A second article, published the same day, stated that paperwork seized by the Metropolitan Police when PI Glenn Mulcaire was arrested contained the names and contact details of ’several thousand’ potential victims of phone hacking. Were mine in there? It would explain so much. This pointed towards industrial-scale theft of private information, yet the Met had taken the decision not to inform all victims.

In response to Nick’s articles, the force put out a statement that it would review the material and take advice on whether to re-open a phone-hacking investigation. Wow, I thought, when I heard that on the radio the following morning, the power of journalism. I assumed Nick would be thrilled.

I was at work in a glossy TV production company in east London, preparing for a trip to the US, when the lunchtime news informed me that this was not going to happen. I nearly choked on my noodles as I watched the Met’s second in command, Assistant Commissioner John Yates, announce that he had reviewed all the relevant information (all of Glenn Mulcair’s notebooks?), that ’no additional evidence has come to light’, despite Nick’s revelations, and therefore that no new investigation would be launched.

What could he mean? I went cold – had Nick somehow got this wrong? Murdoch’s lieutenants would crucify him if he had. It would be career ending.

How is this happening? What the fuck is going on here?

Shortly after that, the Press Complaints Commission (PCC), which regulated the press, released a report supporting the same view: phone hacking was a storm in a teacup. Nothing to see here.

– Jenny Evans: Don’t Let It Break You, Honey

Jenny Evansin Don’t Let It Break You, Honey ei jätä lukijaa rauhaan. Se vetää mukaansa ja pakottaa katsomaan suoraan kohti sellaista, minkä moni mieluummin sivuuttaisi – ja tekee sen hämmästyttävän hallitusti, lähes viileän tarkasti. Evansin esikoisteos on omaelämäkerrallinen, mutta pelkkä muistelma se ei ole. Se on yhtä aikaa henkilökohtainen selviytymistarina, tutkivan journalismin ruumiinavaus ja tarkkanäköinen kuvaus niistä rakenteista, joiden pitäisi suojella, mutta jotka voivatkin pettää. Kirjan ytimessä on väkivallan kokemus, mutta vielä enemmän se kertoo siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen: miten yksittäinen teko alkaa levitä, vääristyä ja kasvaa osaksi jotakin paljon suurempaa.

Evans oli 19-vuotias ja juuri saanut jalansijaa näyttelijänä, kun hänen elämänsä suunta muuttui äkillisesti. Hän oli näytellyt kulttielokuvassa ja oli astumassa sisään maailmaan, joka lupasi paljon. Kaikki kuitenkin pysähtyi eräiden juhlien jatkoilla, kun tunnettu julkisuuden henkilö ja tämän ystävä raiskasivat hänet. Hän ei mennyt heti poliisin puheille. Kokemus jäi määrittelemättömäksi, häpeän ja epävarmuuden peittämäksi. Vasta myöhemmin, luettuaan lehdestä useiden muiden naisten syyttävän samaa miestä vastaavista teoista, hän päätti kertoa oman kokemuksensa poliisille. Se, mitä seurasi, tekee kirjasta erityisen järkyttävän. Vain muutamaa päivää myöhemmin hänen kertomansa yksityiskohdat ilmestyivät iltapäivälehteen. Hänet oli suojattu nimettömyydellä, mutta intiimit, luottamuksellisesti poliisille kerrotut asiat olivat yhtäkkiä julkisia.

Kirjan alku palaa myös tätä varhaisempaan aikaan. Evans kirjoittaa lapsuudestaan ja perheestään, menetyksistä ja epävarmuudesta, jotka olivat muokanneet häntä jo ennen näitä tapahtumia. Isän kuolema ja myöhemmät kokemukset jättivät jäljen, joka tekee myöhemmästä tapahtumaketjusta vielä raskaamman – kyse ei ole yhdestä katkeamispisteestä, vaan elämästä, jossa haavoittuvuus on ollut läsnä jo pitkään. Erityisen raskasta Evansille oli rakkaan veljen ajautuminen päihteisiin ja tapaturmainen kuolema juuri kun veli oli pääsemässä jaloilleen. Kun elämä on jo valmiiksi opettanut, miten haurasta kaikki voi olla, sattuma ei enää tunnu riittävältä selitykseltä.

