menu Menu
Bryan Washington: Mitä meistä jää
Käännöskirjallisuus, Otava, Washington Bryan, Yhdysvallat 13/11/2021 2 kommenttia
Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita Edellinen Rosa Liksom: Väylä Seuraava

Mitsuko selailee aikakauslehteä, kun tulen töistä. Hän tuijottaa kenkiäni kun astun sisään, joten käännyn ja jätän ne ovenpieleen.
Tajuan, että minun täytyy yrittää.
No, sanon, millainen päivä on ollut?
Millainenko päivä, Mitsuko sanoo.
Poikani lähtee maasta heti sen jälkeen kun minä olen tullut, hän sanoo.
Jättää minut ties kenen kanssa ties kuinka pitkäksi aikaa, hän sanoo.
En ole nähnyt poikaani vuosiin, Mitsuko sanoo, mutta hän lähteekin etsimään entistä miestäni, joka viruu syövän kourissa.
Päiväni on ollut aivan helvetin upea, Mitsuko sanoo.

Pudistan vähän päätäni ja hymyilen. Sanon, että menen hetkeksi makuuhuoneeseen. Mutta käynkin makaamaan ja simahdan peiton alle enkä nouse sängystä moneen tuntiin.

Herään joskus keskiyöllä. Olohuoneessa palaa valo.
Tekstaan Mikelle.
Kirjoitan: Se oli siinä.
Kirjoitan: Haista paska.
Kirjoitan: Se on nyt loppu, idiootti.
Kirjoitan: Mitä kuuluu? ja lähetän vain sen.

Bryan Washington: Mitä meistä jää

Bryan Washingtonin vahvasti tässä päivässä kiinni oleva esikoisromaani Mitä meistä jää kertoo parisuhteen haasteista ja erilaisista perhesiteistä. Houstonissa asuva pariskunta Mike ja Benson elävät epävarmoja aikoja suhteessaan. Rakkautta on, mutta onko riittävästi johonkin pysyvämpään. Suhde joutuu todelliseen testiin, kun Mike joutuu äkisti matkustamaan Japaniin syöpää sairastavan isänsä luo. Isä on hylännyt perheen vuosia sitten, mutta Mike haluaa kohdata isänsä ennen kuin on liian myöhäistä. Samaan aikaan Miken äiti Mitsuko matkustaa toiseen suuntaan, Japanista Texasiin, viettääkseen aikaa poikansa kanssa. Miken sijaan hän tapaakin tämän kumppanin Bensonin, jonka kanssa joutuu jakamaan asunnon. Molemmille pyytämättä ja yllättäen tulleesta kämppäkaveruudesta muodostuu alkuhankaluuksien jälkeen tärkeä ihmissuhde.

Mike ja Benson kuuluvat monella tapaa marginaaliin. Homoseksuaalisuutensa kanssa he tuntuvat olevan sinut, mutta toki törmäävät senkin osalta esimerkiksi omien vanhempiensa ennakkoasenteisiin. Ennakkoluuloja puolin ja toisin lisää se, että Benson on musta ja Mike molempien vanhempiensa kautta japanilainen. Miken ristinä on vielä runsas ylipaino, jolla on vaikutusta itsetuntoon. Benson on töissä naisvaltaisella alalla päiväkodissa ja saa helposti yhteyden etenkin niihin lapsiin, jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon. Miken ollessa poissa Benson tutustuu hoitolapsensa Ahmadin isoveljeen Omariin, joka tuntuu haluavan läheisempääkin tuttavuutta. Mikellakin on pientä romanssin alkua Japanissa, vaikka suurin osa ajasta menee isää ja tämän ravintolaa auttaessa. Yhdysvalloissa pitkään asuneena Mike on Japanissa ulkopuolisen asemassa ja ottaa aikansa, että hänet hyväksytään joukkoon. Välit isään kehittyvät vähä vähältä ja Mike pääsee kuulemaan myös toisen puolen vanhempiensa tarinasta. Myös Bensonilla on haasteita vanhempiensa kanssa. Isä on alkoholisoitunut ja äiti ja sisko painostavat Bensonia puuttumaan asiaan.

