menu Menu
Cho Nam-joo: Kim Jiyoung, Born 1982
Etelä-Korea, Käännöskirjallisuus, Nam-Joo Cho, Simon & Schuster, Ulkomainen kaunokirjallisuus 13/04/2020 2 kommenttia
Joyce Carol Oates: Elämäni rottana Edellinen Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni Seuraava

Kim Jiyoung is thirty-three years old, or thirty-four in Korean age. She got married three years ago and had a daughter last year. She rents a small apartment on the outskirts of Seoul with her husband Jung Daehyun, thirty-six, and daughter Jung Jiwon. Daehyun works at a mid-size IT company, and Jiyoung used to work at a small marketing agency, which she left a few weeks before her due date. Daehyun usually comes home from work around midnight and goes into the office at least once on weekends. Daehyun’s parents live in Busan, and Jiyoung’s parents run a restaurant, making Jiyoung her daughter’s sole carer. Just after Jiwon turned one in the summer, she started daycare as a half-day infant. She spends her mornings at a converted ground-floor apartment daycare centre in the same apartment complex where she lives.

Jiyoung’s abnormal behaviour was first detected on 8 September. Daehyun remembers the exact date because it was the morning of baengno (‘white dew’), the first night of autumn when the temperature drops below dew point.

Cho Nam-Joo: Kim Jiyoung, Born 1982

Luin hiljattain japanilaisen Sayaka Muratan romaanin Lähikaupan nainen, jossa seurataan lähikaupassa työskentelevän tavallisen naisen elämää nykypäivän Tokiossa. Tarinansa kautta Murata käsittelee naisen asemaa Japanissa. Cho Nam-joo puolestaan käsittelee korealaisen naisen elämää ja asemaa nykypäivän Soulissa romaanissaan Kim Jiyoung, Born 1982. Feministinen romaani on ollut valtava menestys Etelä-Koreassa ja moni nainen on löytänyt siitä itsensä. Se on ollut kirjailijan tavoitekin, Kim Jiyoung voisi olla kuka tahansa korealainen nainen. Romaani on käännetty jo 18 kielelle, toivottavasti se saadaan joskus myös suomeksi. Kirjasta on tehty myös elokuvaversio (katso traileri), joka on ollut kirjan ohella suuri hitti Etelä-Koreassa.

Kim Jiyoung on kotiäiti, jonka mielenterveys on alkanut järkkyä. Välillä hän vaikuttaa olevan joku aivan muu eikä hänellä ole muistikuvaa näistä sivupersoonista. Vastaavasta persoonallisuushäiriöstä luin juuri Tiina Laitila Kälvemarkin romaanista H2O. Siinä päähenkilön sivupersoonat syntyivät lapsuudessa koetun trauman seurauksena. Kim Jiyoung ei ole kokenut varsinaista lapsuustraumaa vaan hänen traumansa on kasaantunut tasaisesti elämän varrella koetusta seksismistä. Romaani käy läpi Jiyoungin elämää, jota joka käänteessä värittää syvälle korealaiseen yhteiskuntaan pesiytynyt sukupuolten epätasa-arvo.

Kim Jiyoungin elämä on seksistisen ja patriarkaalisen kulttuurin sanelemaa jo syntymästä saakka. Hänen syntymänsä on varsinkin appivanhemmille pettymys, koska hän on jo toinen tyttö perheessä. Kun kolmas lapsi on hartaasti toivottu poika, siskosten on tietysti annettava tälle pikkuprinssille tilaa kasvaa kohti täyttä potentiaalia. Siskokset jakavat huoneen, jotta pikkuveli saa omansa. Opiskelurahat varataan ensin pojalle, tytöille on kelvattava vähempi. Kim Jiyoungin äiti kuitenkin yrittää turvata myös tytärten opiskelun. Kankkulan kaivoon se lopulta menee. Kun Kim Jiyoung pääsee kiinni työelämään, hän saa pian huomata, että uralla on mahdotonta edetä, vaikka olisi korkeasti koulutettu ja tekisi työnsä kuinka hyvin ja tunnollisesti tahansa. Eihän nuoriin naisiin kannata panostaa, koska he jäävät kuitenkin pian kotiin hoitamaan lapsia. Etelä-Koreassa naisen paluu työelämään lasten saannin jälkeen on lähes mahdoton tehtävä. Sen Kim Jiyoung saa myös karvaasti kokea. Kaiken lisäksi oma esikoinen on myös tyttö, minkä johdosta Jiyoung saa kuulla osanottoja sukulaisilta. Aviomies yrittää ymmärtää ja olla tukena, mutta sukupuolten välillä on ylitsepääsemätön kuilu.

Nam-joo pudottelee tarinan lomaan myös tiukkaa faktaa. Esimerkiksi Etelä-Koreassa miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat maailman suurimpien joukossa, naiset ansaitsevat vain noin 63 % miesten ansioista. Suomessa vastaava luku on 84% (vuonna 2018). Olen päähenkilöä vain kolme vuotta vanhempi ja korealaisen ikätoverini elämää oli kiinnostavaa seurata. Sattui vielä niin, että Kim Jiyoung työskenteli viestintätoimistossa kuten minäkin nuorempana. Monessa kohtaa tunsin tuttua turhautumista, mutta onhan meillä toki asiat paljon paremmin: kunnon äitiyslomat ja toimiva päivähoitojärjestelmä, joka mahdollistaa työhön palaamisen. Ei ihme, että Kim Jiyoungin sisko haaveilee muutosta johonkin Pohjoismaahan.

Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jossa lukijana on mies. Ihmettelin ensin valintaa, mutta romaanin lopussa selviää miksi tähän on päädytty. Samalla selviää myös miksi kirjan kerronta on niin virallista ja viileän toteavaa, jopa selkäpiitä karmivan kliinistä. En halua sitä tarkemmin paljastaa, sillä kyseessä on kiinnostava rakenteellinen kikka. Kirjan viimeinen luku viimeistään alleviivaa, miten syvälle korealaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan seksismi on juurtunut. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon on siellä vielä pitkä matka.

Cho Nam-joo: 
Kim Jiyoung, Born 1982
82년생 김지영 (2016),
Kääntäjä: Jamie Chang
Simon & Schuster Audio UK
Äänikirjan lukija: Jamie Parker
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Kartanon kruunaamaton lukija

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja Cho Nam-joo Etelä-Korea feminismi Kim Jiyoung Born 1982 mielenterveys naisen asema


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä oli kyllä todella vaikuttava kirja ja erittäin häiritsevä. Voisi olla mielenkiintoista katsoa myös elokuvaversio, jos vaan jostain löytyy enkunkielisin tekstityksin. Täytyypä tutkailla, josko jostain löytyisi.

    1. Minua alkoi myös tuo elokuva kiinnostaa, trailerin perusteella vaikuttaa hyvältä. En onnistunut toistaiseksi löytämään ainakaan mistään striimauspalveluista. Korealainen elokuva on nyt niin suosittua, että luulisi jossain vaiheessa tulevan myös länsimaisille markkinoille.

keyboard_arrow_up