menu Menu
Heikki Kännö: Sömnö
Kännö Heikki, Kotimainen kaunokirjallisuus, Sammakko, Suomi 28/12/2018 4 kommenttia
Vuoden 2018 haastekooste Edellinen Kate Morton: The Clockmaker's Daughter Seuraava

Wernerin työryhmän saavuttamat puitteet olivat uskomattomat. Afrikka hengitti ympärillämme kaikessa eksoottisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan, ja valtava, yli neljälletuhannelle katsojalle suunniteltu Primus-halli tulisi tarjoamaan huikean taide-elämyksen kaikkialta maailmasta saapuneelle yleisölle. Olin mykistynyt jo harjoituksissa, varsinaiselta esitykseltä uskoin saavani vielä enemmän.

Olin päättänyt, etten antaisi Wernerin sekoilun pilata nautintoani, mutta tietenkin hän pilasi sen. Hän veti puoleensa intensiteetin, jonka olin varannut oopperalle, eikä asian korjaamiseksi ollut tehtävissä mitään. Mietin tapaamistani Methouchelah Mangale Nkogan kanssa ja syrjäisen rantahotellin huoneessa Werneriä odottavaa naista. Mietin Marcello Mastroiannia Casanovan roolissa. Mietin Wernerin sairauden vääristämiä kasvoja. Mietin omaa sijaintiani maailmassa, ja tunsin maailman suureksi ja itseni pieneksi, enkä pitänyt tunteesta yhtään.

Heikki Kännö: Sömnö

Mitä mielikuvituksen juhlaa! Heikki Kännön toinen romaani Sömnö on juuri sellaista pään pyörälle pistävää tarinankerrontaa, jota niin rakastan. Älykästä ja viihdyttävää yhtä aikaa. Kunnianhimoinen romaani on kiehtova sukusaaga, joka yhdistää todellisia historian henkilöitä, tapahtumia ja aatesuuntia mitä uskomattomimpiin fiktiivisiin tapahtumakulkuihin ja eksentrisiin henkilöhahmoihin. Romaani saa polttoaineensa taiteesta, tieteestä ja mystiikasta ja kuljettaa lukijan keskelle älyllistä pyörremyrskyä, jossa riittää myös vauhtia ja rutkasti vaarallisia tilanteita.

Elämäkerturi Isak Severin on saanut jonkinmoisen pakkomielteen taiteilija Werner H. Bergerin elämästä. Severin on seurannut taiteilijan elämää läheltä vuosia ja saanut jo yhden elämäkerran kansien väliin. Heti kirjan julkaisun julkaisun jälkeen hän kokee, ettei päässyt puoliksikaan lähelle totuutta edesmenneen taiteilijan värikkäästä elämästä ja mysteeriksi jääneestä kuolemasta. Severin aloittaa uuden kirjan kirjoittamisen, joka kulkee työnimellä Sömnö. On palattava taaksepäin, aina Wernerin isoisän tarinaan saakka, jotta voi saada edes vihiä siitä, mistä Wernerin kuolemaan johtaneet tapahtumat Sömnön saarella saivat alkunsa. Mitä Sömnössä todella tapahtui Wagnerin pauhatessa saaristossa myrskyäkin mahtipontisempana, jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Sammakon Sanomissa Kännö kertoo: “Sömnössä halusin kokeilla, kuinka hullun tarinan voin kirjoittaa niin, että se edelleen menee lukijaan täydestä.” Sanoisin, että tehtävä suoritettu! Kun vetää olan takaa överiksi, kaikki tuntuukin ihan järkeenkäyvältä. Kännö yhdistelee keitokseensa aineksia monesta sopasta, mutta lopputulos on ihmeen yhtenäinen ja uskottava. Ihmismielen pimeys ja turhamaisuus, ikääntymisen ja kuoleman pelko sekä niistä kumpuava tarve uskoa johonkin ihmistä suurempaan voimaan ovat kirjan kantavia teemoja. Werner rakentaa itselleen sielua mystikko G. I. Gurdjieffin oppien mukaisesti. Valmistuneen sielunsa hän aikoo myydä Saatanalle saadakseen henkisiä voimia Faustin ja Dorian Grayn innoittamana. Kiinnostuksen esoteerisiin liikkeisiin ja mystiikkaan hän on saanut verenperintönä. Eksentrisen suvun tarinaa keritään auki isoisä Samuelin värikkäistä vaiheista alkaen.

