This was how you did it, how you raised children. You built them a house that was impervious to danger and then you gave them every single thing that they could ever want, no matter how impossible. You read to them at night. Why couldn’t people figure this out? And then I realized they were still in their smoky clothes from the fire in the driveway, and I felt like a slob and an idiot, and I had no idea how I’d keep them alive. This was the wave of childcare, I supposed, real highs and lows.
Kevin Wilson: Nothing to See Here
Kevin Wilsonin romaani Nothing to See Here alkoi tulla vastaan niin monen palvelun suosituksissa, että oli viimein pakko ottaa selvää, mistä kirjassa on kysymys. Ja hyvä niin, tämä oli todella mainio, sopivan vinksahtanut ja yllättävänkin koskettava tarina vanhemmuudesta, yksinäisyydestä, ystävyydestä, eriarvoisuudesta, rakkaudesta ja kahdesta lapsesta, jotka kirjaimellisesti leimahtavat liekkeihin. Siis oikeasti. Kirjan kertoja Lillian saa vanhalta koulukaveriltaan Madisonilta yllättävän työtarjouksen. Madisonin poliitikkomiehen ex-vaimo on kuollut ja tämän 10-vuotiaat kaksoset ovat tulossa asumaan heidän luokseen. Madison haluaa Lillianin kesän ajaksi huolehtimaan näistä lapsista, joilla on erikoinen ”vaiva”: he saattavat milloin vaan leimahtaa liekkeihin. Erityisesti kiihtyneessä tilassa tulilapset Bessie ja Roland alkavat kipinöidä ja pieniä sinisiä liekkejä ilmestyy eri puolille kehoa. Lapset itse eivät vahingoitu tulesta, mutta muut ihmiset ja ympäristö ovat vaarassa.
Lillian ottaa homman vastaan, osittain päästäkseen taas osaksi vanhan ystävänsä elämää, osittain paetakseen omaa jämähtänyttä elämäntilannettaan. Lillian ja Madison tutustuivat aikoinaan arvostetussa sisäoppilaitoksessa, jonne vaatimattomista oloista lähtöisin oleva Lillian oli päässyt stipendin turvin. Madison oli rikkaasta perheestä ja raha ja luokkaerot tulivat lopulta myös ystävysten väliin. Madison jäi kiinni huumeista, mutta isä esti koulusta erottamisen maksamalla Lillianin äidille siitä, että Lillian väitti huumeiden olleen hänen. Lillian erotettiin Madisonin sijasta ja hänen ovensa parempaan elämään sulkeutuivat. Madison ei edes tajunnut olla kiitollinen ystävälleen ja välit katkesivat. On vaikea ymmärtää, miksi Lillian nyt haluaa vuosien jälkeen palata Madisonin vaikutuspiiriin. Joka tapauksessa Madison vetää häntä yhä puoleensa magneetin lailla. Niinpä Lillian muuttaa alkoholisoituneen äitinsä nurkista Tennesseehen, jossa odottaa kartanomainen talo, suuret tilukset koripallokenttineen sekä joukko palvelijoita.
Lillian muuttaa tulilasten kanssa tontin laidalla olevaan vierastaloon, joka on remontoitu viimeisen päälle paloturvalliseksi. Bessie ja Roland ovat kokeneet kovia ja uusi elämäntilanne saa heidät herkästi syttymään. Niinpä päivät kuluvat alkuun uima-altaassa lilluen, se on turvallisinta. Kun Lillian tutustuu paremmin näihin herkkiin erityislapsiin, hän päättää tehdä kaikkensa auttaakseen heitä selviämään. Pian hän huomaa tarvitsevansa näitä lapsia yhtä paljon, jos ei enemmän, kuin he tarvitsevat häntä. Lillianilla ei ole mitään kokemusta lasten kasvattamisesta tai hoidosta, mutta hän onnistuu luomaan näille helposti leimahtaville lapsille turvallisen ja rakastavan ympäristön. Välillä sammutellaan tulipaloja, henkisiä ja fyysisiä, mutta suurin roihu syttyy Lillianin sydämeen – eikä hän halua sitä enää sammuttaa.
Nothing to See Here onnistui yllättämään monella tavalla. Äkkiseltään hullulta kuulostava idea tulilapsista vaan toimii, musta huumori osuu ja uppoaa ja usein huomaa olevansa myös kyynelten partaalla. Henkilökuvaus on myös taitavaa, lapset Bessie ja Roland erityisen mahtavia! Lillian tulee tietysti lukijaa lähimmäs, sillä koko kirja on hänen minäkerrontaansa. Lillian on suorapuheinen ja ironisen hauska, ja äänikirjan lukija Marin Ireland tulkitsee häntä loistavasti. Lukija on saanut tästä kirjasta myös parhaan naislukijan palkinnon (Audie Awards). Kevin Wilson astui komeasti omalle kirjallisuuskartalleni, pidettäköön hänet vastedes tarkkailtavien listalla!
Vielä on mainittava erikoinen yhteensattuma. Minulla on aina kaksi kirjaa kesken, äänikirja ja perinteinen. Tämän kanssa rinnakkain luin Daphne du Maurierin upeaa klassikkoa Rebecca. Enpä osannut yhtään odottaa, että nykypäivän Tennesseehen ja 1900-luvun alun Englantiin sijoittuvat kirjat voisivat mennä päässäni sekaisin, mutta näistä löytyi hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä. Ensimmäisenä tietysti kartanomiljöö palvelijoineen, ja yksinäinen päähenkilö, joka tulee rikkaiden pariin vaatimattomammista lähtökohdista. Molemmat kirjat päättyvät myös liekkeihin. Eniten hankaluuksia syntyi kuitenkin siitä, että molemmissa on henkilö nimeltä Jasper. Wilsonin kirjassa Jasper on kartanon isäntä, de Maurierilla isännän koira. Hetki meni aina miettiessä, kummasta on kysymys 😅
Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 19 – Kirjassa leikitään.
Kevin Wilson:
Nothing to See Here
HarperAudio 2019
Äänikirjan lukija: Marin Ireland
Kuunneltu Storytelista
äänikirja englanninkielinen helmet2021 helmethaaste huumori kaksoset kasvatus Kevin Wilson Lapset lastenhoito luokkaerot maaginen realismi Nothing to See Here paranormaali rakkaus yksinäisyys ystävyys