menu Menu
Suvi Vaarla: Westend
Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Vaarla Suvi, WSOY 12/10/2019 0 kommenttia
Ian McEwan: Machines Like Me Edellinen Rosella Postorino: Suden pöydässä Seuraava

Pankista alkoi tulla muistutuskirjeitä.
Aluksi isä repi kirjekuoret auki, kirosi itsekseen ja rutisti kirjeet pieniksi palloiksi. Hän heitti paperipallot eteishallin roskakoriin, eikä välittänyt, jos ei osunut.
Kun vanhempani eivät nähneet, kävin avaamassa mytyksi käärityn kirjeen ja luin. Velkanne on erääntynyt. Olkaa hyvä ja suorittakaa maksu välittömästi. Summat olivat minun silmissäni tähtitieteellisiä. Kaksikymmentä tuhatta. Kolmekymmentäviisi tuhatta. Viisikymmentä tuhatta.
Jossain vaiheessa isä lakkasi avaamasta kirjeitä. Ne alkoivat kasaantua eteiseen huojuvaksi pinoksi. Äiti siirsi kirjepinot isän työpöydälle yläkertaan.

Suvi Vaarla: Westend

Suvi Vaarlan esikoisromaani Westend kertoo siitä miten raha ja sen puute vaikuttavat yksilöön, perheisiin ja ihmissuhteisiin. Se nostattelee tunnelmia 80-luvun nousukaudella, pudottaa kuilun pohjalle 90-luvun lamavuosina ja kurkistelee varovasti toivon merkkejä 2000-luvulla. Elinan yksinäinen lapsuus muuttuu, kun perhe muuttaa Tapiolasta Westendiin. Nousukauden huuma on tarttunut perheeseen ja rakennusalalla yrittäjänä toimiva isä tekee yhä suurempia kauppoja. Varakkuus tuo myös sosiaalista liikkumavaraa ja synttäreille tilattu poni Elinalle vihdoinkin kavereita. Se paras kaveri löytyy kuitenkin naapurista ja Elinasta ja Sandrasta tulee erottamattomat. Ainakin melkein. Myös tyttöjen vanhemmat ystävystyvät ja Elinan isä houkuttelee Sandran isän sijoittamaan Lapin Taivas -nimiseen mökkihankkeeseensa. Kun 90-luvun lama iskee, Lapin taivaalta ei sadakaan mannaa ja yritys ajautuu kohti konkurssia syösten koko perheen turvattomuuteen. Tytöt yrittävät pysyä ystävinä, vaikka riitaantuneet vanhemmat eivät katso sitä hyvällä. Salama on kuitenkin osunut heistä vain toiseen ja se repii ystävyydenkin rikki.

Minäkertoja kuljettaa tarinaa eri aikakausien välillä poukkoillen. Onnelliset lapsuusvuodet 80-luvulla ja talouskriisin synkentämät teinivuodet 90-luvulla saavat välillä kontrastia Elinan opiskeluaikojen kuvauksesta 2000-luvulla. Kaiken kokemansa jälkeen Elina on varovainen suhtautumisessaan tulevaisuuteen. Talouden suuri merkitys hänen elämässään on ajanut hänet Kauppakorkeakouluun laskentatoimen opintoihin, mutta hänen tuntuu olevan vaikea hakeutua oman alan töihin. Suurinta tyydytystä tuo konkreettinen työ siivoojana. Epävarmuudessa eläneen on vaikea luottaa tulevaan. Elina kaipaa lapsuuden vuosia, jolloin kaiken yllä oli järkkymätön luottamus siihen, että elämä kantaa. Nyt se tuntuu hänestä utopialta.

Vaarla kirjoittaa ihmisen kokoista tarinaa. Minun oli erityisen helppo sujahtaa kertoja-Elinan nahkoihin. Olemme kutakuinkin saman ikäisiä, joten samoilla Suosikin julisteilla on tullut huoneen seinät vuorattua teininä. Romaaniin on ripoteltu runsaasti tutunoloisia murusia, joita seurata omiin lapsuus-, nuoruus- ja opiskelumuistoihin. Nostalgiaa siis sain kirjasta roppakaupalla, mutta onneksi niihin tummasävyisempiin teemoihin ei löydy vertailukohtaa omasta elämästä. Itse asiassa hätkähdin sitä, miten vaikea minun on palauttaa mieleen 90-luvun lamaa ja sitä miten se olisi vaikuttanut itseeni tai perheeseeni. Olen ollut onnekas. Opettajaäidin ja rakennusalan johtotehtävissä työskentelevän isän työpaikat ovat olleet vakaita ja tuoneet taloudellista turvaa. Toisinkin olisi voinut mennä ja kirjaa lukiessa pohdin miten pienellä liikkeellä kolikko voi kääntyä. Minun isäni olisi hyvin voinut olla kirjan Pekka (sama nimikin on jo valmiiksi), jos olisi saanut päähänsä perustaa oman rakennusyrityksen. Voi olla, etten siinä tapauksessa itse suhtautuisi niin rennolla otteella omaan yrittämiseeni, tuskin olisin uskaltanut yritystä edes perustaa.

Westend on hallittu sukupolviromaani ja tarjoaa helposti lähestyttävän, ihmisen kokoisen kurkistusikkunan Suomen taloushistoriaan. Tummien sävyjen vastavärinä on lapsuuden, ystävyyden ja toiveikkuuden kirkkaita siveltimenvetoja. Viime vuonna Noora Vallinkoski säväytti esikoisromaanillaan Perno Mega City, joka käsittelee varallisuuserojen vaikutusta turkulaisessa lähiössä. Suvi Vaarlan Westend toimii sille hyvänä parina. Se muistuttaa, että turvaverkon ulkopuolelle voi pudota kuka tahansa. Molemmat kirjailijat ammentavat omista kokemuksistaan ja havainnoistaan, vaikka itse tarinat ja henkilöt ovatkin fiktiota.

Suvi Vaarla: Westend
WSOY 2019
Ennakkokappale

Muissa blogeissa:
Leena Lumi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

esikoisromaani lama perhe sukupolviromaani Suvi Vaarla talouskriisi Westend WSOY ystävyys


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up