Lucas ei kertonut Colelle järvestä. Hän väitti että he olivat pelanneet shakkia. Ja näpränneet Colen tietokonetta. Cole ei tuntunut aavistavan mitään. Sen täytyi tarkoittaa, ettei myöskään Nik ollut puhunut siitä. Rantaan meneminen oli ollut ajattelematonta, mutta samalla parasta mitä koko aikana oli tapahtunut: sillä tavalla Lucas sai selville että myös Nik salasi Colelta asioita. Seuraus oli häkellyttävä. Nyt myös Lucaksen ja Nikin välillä oli salaisuus. Kolmas salaisuus, kaikkein tärkein, salaisuus salaisuuden sisällä, kokonainen maailma jonka Lucas ja Nik jakoivat.

Ehkä Nik kapinoi, kokeili rajojaan. Cole ei osannut uida ja uimalla Nik otti kauhean riskin. Uimalla jonnekin minne Cole ei voinut häntä seurata, Nik vihjaisi ettei ollut se joksi häntä luultiin. Joksi hänet oli esitelty. Se saattoi olla viesti. Aivan varmasti se oli viesti. Nik halusi jäädä kiinni. Hän halusi tulla näkyväksi, mutta ei uskaltanut pyytää apua. Kaikki oli päivänselvää.

Marisha Rasi-Koskinen: REC

Marisha Rasi-Koskinen ui tietoisuuteeni muutama vuosi sitten ja nousi kerralla yhdeksi kirkkaimmista tähdistä kotimaisen kirjallisuuden tähtikartastollani. Esikoiskirja on vielä lukematta, mutta muuten olen lukenut häneltä kaiken, myös sen viime vuonna Finlandia-palkitun nuortenkirjan Auringon pimeä puoli, joka toivottavasti nosti hänet myös suuremman yleisön kartoille. Kartat ovat oleellinen asia myös tämän uuden romaanin kannalta, etenkin mielensisäiset kartat. REC on romaani, johon astutaan sisään kuin vieraaseen kaupunkiin. Kaikki kartat ovat yhtä tosia ja epätosia kuin sisäiset todellisuudet aina. Kyse on siitä, keneltä kysytään ja mitä taustaa vasten totuutta arvioidaan.

Ensin on Lucas. Lucas on ihan tavallinen poika, kunnes hän tapaa Colen. Colen seurassa todellisuus näyttää erilaiselta, Colen kanssa voi astua huoneisiin, luoda omia kuvia maailmasta. Colella on myös salaisuus, kaksoisveli Nik, jota perhe kuulemma tietyistä syistä piilottelee muilta. Lucas saa kunnian tavata Nikin ja tulla osaksi salaisuutta. Kun Lucas rakastuu Nikiin, Cole peruukin puheensa. Ei ole mitään veljeä, kaikki oli vain huijausta. Ystävyys on pahasti koetuksella, mutta aina Cole onnistuu manipuloimaan Lucasin puolelleen, vaikka välissä voi vierähtää vuosiakin. Pojilla on netissä oma Galleria, jossa he luovat taidetta manipuloimalla todellisuutta kuvillaan ja videoillaan. Sitten kuvaan astuu Eve, terapeutin odotushuoneesta löytynyt tyttö, jolla on erikoinen tarina kerrottavanaan. Masentunut Eve haluaa astua elämän ja kuoleman rajan toiselle puolelle ja Cole saa idean dokumenttielokuvasta, joka räjäyttäisi vähintään netin. Hän suostuttelee Lucasin mukaan projektiin, jossa lopulta Eve kuvaisi kuolemansa hetken. Sitä varten on matkustettava kaupunkiin, jossa kaikki alkoi.

Kirjan toisessa “kerroksessa” matkustetaan tuohon nimeämättömään kaupunkiin, jossain Balkanin seudulla ehkä. Keskusta on vajoamassa ja uutta keskustaa rakennetaan. Turistit ovat alkaneet löytää tähän jumalan hylkäämään paikkaan. Heille tarjotaan sitä mitä he odottavat löytävänsä, käsitöitä ja keksittyä historiaa, mutta autenttiset elämykset ovat vain rohkeimmille. On kerjäläisiä, lapsijengejä, vaaran tuntua ja aitojen takaisia maailmoja. Tämä toinen osa on todellinen tarinoiden kudelma, ihmismielen kaleidoskooppi. Hetkeksi keskittyminen herpaantuu, kun etäännytään Lucasin ja Colen tarinasta, mutta pian nämä vaihtuvat näkökulmat vangitsevat ja imaisevat lukijan takaisin tämän yhä arvoituksellisemmaksi muuntautuvan romaanin taikapiiriin. Myös kerronta ottaa uusia kokeellisempia muotoja, muuttuen välillä silkaksi runoudeksi. Aukeama pelkkiä A:lla alkavia nimiä toi mukavia kaikuja Jonathan Safran Foerista, joka teki minuun vaikutuksen kokeellisella kerronnallaan romaanissa Extremely Loud and Incredibly Close.

