Luin Gummerukselta kaksi tuoretta dekkaria, joita yhdistää moni asia. Toinen on nykyään Walesissa asuvan Clare Mackintoshin Rikosetsivä Ffion Morgan -sarjan avaus Tummat vedet ja toinen pohjanmaalaisen Nilla Kjellsdotterin Murhia Pohjanmaalla -sarjan avaus Kivipuiston tyttö. Molemmat siis aloittavat dekkarisarjan, ja molemmissa pääosassa on nuorehko naispoliisi, jonka omapäisyys ja rempseät otteet saavat kollegat usein varpailleen. Vastinparina molemmilla lempeäluontoisemmat miespoliisit. Molempia päähenkilöitä yhdistää myös salattu trauma omassa menneisyydessä. Kovaluonteinen ja kovia kokenut naispoliisi ja pehmeämpiä arvoja edustava mies työparina tuntuu nykyään olevan perusasetelma varsinkin naisten kirjoittamissa dekkareissa. Usein vielä yhdistettynä karuihin luonnonolosuhteisiin, joissa rohkean naispoliisin on näytettävä mistä puusta hänet on veistetty. Kliseinen ratkaisu on myös epäpätevä, epäkunnioittava tai muuten vain epämiellyttävä pomomies.

Luen dekkareita vain satunnaisesti ja silti tuntuu, että ne harvat lukemani rikosromaanit toistavat samanlaista kaavaa. Näissä kahdessa dekkarissa jopa kirjojen kannet henkivät samaa tunnelmaa, molemmissa naisen pitkät hiukset liehuvat tummasävyisen maiseman edessä. Tosin samankaltaisuutta saattaa selittää myös se, että molemmat kannet ovat Jenni Noposen suunnittelemia. Yhdistäviä tekijöitä löytyy yllättäen myös vähemmistökielestä ja sen asemasta, sillä Mackintoshin romaani sijoittuu kymrinkieliselle paikkakunnalle Walesin ja Englannin rajalla ja Kjellsdotterin kirja Vaasan seudulle ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Molemmissa ollaan myös veden äärellä talvimyrskyissä. Kerronnallisesti molemmat dekkarit pitävät hyvin otteessaan ja molemmissa synkkiä teemoja kevennetään humoristisella sanailulla. Molempia voin myös suositella, jos etsit sujuvasti kirjoitettua ja otteessaan pitävää murhamysteeriä. Alla vielä lyhyet esittelyt molemmista kirjoista erikseen. Kiitos Gummerukselle kirjoista. Sain kirjat kirjabloggareiden ja -grammaajien tilaisuudessa Gummeruksen toimistolla, jossa etäyhteydellä vieraanamme oli sympaattinen Clare Mackintosh.

Clare Mackintosh: Tummat vedet

Tie kääntyy terävästi vasemmalle ja laskee sitten jyrkästi alaspäin. Kun maisema avautuu, Leon suu loksahtaa auki. Järvi laakson pohjalla on loivan S-kirjaimen mallinen, ja sitä reunustavat metsät ovat tiheitä ja tummia. Myös järveä ympäröivät jyrkkärinteiset kukkulat ovat metsän peitossa, mikä luo mielikuvan, että kaukaisuudessa erottuvat puut ovat kolmenkymmenen metrin korkuisia.

Itse Mirror Lake kimmeltää hopeisena talvipäivän kalvaassa auringonvalossa. Sen toisessa päässä kohoaa suuri vuori, jonka lumipeitteiset huiput ovat puolittain pilvien peitossa. Englannin ja Walesin raja kulkee suoraan keskeltä järveä, ja tuntuu oudolta että se on niin näkymätön, ettei järvessä ole merkkiäkään siitä, missä yksi maa päättyy ja toinen alkaa.

Clare Mackintosh: Tummat vedet

Tummat vedet käynnistää Pohjois-Walesin maisemiin sijoittuvan dekkarisarjan, jossa rikoksia ratkoo kolmekymppinen rikosetsivä Ffion Morgan. Pienessä Cwm Coedin kylässä melkein kaikki tuntevat toisensa, joten sillä ei ole niin väliä, vaikka rikosetsivä tuntisi tutkittavan murhan uhrin. Niin käy tällä kertaa, kun Llyn Drych -järven rannalta löytyy miehen ruumis. Kyseessä on paikallinen julkkis, laulajatähti Rhys Lloyd, joka on perustanut järven rannalle rikkaiden lomaparatiisin. Viisi luksusmökkiä käsittävässä The Shore -nimisessä lomakylässä on pidetty uudenvuodenjuhlat ja epäiltynä ovat kaikki loma-asukkaat ja juhlavieraat. Pian käy myös ilmi, että heistä jokaisella olisi ollut motiivi murhaan, sillä juuri kukaan ei pitänyt Rhys Lloydista. Koska järvi sijaitsee keskellä Walesin ja Englannin rajaa, Ffion saa työparikseen brittipoliisi Leo Bradyn. Yhteistyö alkaa hieman kiusallisissa tunnelmissa, sillä työpari tuntee yllättäen toisensa jo entuudestaan – nimittäin edellisyön lakanoiden välistä.

