menu Menu
Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita
Blasim Hassan, Käännöskirjallisuus, Kotimainen kaunokirjallisuus, WSOY 16/11/2021 2 kommenttia
Miriam Toews: All My Puny Sorrows Edellinen Bryan Washington: Mitä meistä jää Seuraava

Iltapäivän rukoushetken jälkeen Abu Qatada nappasi mukaan teekannun, apupoika Elias lasit. He nousivat kirkon katolle nauttimaan keväisistä tuulenhenkäyksistä, pitämään toisilleen ruoanlaitto- ja šariaoppitunteja ja suomaan itselleen hetken tauon sapuskan tehtailusta kyltymättömille jihadisteille.

”Tänään voitaisiin käydä uudestaan läpi edellisiä oppitunteja, vaikka erilaisia Mosulin alueen perinteisiä kubba-pyöryköitä”, kokki ehdotti.
”Selvä. Minä kyselen sinulta šarianläksyt”, Elias vastasi.
”Kabbagh-pyörykät?”
”Niihin tulee bulguria, lampaanlihaa ja mausteita. Keitetään suolatussa vedessä ja täytetään korinteilla ja pistaasimanteleilla.”
”Aivan.”
”Mikä tuomio tulee jumalanpilkasta?”
”Kuolema.”
”Entä profeetanpilkasta?”
”Kuolema siitäkin.”
”Miten se jatkuu?”
”Ei kai teloituksen jälkeen mikään jatku?”
”Ei kun siis tuomio kuuluu kokonaisuudessaan että syyllinen teloitetaan, vaikka kertoisi katuvansa.”
”Ai niin. Miksi jumalan- ja uskonnonpilkasta sanotaan vain että syyllinen teloitetaan, mutta profeetanpilkasta että syyllinen teloitetaan, vaikka kertoisi katuvansa?”
”En minä vaan tiedä. Miksi kabbagh-pyöryköihin tulee bulguria?”
”Okei, ymmärsin, älähän kiihdy. Hapanpyörykät?”
”Niihin tulee riisiä ja…”
”Sanoitko riisiä?”
”Öö, ei kun ai niin! Ne tehtiinkin suurimoista ja keitettiin hapankastikkeessa, jossa on lihanpaloja, kurpitsaa, sipulia, varsiselleriä ja pippureita.”
”Niin sitä pitää! Poikahan alkaa oppia!”
”Tuomio sodomiasta?”
”Teloitetaan sekä tekijä että kohde.”
”Entä huorinteosta?”
”Naimisissa olevat kivitetään kuoliaaksi. Naimattomat saavat sata raipaniskua ja joutuvat karkotetuksi yhteisöstä vuoden ajaksi.”
”Opit se näemmä sinäkin. Nimittävät sinut vielä tuomariksi šariatuomioistuimeen!” Elias veisteli, ja he molemmat nauroivat ja jatkoivat hilpein mielin kuulustelua kardemummalla maustettua teetä ryystäen.

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Helsingissä asuva irakilaissyntyinen kirjailija ja käsikirjoittaja Hassan Blasim jatkaa uudella kirjallaan Kelloja ja vieraita väkevää tarinaa vierauden teemasta. Esikoisromaanissa Allah99 kerronta ryöppysi vimmaisena ja moniäänisenä, kahdesta pienoisromaanista koostuva Kelloja ja vieraita on kerronnaltaan keskittyneempi mutta yhtä voimakas. Haastavuutta kerronnassa on edelleen, sillä ainakin lukemistani blogikirjoituksista päätellen osa lukijoista on tulkinnut pienoisromaanien kertovan samasta päähenkilöstä. Itse en tuollaista yhteyttä havainnut, vaan luin Eliaksen seikkailut Isis-maassa ja Sololandin erillisinä tarinoina. Teemallisesti toki nämä kaksi tarinaa ovat sisaruksia tai peilikuvia toisilleen. Ensimmäisessä kuvataan 14-vuotiaan jesidipoika Eliaksen elämää Mosulissa ääri-islamistien vallan alla. Toisessa keskitytään pakolaisten kokemuksiin Suomessa. Vaikka Eliaskin päätyy lopulta turvapaikanhakijaksi pohjolaan, Sololandin nimettömäksi jäävä kertoja on mielestäni ihan toinen henkilö.