Rasi-Koskinen kirjoittaa yhtä aikaa selkeää ja haastavaa tekstiä. Kerronta soljuu ja imaisee mukaansa, mutta samalla saa ponnistella pysyäkseen mukana psykologisissa hämäysleikeissä. Pidän siitä arvoituksellisuuden tunnusta, joka verhoaa koko tätä romaania. Ei haittaa vaikka verhon taakse jää ratkaisemattomia arvoituksia. Voin käännellä kuvakulmia loputtomasti ja päättää itse mihin tarinaan haluan uskoa, huomenna ehkä vaihdan toiseen. Jokainen koottu tarina sekoittaa muualla kaiken. Tässä romaanissa fiktio on pääroolissa, mutta todellisuus tihkuu sinnikkäästi joka raosta, tuntemattoman kaupungin vajoavasta keskuksesta ja luolaston pimeydestä. Ihmismielellä on tarve löytää loogisia selityksiä ja merkityksiä, nähdä tapahtumien punainen lanka, kuroa menneisyys, nykyhetki ja tuleva siistiksi jatkumoksi. Rasi-Koskinen pudottaa pahaa aavistamattoman lukijan keskelle optisia harhoja ja illuusioita, joissa aika-avaruuskin voi hämärtyä. Yksi vahva esimerkki on tarina, jossa nainen antaa rahaa kerjäläiselle, kadottaa lompakkonsa ja jää turistinähtävyyden suljetulle alueelle vangiksi, kunnes vähitellen muuttuu itse kerjäläiseksi ja saa rahaa naiselta, jonka tunnistaa itsekseen. Tämä huikea tarina toimisi myös itsenäisenä novellina ja toi mieleen Rasi-Koskisen novellit kokoelmassa Vaaleanpunainen meri.

Todellisuus tunkee todellakin keskelle fiktiota, kun kirjaa lukiessani poikani alakoulun rehtorilta tulee vanhemmille viesti, jossa varoitetaan sosiaalisessa mediassa leviävästä itsemurhavideosta. Mediassa on myös viime päivinä puhuttu kiusaamis- ja väkivaltavideoiden jakamisesta somessa. En voi muuta kuin olla kiitollinen, että poikani on ikäluokkansa epätyypillinen edustaja eikä ole tippaakaan kiinnostunut mistään somekanavista. Vaikka joskus murehdin, että hän jää ulkopuoliseksi yhteisöllisyyden iloista, ainakaan hänen ei tarvitse kohdata sen pimeimpiä puolia. Toivottavasti kukaan kaveri ei myöskään koe velvollisuudekseen näyttää hänelle tällaista sisältöä omilta kanaviltaan. Lähipiirissä on kokemusta myös tästä sekä siitä, miten vahingollisen materiaalin näkeminen vaikuttaa lapsen herkkään mieleen ja kehitykseen. Rasi-Koskinen on taustaltaan psykologi ja varmasti törmännyt monet kerrat työssään vastaavaan. Myös REC-romaanin ytimessä on mielen manipulaatio, se mitä tapahtuu kun katsomme kuvaa tai videota, miten sitä tulkitsemme omista lähtökohdistamme, mitä on tarkoituksella päätetty näyttää tai rajata pois. REC kertoo vallankäytöstä niin ihmissuhteissa, taiteessa kuin yhteiskunnassakin. Samalla se kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta, elämän sattumanvaraisuudesta ja hauraudesta.

REC on huikea kirjallinen matka, jonka haluaisi joskus tehdä uudelleen. Olen varma, että jokaisella lukukerralla siitä löytäisi jotain uutta, oivaltaisi erilaisia asioita, päätyisi eri paikkaan kuin edellisellä kerralla. Kirjassa on jotain mystistä, nytkin tuntuu että se tuossa vieressä pöydällä on jo muuttunut, ja jos avaisin sen, tarina olisi eri. REC on kunnianhimoinen romaani ja niin taidolla kirjoitettu, että Rasi-Koskisen kannattaa alkaa jo miettiä uutta Finlandia-puhetta. Näen tällä romaanilla myös suurta potentiaalia pärjätä maailmalla. REC on pökerryttävä lukuelämys, joka jättää pitkän ja täyteläisen jälkimaun, ja loputtoman janon saada tätä lisää.

Marisha Rasi-Koskinen: REC
S&S 2020
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Elämä on ihanaa
Kirja vieköön!
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja / Valheet / Vaaleanpunainen meri

Seuraa Kirjaluotsia

kokeellisuus Marisha Rasi-Koskinen psykologia REC taide vallankäyttö ystävyys