Yritys selvittää, kuka vuoti tiedot lehdistölle, vie Evansin opiskelemaan journalismia ja lopulta keskelle Britanniaa ravistellutta mediatapausta, jossa tabloidlehdet hankkivat tietoa laittomin keinoin: murtautumalla vastaajaviesteihin, käyttämällä yksityisetsiviä ja hyödyntämällä poliisin sisällä tapahtunutta vuotamista ja korruptiota. Kyse ei ollut yksittäisistä ylilyönneistä, vaan toimintakulttuurista, jossa rajat olivat hämärtyneet ja vastuu hajonnut. Evans päätyy osaksi The Guardianin tutkivaa toimitusta, jota johti toimittaja Nick Davies. Tilanne saa erityisen jännitteen siitä, että hän ei aluksi kerro Daviesille olevansa itse yksi urkinnan uhreista. Hän tutkii tapausta toimittajana, mutta kantaa sitä samalla mukanaan henkilökohtaisena kokemuksena.

Katsoin jokin aika sitten Britannian keltaisen lehdistön urkintaskandaalia käsittelevän draamasarjan The Hack – likaista peliä, joten sen käänteet olivat tuoreessa muistissa. Sarja näyttää konkreettisesti, miten sitkeää työtä skandaalin paljastaminen vaati ja millaista vastarintaa tutkiva journalismi kohtasi. Sarja on edelleen katsottavissa Yle Areenassa, ja toimii erinomaisena rinnakkaisena näkökulmana Evansin kirjalle. Sarjassa Nick Daviesia esittää David Tennant.

Evansin itsensä lukemana äänikirjana teos saa vielä oman lisäulottuvuutensa. Hän ei pyri ohjaamaan kuulijan tunteita, vaan antaa kertomuksen kantaa. Se tekee kokemuksesta poikkeuksellisen intiimin. Lopulta kirjassa nousee vahvimmin esiin epäluottamus – ei vain yksittäisiin ihmisiin, vaan kokonaisiin järjestelmiin. Poliisi, media ja oikeusjärjestelmä eivät ainoastaan epäonnistu, vaan voivat myös pahentaa tilannetta. Evans kirjoittaa tarkasti siitä, kuka tulee uskotuksi ja kuka ei.

Silti kirja ei jää pelkäksi syytökseksi. Se on myös kertomus siitä, mitä tarkoittaa ottaa oma tarinansa takaisin omiin käsiin. Mukana on sitkeyttä ja ajoittain kuivaa huumoria, joka tuntuu lähes yllättävältä kaiken keskellä – ehkä juuri se estää tekstiä painumasta täysin toivottomaksi. On helppo ymmärtää, miksi teos on päätynyt Women’s Prize for Non-Fiction -pitkälle listalle. Se ei ainoastaan kerro yhdestä elämästä, vaan avaa laajemman kysymyksen siitä, miten totuus rakentuu – ja kuka sen saa kertoa.

Jenny Evans: 
Don’t Let It Break You, Honey
Little, Brown Book Group 2025
Äänikirjan lukija: Jenny Evans

Sinua voisi myös kiinnostaa

Lea Ypi: Indignity

Arundhati Roy: Mother Mary Comes To Me

Chloe Dalton: Raising Hare

Michael Finkel: The Art Thief: A True Story of Love, Crime, and a Dangerous Obsession

Laura Cumming: Thunderclap: A Memoir of Art and Life and Sudden Death

Patrick Radden Keefe: Empire of Pain: The Secret History of the Sackler Dynasty

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen – Ruotsin akatemian romahdus

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Don't Let It Break You Honey Jenny Evans muistelmat puhelinurkintaskandaali tutkiva journalismi Women’s Prize for Non-Fiction 2026