Suvun isoisän, Samuel Schmalin, tarina on romaanin kiehtovinta materiaalia. Aina paljasjaloin kulkeva, trumpettia töräyttelevä Samuel on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. Samuelin polku vie Itävallasta Kongoon, jossa hän tapaa tutkimusmatkailija ja norsunmetsästäjä Lucrèce Dorénin, tulevan vaimonsa. Kongossa pariskunta kokee ihmeen, joka saa heidät eliniäksi Simon Kimbangun seuraajiksi. Kongosta perhe palaa Itävaltaan ja lopulta tie vie Ranskan kautta Ruotsiin, jonne he joutuvat pakenemaan natsien vainoja. Schmaleista tulee ruotsalaisia Bergereitä. Katse siirtyy Samuelin lapsiin, joilla riittää monenlaisia luurankoja kaapeissaan. Wernerillä riittää siis painolastia jo suvun perintönä. Lisäksi hänen taiteensa ja ihmissuhteidensa ytimessä on nuorena koettu tulenpalava mutta mahdoton rakkaus isän nuoreen vaimoon, Manishaan. Wernerin poika Jonathan ei ole hänkään säästynyt sukunsa taipumuksilta. Hän on valinnut nykyaikaisemman uskonnon, matrixismin, jonka mukaan ihmiskunta elää virtuaalitodellisuudessa palvellen jonkun älykkäämmän ohjelman tarkoitusperiä. Tämäkin Matrix-elokuvatrilogiaan perustuva uskonto on siis oikeasti olemassa. Tässä piilee osa tämän kirjan viehätyksestä: aina kun ajattelee, että nyt on kyllä kirjailija päästänyt mielikuvituksensa laukkaamaan, saa huomata että kyseisellä henkilöllä, tapahtumalla tai aatesuunnalla onkin vastineensa todellisuudessa.

Bergerin suvun ympärillä parveilee myös joukko toinen toistaan erikoisempia sivuhenkilöitä, joista mieleenpainuvin on Jacques-Louis Lenoir, hullu keksijä, joka tieteen ja luovan hulluuden nimissä onnistuu telomaan itsensä mitä ällöttävimmillä tavoilla. Tämän romaanin maailmassa niin tiedettä kuin taidetta tehdään sellaisella antaumuksella, joka ulkopuoliselle näyttäytyy joko häikäilemättömyytenä tai hulluutena. Esimerkkinä käy Wernerin elämäntyön huipentuma, wagnerilaiseen tyyliin toteutettu ja Gurdjieffin enneagrammiajatteluun perustuva ooppera Werner H. Bergerin enneagrammi. Suureellista teosta varten Kinshasaan nousee vain yhtä esitystä varten valtava oopperasali. Mahtipontisen oopperaillan kuvaus on yksi romaanin kohokohtia.

Kuvataiteilija-kirjailija Kännö on kirjoittanut tätä romaania 11 vuotta. Välissä valmistui kehuttu esikoinen Mehiläistie, kolmas romaani on jo pitkällä ja neljättäkin aloitettu. Tavoitteena on romaanitetralogia, joka pyörii samojen mystisten teemojen ympärillä. Tätä herkkua on siis luvassa lisää! Kännö tekee kirjojaan varten valtavasti taustatutkimusta. Kolmatta romaania varten Kännö on perehtynyt mm. Rudolf Steinerin ajatteluun. Lähipiiristäni löytyy steinerilaisia, joten tätä osuutta odotan mielenkiinnolla. Seuraavaa taidonnäytettä odotellessa korjaan pahan virheen ja luen viimeinkin Mehiläistien, joka on odotellut lukupinossa jo yli vuoden. Heikki Kännölle toivotan onnea Runeberg-palkintokisaan, jossa Sömnö on ansaitusti ehdokkaana.

Heikki Kännö: Sömnö
Sammakko 2018
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Oksan hyllyltä

Heikki Kännö: Sömnö

Heikki Kännö mystiikka Sammakko Sömnö sukusaaga taide tiede


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. No niin, hurmaannuit sinäkin! Minulla ei ole edes sanoja kuvaamaan tämän loistokkuutta. Taisi olla vuoden paras kotimainen. Aivan mieletön.

    1. Todellakin! Olen vieläkin ihan pyörryksissä tästä. Tällaisilla tiiliskivillä vuoraan mielelläni kotini ja sydämeni pimeimmät nurkat 😉

  2. Huikea teos! Kyllä vaan: 11-vuoden tehtävä menestyksekkäästi iloksemme suoritettu kunniamaininnoin! Oiva toteamuksesi: Olan takaa överiksi – tuntuukin ihan järkeenkäyvältä kuvaa lyhyesti Sömnön olemusta täydellisesti:)
    Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä Kännö seuraavaksi meille tarjoilee ja sillä välin liityn onnea matkaan Runeberg-kisaan toivottelijoihin.

    1. Sömnö oli kyllä mainiota ilotulitusta! Onneksi minulla on vielä Mehiläistie nautittavana ennen kolmatta romaania. Tätä lisää!

keyboard_arrow_up