menu Menu
Philip Teir: Neitsytpolku
Käännöskirjallisuus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava, Suomi, Teir Philip 21/04/2020 2 kommenttia
Saara Cantell: Kesken jääneet hetket Edellinen Joyce Carol Oates: Elämäni rottana Seuraava

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on.

Mutta siinähän se juuri onkin, Richard sanoi. Tämä on paljon vahvempaa.

Mutta silti, Paula sanoi, koko tämä kulmakunta, varsinkin tämä naapurusto, on täynnä ihmisiä jotka vain pettävät iloisesti ajattelematta asiaa sen enempää.

Philip Teir: Neitsytpolku

Philip Teirin romaani Neitsytpolku valikoitui luettavaksi nimensä perusteella, asun nimittäin samoilla kulmilla. Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jota oli erityisen hauska kuunnella kävelyillä Kaivopuiston rannassa. Siellä myös romaanin päähenkilö Richard alkaa viettää enemmän aikaa, kun tutustuu kustantamon juhlissa itseään 12 vuotta vanhempaan Paulaan. Lounaat rantakahviloissa johtavat vähitellen aamuisiin vierailuihin Paulan Neitsytpolun asunnossa, mutta menee vielä pitkään ennen kuin suhde kehittyy siihen pisteeseen, että Richardin on kerrottava siitä vaimolleen. Richard on nimittäin naimisissa ja kahden lapsen isä, eikä avioliitossa ole erityisesti mikään vialla. Mutta minkäs sitä mies tunteilleen voi.

Neitsytpolku on viehättävän arkinen ja jotenkin kiltin oloinen kuvaus avioerosta miehen näkökulmasta katsottuna. Ehkä samasta syystä se on myös jollain tapaa vaisu ja laimea. Pidin uusperhekuvauksesta, koska pystyin myös samaistumaan siihen. Paula yrittää olla jämäkkä ja vastuullinen aikuinen bonuslapsilleen, mutta Richard vesittää monet tilanteet menemällä lasten puolelle, koska haluaa välttää konflikteja ja tehdä uudesta tilanteesta mahdollisimman helppoa lapsilleen. Myös Richardin äidin suhtautuminen Paulaan on kiinnostavaa. Richard on ollut yhdessä Sonjan kanssa hyvin nuoresta saakka ja on tietysti ymmärrettävää, että ero on surullinen asia myös pariskunnan läheisille. Tuli mieleen Laura Lähteenmäen romaani Sitten alkoi sade, jossa kuvataan kiinnostavasti anopin ja vävyn suhdetta eron jälkeen. Richardin äiti on kuitenkin erityisen vihamielinen Paulaa kohtaan, ei ole ensin lainkaan kiinnostunut tapaamaan häntä ja käyttäytyy hyvin ailahtelevasti. Tietysti ikäerokin häntä mietityttää.

Neitsytpolku perustuu Teirin omaan elämään eli autofiktion pettävällä maaperällä taas kuljetaan. Yritin unohtaa sen uppoutuessani tarinaan, mutta ei sitä pääse pakoon, niin vahvasti ollaan suomenruotsalaisen kirjailijan maailmassa kiinni. Kirjailijoiden autofiktio kertoo tietysti aina jollain tasolla myös kirjoittamisesta ammattina ja kiinnittyy vahvasti kirjallisuuspiireihin. Se on jossain määrin kiinnostavaa mutta myös puuduttavaa, näitä on niin paljon saanut lukea viime vuosina. Romaanin metatasona Richard on kirjoittamassa romaania kokemuksistaan, johon he kustantajan kanssa viittaavat ”knausgårdilaisena projektina”. Karl Ove Knausgårdista on todellakin tullut autofiktion ruumiillistuma, vaikka hän ei ole genreä suinkaan aloittanut. Minulla on muuten Taisteluni vielä korkkaamatta, ja joka kerta tällaiseen knausgårdilaiseen projektiin törmätessäni, tekee yhä vähemmän mieli sarjaa aloittaakaan. Ensimmäinen osa kyllä löytyy kirjahyllystä. Jos koronakevät vaihtuu koronakesäksi, ehkä siihenkin on vielä tartuttava.

Äänikirjana tämä romaani toimii hyvin johtuen sen selkeästä, tasaisena kulkevasta kerronnasta. Tosin välillä kerronta on niin arkista ja yksityiskohtaista, että ajatukset harhailevat muihin asioihin. Täytyy tunnustaa, etten erityisemmin pidä Antti Virmavirran tavasta muuntaa ääntään lukiessaan eri henkilöiden keskustelua. Hän sai osan henkilöistä kuulostamaan hassulta ja välillä dialogeissa tuntui vahingossa puhuvan väärän henkilön äänellä. Pääpiirteissään äänikirja kuitenkin pitää otteessaan ja löytyyhän Richardistakin lopulta jotain särmää. Punavuorelaisessa asunnossa kuuluva selittämätön ääni saa yhteen muuttaneen pariskunnan hermoromahduksen partaalle ja huonosti nukuttujen öiden jäljiltä Richard sisuuntuu niin, ettei luovuta ennen kuin syyllinen on löytynyt. Ilahduttavan määrätietoista toimintaa ikuiselle jahkailijalle ja kiinnostava päätös tälle vähäeleisen arkiselle rakkaustarinalle. Kiitos tämän romaanin opin myös mistä lähes joka päivä tallaamani Neitsytpolku on saanut nimensä.

Philip Teir: Neitsytpolku
Jungfrustigen (2020),
suom. Jaana Nikula
Otava 2020
Äänikirjan lukija: Antti Virmavirta
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjakaapin kummitus
Kirja vieköön!
Kirsin Book Club
Lukulaiffii
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja autofiktio avioero Neitsytpolku Otava perheet Philip Teir


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minulla oli aivan samat tuntemukset, vähän vaisu ja laimea. Kiltti. Virmavirta sai Richardin äidin kuulostamaan aivan höperöltä. Knausgård on korkkaamatta täälläkin!

    1. No onpa taas samat mietteet ja samoja kirjojakin tunnumme lukevan ja välttelevän. Minulla on kertynyt aika lailla blogijonoa. Schulman ja Erpenbeck odottavat jonossa, sinä niistä jo ehditkin kirjoitella.

keyboard_arrow_up