Kirjaan on alkuun vaikea päästä sisälle, kun uusia henkilöitä esitellään toinen toisensa perään. Kirjan alussa oleva kartta tapahtumapaikoista ja lista henkilöistä tulee tarpeeseen. Dekkari paranee loppua kohden, kun henkilöt ovat viimein tulleet jollain tasolla lukijalle tutuiksi ja heidän välisensä yhteydet alkaneet paljastua. Ffion ja Leo ovat kiinnostavan jännitteinen työpari, mutta muut henkilöt ovat omaan makuuni rasittavan pinnallisia, ärsyttäviä ja epäkiinnostavia. Olen pitänyt Mackintoshin psykologisista trillereistä, mutta tämä oli korkeisiin odotuksin nähden lievä pettymys. Kirja onnistui kyllä pitämään otteessaan ja murhaajaa sai arvuutella loppuun saakka. Parasta kirjassa on kurkistus Pohjois-Walesin maisemiin ja niistä kumpuava tunnelma. Kiinnostavaa on myös kitka walesilaisten kyläläisten ja rikkaiden englantilaisten välillä.

Clare Mackintosh:
Tummat vedet
The Last Party (2022)
suom. Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2022

Muissa blogeissa:
Ja kaikkea muuta
Kirjasähkökäyrä
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Luetut.net
Tarukirja

Nilla Kjellsdotter: Kivipuiston tyttö

Maksamaan saaristoon vievän tien kunto oli kaikkien arvoasteikkojen alapuolella. Mija oli seurannut Vasabladetissa käytyä keskustelua teiden riittämättömästä kunnossapidosta, mutta hän ei olisi voinut kuvitellakaan, että mutkitteleva saaristotie olisi näin surkeassa kunnossa. Pohjanmaata halkovan päätien ja Djupöhön vievän tien välinen osuus oli ollut auraamaton ja huonosti hiekoitettu. Mija ei halunnut edes kuvitella, miltä Österön tiellä näytti. Hän oli lukenut lehdestä, että Djupön tieosuus oli yksi hyväkuntoisimmista. Mitä pidemmälle saaristoon ajoi, sen huonommiksi tiet muuttuivat.

Mijaa puistatti pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisi sinne kiireisessä hälytystehtävässä. Etenkin talvipimeällä.

Lumi pöllysi maassa ja piiskasi häntä kasvoihin. Mija ei voinut tajuta, miksi kukaan haluaisi asua vapaaehtoisesti täällä saariston perukoilla. Meren läheisyydessä oli miltei aina tuulista ja kylmää. Kesälläkin kauniit aurinkoiset päivät olivat harvassa. Siitä hän tosin oli samaa mieltä, että lämmin ja tyyni kesäilta saaristossa oli kuin paratiisissa. Auringonlaskut olivat uskomattoman kauniita. Mutta juuri nyt idylli tuntui kovin kaukaiselta.

Nilla Kjellsdotter: Kivipuiston tyttö

Pohjanmaalla Oravaisten kylässä asuva Nilla Kjellsdotter on onnistunut ensin valloittamaan Ruotsin dekkarimarkkinat ja yrittää nyt samaa kotimaassa. Esikoisromaani I rättvisans blod julkaistiin vuonna 2020 Ruotsissa. Sen menestyttyä hyvin Kjellsdotter solmi ison ruotsalaiskustantajan kanssa sopimuksen kolmesta Vaasaan ja sen lähiseudulle sijoittuvasta Mija Wadö -dekkarista ja suomalaiskustantajat alkoivat kilpailla sen käännösoikeuksista. Murhia Pohjanmaalla -sarjan ensimmäinen osa Kivipuiston tyttö ilmestyi Gummerukselta heinäkuussa. Siinä neljääkymppiä lähestyvä yksinäinen susi Mija Wadö ratkoo rikoksia nuuskamälli huulessaan.

Oravaisten kivipuistoon raahautuu lumimyrskyssä viimeisillä voimillaan tuntematon nuori tyttö, joka vaikenee kokemastaan. Mija käy häntä turhaan puhuttamassa psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Hetkeksi tuntematon kivipuiston tyttö unohtuu, kun varakas diabetestutkija David Heselius löytyy kotoaan raa’asti murhattuna. Myös miehen veli Krister Heselius on kadonnut. Mijalla on vahva tunne, että kivipuiston tyttö ja diabetesveljesten tapaus liittyvät toisiinsa. Sen selvittely tuo pintaan myös omia kipeitä muistoja ja Mijalla on muutenkin kasassa pitelemistä omassa yksityiselämässään. Tapaus vetää kuitenkin niin vahvasti puoleensa, että kauan odotettu lomakin on peruttava.

Siinä missä Mackintoshin dekkarin henkilöt olivat rasittavan pinnallisia, tässä dekkarissa pahikset ovat taas todella iljettäviä ja häijyjä. Lasten hyväksikäyttö teemana pukkaa nykyään esiin monessa kirjassa, tässä se on erityisen vastenmielisesti esillä. Kjellsdotter on punonut synkän mutta otteessaan pitävän juonen, joka etenee päällisin puolin sujuvasti mutta aika ajoin eksyy turhiin sivuseikkoihin. Kiinnostavin sivujuonne on Mijan ystävän kamppailu tyttärensä ykköstyypin diabeteksen kanssa. Se on ilmeisesti myös omakohtaisesti koettua ja avaa koskettavasti elämää harvinaisen sairauden kanssa, jossa selviäminen voi olla muutamasta hetkestä kiinni.

Nilla Kjellsdotter:
Kivipuiston tyttö
Flickan i Stenparken (2022)
suom. Anna Heroja
Gunnerus 2022

Muissa blogeissa:
Kirsin Book Club
Kirsin kirjanurkka
Kirja vieköön! (in memoriam)
Kirjavinkit
Luetut.net

Sinua voisi myös kiinnostaa

Tana French: The Trespasser

Satu Rämö: Hildur

Saija Kuusela: Vyöry

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Seuraa Kirjaluotsia

Clare Mackintosh dekkari Gummerus Murhia Pohjanmaalla Nilla Kjellsdotter Rikosetsivä Ffion Morgan Tummat vedet