menu Menu
Sayaka Murata: Earthlings
Blackstone Publishing, Japani, Käännöskirjallisuus, Murata Sayaka, Ulkomainen kaunokirjallisuus 25/02/2022 4 kommenttia
Édouard Louis: Kuka tappoi isäni Edellinen Merja Mäki: Ennen lintuja Seuraava

As I cycled past the rows of identical houses, I thought to myself again how much like nests they looked. They resembled a huge cocoon that Yuu and I had once found in the Akishina mountains.

My town was a collection of nests, a factory for manufacturing babies. I was a tool for the town’s good, in two senses.

Firstly, I had to study hard to become a work tool.

Secondly, I had to be a good girl, so that I could become a reproductive organ for the town.

I would probably be a failure on both counts, I thought

Sayaka Murata: Earthlings

Sayaka Muratan pari vuotta sitten suomennettu teos Lähikaupan nainen oli kiinnostava kuvaus naisen ahtaasta paikasta japanilaisessa yhteiskunnassa. Siinä päähenkilö rakasti työtään lähikaupassa, mutta häntä katsottiin kieroon, koska hän ei ollut kiinnostunut avioliitosta tai uralla etenemisestä. Romaania markkinoitiin hauskana, mutta minä koin kirjan tunnelman enemmän surullisena. Koen, että Muratan tavoite on aiheuttaa lukijassa epämiellyttäviä tunteita. Sitä hän totisesti saa aikaan tällä tuoreemmalla romaanillaan Earthlings, joka käsittelee niin ikään ulkopuolisuuden kokemuksia ja sopeutumattomuutta yhteiskunnan normeihin. Kuin sammakko kattilassa lukija lilluu lämpimässä kylvyssä, kunnes onkin jo myöhäistä loikata kiehuvasta vedestä.

Älä anna kirjan kansikuvan hämätä. Söpö pehmosiili on nimeltään Piyyut ja hän on tullut planeetalta nimeltä Popinpobopia pelastamaan ihmiskunnan. Näin ajattelee kirjan päähenkilö Natsuki, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi omassa perheessään. Äiti suosii siskoa ja sättii ja rankaisee 11-vuotiasta Natsukia kaikesta mitä hän tekee tai on tekemättä. Ainoa, joka ymmärtää Natsukia, on serkku Yuu, joka vuorostaan uskoo olevansa alien – pakkohan hänen on olla, kun äitikin aina sanoo niin. Lomilla isovanhempien talossa Naganon vuoristossa Natsuki ja Yuu vannovat toisilleen ikuista rakkautta ja etsivät avaruusalusta, joka veisi heidät kotiplaneetalle Popinpobopiaan. He pohtivat, miksi lapsen elämä on yhtä selviytymistaistelua ja milloin koittaa aika elää.

Alkuvaiheessa Natsukin ja Yuun jutuille on helppo nauraa hyväntahtoisesti: onpas heillä rikas mielikuvitus ja onpa hienoa, että he ovat keksineet tuollaisen tavan käsitellä vaikeita kokemuksia. Vähitellen Natsukin minäkerrontaan alkaa ujuttautua niin kamalia kokemuksia, että kylmä hiki alkaa nousta lukijankin iholle. Epämukavuutta lisää se, että kaikki kerrotaan Natsukin naiivin kertojaäänen kautta, kuten miesopettajan antamat “yksityistunnit”. Natsuki saa Piyyutilta uskomattomat taikavoimat, joiden avulla hän pystyy irtautumaan ruumistaan ja tarkastelemaan katonrajasta mitä opettaja tekee hänen ruumiilleen. Natsuki uskoo, että paha noita on mennyt opettajaan ja se pitää hakata hänestä ulos yön pimeydessä puutarhalapiolla.

Aikuisena Natsuki itsekin jossain vaiheessa pohtii, onko Piyyut ja Popinpobopia vain hänen mielensä kehittämä keino selvitä kaikesta siitä pahasta, jota hän on joutunut kohtaamaan. Mutta ei 34-vuotias Natsuki ole vieläkään päästänyt irti lapsuuden kuvitelmistaan. Lisää vettä myllyyn heittää hänen aviomiehensä Tomoya. Pariskunta on löytänyt toisensa netistä ja heidän liittonsa on oikeasti kulissi, jolla he yrittävät huijata sopeutuneensa yhteiskunnan normeihin. He uskovat elävänsä “vauvatehtaassa”, jossa heidän velvollisuutensa on tehdä töitä ja lisää vauvoja tehtaan tarpeisiin. He vastustavat tehdasta pidättäytymällä seksistä ja elämällä muutenkin erillistä elämää saman katon alla. Kun vanhemmat alkavat kysellä lastenlasten perään, Natsuki ja Tomoya pakenevat vuoristoon Natsukin isovanhempien vanhaan taloon, jonne myös Yuu on vetäytynyt. Natsuki ja Yuu eivät ole tavanneet toisiaan lapsuuden jälkeen. Nyt nämä kolme sopeutumatonta päättävät yhdessä syleillä ulkopuolisuuttaan ja elää kuin popinpobopialaiset konsanaan.

Romaani liikkuu aste asteelta syvemmälle absurdiin, kummaan ja jopa kauhuun. Mikään ei ole tabu tässä kirjassa, Earthlings sisältää raakaa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, murhia, insestiä, jopa kannibalismia. Vaikka Natsukin ja kumppaneiden toiminta käy yhä brutaalimmaksi, silti heidän puolestaan liputtaa ja heille toivoo vain parasta. Ja kun kaikki ylilyönnit riisuu pois, jäljellä on epämiellyttävä ja pelkistetty totuus. Normien ulkopuolella eläminen on vaikeaa ja usein kovin paine tulee lähimmiltä: minä elän näin, joten sinunkin tulisi. Muratan häiritsevä mutta ansiokas romaani kysyy, mikä riittää onneen ja voiko elämä olla muutakin kuin selviytymistä.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 4 – Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana.

Sayaka Murata:
Earthlings
地球星人 (2018)
japanista englanniksi kääntänyt Ginny Tapley Takamori
Blackstone Publishing 2020
Äänikirjan lukija: Nancy Wu

Muissa blogeissa:
Kartanon kruunaamaton lukija

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja Earthlings englanninkielinen helmet2022 helmethaaste hyväksikäyttö Japani lapsuus Sayaka Murata sopeutumattomuus traumat ulkopuolisuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä oli hurja kirja varsinkin loppua kohden. Silkkaa kauhua, en oikein tiedä mitä ajatella. Kuuntelin äänikirjana minäkin.

    1. Tämä oli kyllä todella hämmentävä, jopa häiritsevä kirja. Poikani näki söpön siilin kansikuvassa ja kysyi mistä kirja kertoo, mitä siinä tapahtuu ja miksi kuuntelen sitä. Oli hieman vaikeuksia vastailla kysymyksiin 😳

  2. Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Jos tämä saadaan suomeksi, niin voisi kokeilla.

    1. Mielenkiintoinen todella, outo ja ahdistava myös! Ainakin Muratan aiempi suomennos menestyi hyvin, ehkä tämäkin siis suomennetaan.

keyboard_arrow_up