Elias on jihadistien kaappaama poika, joka on pakotettu kääntymään muslimiksi ja työskentelemään kokin apulaisena Isisin taistelijoiden valtaamassa Mosulin Kellokirkossa. Dominikaaniveljien rakennuttama katolinen kirkko on kuulu kellotornistaan, josta pääkokki Abu Qatada kertoo Eliakselle tarinoita iltaisin. Elias osaa šarialain ulkoa ja opettaa sitä kristitylle Abu Qatadalle, joka niin ikään teeskentelee harrasta muslimia selvitäkseen hengissä. Päivisin kaksikko on vastuussa jihadistitaistelijoiden muonituksesta. Eri puolilta maailmaa olevat uskonsoturit saavat paikallisten herkkujen lisäksi oman maansa ruokia. Ruoan ympärille Elias myös juonii uhkarohkean pakosuunnitelmansa. Apua tarvitaan myös kauniilta Saralta, runoilijalta ja apteekkarilta, joka viruu kirkossa Isis-pomon pakotettuna vaimona ja seksiorjana.

Blasim kuvaa Isisin säälimätöntä valtataistelua ja silmitöntä väkivaltaa lukijaa säästelemättä, mutta myös mustan huumorin sävyttämänä, mikä tekee siitä ehkä vieläkin kammottavampaa. Samalla Eliaksen ja Abu Qatadan välinen lämmin huolenpito liikuttaa ja heidän selviytymisensä puolesta jännittää tosissaan. Toisenlaisia tunteita herättää kirjan toinen osa Sololand, jossa Helsingissä vuosia asunut irakilaismies matkustaa pohjoiselle paikkakunnalle auttamaan turvapaikanhakijoita. Osaa turvapaikanhakijoista syytetään raiskauksista ja leima on tarttunut koko porukkaan. Myös sillanrakentajaksi ja tulkiksi saapunut mies saa osakseen ennakkoluuloja ja vihamielistä käytöstä hyvistä tarkoituksistaan huolimatta. Lopulta kaikki menee järkyttävällä tavalla pieleen, kun kotoutumisillallinen osoittautuu paikallisten kiihkoilijoiden ansaksi. Sololand nostaa pöydälle niin valtaväestön Janten lakiin perustuvan ylimielisyyden kuin maahanmuuttajien epärealistiset odotukset. Yhteiselo on haasteellista eikä muukalaisuuden tunne hevillä häviä, vaikka kuinka yritetään sopeutua puolin ja toisin.

Teoksen on arabiasta ansiokkaasti suomentanut Sampsa Peltonen, ja teos on julkaistu ensimmäisenä suomeksi. Suomennos tuntuu niin sujuvalta, että se tekee varmasti oikeutta alkutekstille. Blasim kirjoittaa kärkevästi, mutta turhaa stereotypioimista vältellen. Sekä isäntämaalaisten että turvapaikanhakijoiden joukosta löytyy ihmisiä, suhtautumistapoja ja motiiveja moneen lähtöön. Enimmäkseen lukiessa suomalaisten nurkkakuntaisuus ja moukkamaisuus hävettää, mutta on myös virkistävää että joku uskaltaa näistä asioista kirjoittaa näin suoraan ja vielä niin taidokkaasti kaunokirjallista ilmaisua hyödyntäen. Virkistävää on myös saada kotimaisen kirjallisuuden kentälle erilaisia kerronnan tapoja ja teemoja. Blasimilla on taito kertoa tarinaa, mutta myös rikkoa tarinallisuutta. Blasimin proosa on raakaa, ravisuttavaa ja täysin omalakista. Siinä on koko ajan läsnä tietynlainen vaaran tuntu. Ehkä johtuen kirjan kaksiosaisesta rakenteesta, tämä tuntui minusta jonkinlaiselta välityöltä eikä yltänyt aivan tuon edellisen Allah99-romaanin tasolle. Sehän ei ilmestyessään kelvannut Finlandia-ehdokkaaksi, koska oli ensin julkaistu arabiaksi. Eipä löytynyt Blasimia tämänkään vuoden listalta. Jokohan seuraavalla tärppäisi?

Hassan Blasim:
Kelloja ja vieraita
Arabiankielinen alkuteos Bain narayn,
suom. Sampsa Peltonen
WSOY 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirja vieköön!
Kirjojen kuisketta
Satunnainen ohilukija

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Hassan Blasim Irak Isis islamismi jihadismi Kelloja ja vieraita maahanmuutto pakolaisuus pienoisromaani rasismi ulkopuolisuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

    1. Blasimin kirjat eivät ehkä tosiaan ole parhaimmillaan äänikirjoina. Katsoin, että lukijana molemmissa on Jukka Pitkänen. Moni hänestä pitää, mutta minun on vaikea kuvitella Blasimin tekstiä Pitkäsen rauhalliselle äänelle.

keyboard_arrow_up