Romaani koostuu kolmesta osasta, joissa ensimmäisessä ja viimeisessä kertojana on Benson ja keskimmäisessä Mike. Näin päästään kurkistamaan kummankin osapuolen näkökulmaan ja sisäiseen maailmaan. Ensin sympatiat ovat vahvasti Bensonin puolella ja näkökulman vaihtuessa huomasin suhtautuvani Mikeen jopa vähän nihkeästi. Sitten kun Miken maailmaan tutustui paremmin, alkoi taas Benson näyttäytyä eri valossa. Viimeinen vaihto takaisin Bensonin näkökulmaan tuntui vastahakoiselta, en olisi vielä halunnut päästää irti Mikesta. Washington kuvaa sotkuisia ihmissuhteita aidosti ja kirjan henkilöt tuntuvat kaikissa kompleksisuuksissaan tosilta: he ovat kulmikkaita, ailahtelevia, apaattisia, räiskähteleviä, mukautuvia, kapinoivia, vetäytyviä, ripustautuvia, ennakkoluuloisia, kokeilunhaluisia, epävarmoja ja rakastettavia. Tämän rakkaustarinan lopetus ei ole siirappinen tai siloiteltu, vaan yhtä avoin ja epävarma kuin elämä yleensä on. Kaikki on mahdollista.

Olin aikeissa kuunnella romaanin äänikirjana sen ilmestyttyä englanniksi, mutta jostain syystä silloin epäröin. Hyvä niin, sillä luettuani nyt suomennoksen, koen sen kerronnan aika haastavana äänikirjaformaatin kannalta. Romaani nojaa vahvasti dialogiin ja hyvin lyhytsanaisista keskusteluista ei aina edes saa selvää, kuka sanoo. Toinen kun ei välttämättä edes vastaa. Henkilöt lähettelevät toisilleen myös paljon tekstiviestejä, välillä jopa pelkkiä kuvia, joita on sijoitettu kirjassa tekstin lomaan. Mielenkiinnosta kuuntelin äänikirjasta, miten asia on ratkaistu. Ainakaan suomenkielisessä äänikirjassa kuvia ei mainittu mitenkään. Se ei toki vaikuta tekstin ymmärtämiseen, mutta jotain jää uupumaan teoksen kokonaisuudesta, nyt kun tietää kuvia olevan. Tämä on yksi niitä kirjoja, jonka suosittelen mieluummin lukemaan painettuna. Romaani muuten vilisee eksoottisen kuuloisia japanilaisia ruokalajeja. Mike kokkailee niitä isänsä kanssa Osakassa ja Benson Mitsukon kanssa kotona Houstonissa. Ruoan äärellä käydään monia merkityksellisiä keskusteluja, niin kuin varmasti monessa kodissa huomenna, isänpäivänä.

Bryan Washington:
Mitä meistä jää
Memorial (2020),
suom. Aleksi Milonoff
Otava 2021
Kirjastolaina

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Bryan Washington homoseksuaalisuus Japani Mitä meistä jää monikulttuurisuus parisuhde rakkaus seksuaalivähemmistöt


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kiitos esittelystä! Olen tämän kannen jossain nähnyt, mutta muuten ei ollut tuttu. Voisin kokeilla joskus.

    1. Tuo suomennoksen kansi on muuten aika tylsä, eikä ainakaan minussa herätä lukuhaluja. Enkunkielistäkin on julkaistu eri markkinoille tosi vaihtelevilla kansilla, osa on aika erikoisia. Minä valitsin juttuni kuvituskuvaksi japanilaista ruokaa, kun se on niin isossa osassa tässä kirjassa.

keyboard_arrow_up