Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Avasin oven ja Mauno viiletti ulos, nosti jalkaansa männyn juurella. Sen tasapaino horjui ja pelkäsin sen kellahtavan maahan. Se olisi ollut sille itselleen häpeällistä. Taitavasti Mauno kuitenkin jatkoi matkaansa ja asettui kerälle kallionkoloon, josta se saattoi katsoa merta ja vahtia minua. Mauno oli romanttinen luonne, kaupungissakin se vaati aina päästä rantaan, joskus se jopa yritti väkisin ängetä vieraisiin veneisiin – se kai kaipasi saaristoon niin kovasti, että oli valmis lähtemään kenen tahansa matkaan päästäkseen omaan paratiisiinsa.

Mikä on katkeruuden vastakohta, kirjoitin ruudulle.

Jokin ratkaisu oli löydettävä, jokin keino, jolla selättäisin tuon pelottavan taudin, joka luikerteli ruohonkorsien seassa kuin käärme. Olisiko vastalääkkeenä anteeksianto? Entä kiitollisuus? Sitäkin sanaa olin viljellyt elämässäni heppoisin perustein, sanan merkitys oli tyhjennetty.

Olisiko minulla mitään syytä olla kiitollinen mistään?

Ei! Tai oli – aina oli. Kiitollisuutta olisi kuitenkin juuri nyt mahdotonta käsitellä.

– Emmi Pesonen: Kuvittelin tuntevani

Emmi Pesosen kolmas romaani, Kuvittelin tuntevani, vie lukijansa keskelle keski-iän myllerryksiä ja avioliittokriisiä. Teos kertoo Lotasta, joka yllättävän paljastuksen seurauksena pakenee saariston rauhaan pohtimaan elämäänsä. En ole lukenut Emmi Pesosen aiempia kirjoja, tämä on hänen kolmas romaaninsa. Kiinnostuin siitä siksi, etten näköjään voi vastustaa saaristoon sijoittuvia kirjoja. En kuitenkaan yleensä innostu keski-iän kriisejä käsittelevistä romaaneista. Johtuuko sitten siitä, etten suostu näkemään itse lähestyväni sellaista tai siitä, etten löydä niistä tarpeeksi samaistuttavaa. Eipä sitä tarvitsisi samaistuakaan, mutta jostain syystä omaan napaan tuijottelevat aviokriisikuvaukset ovat usein pirun tylsiä, jotta niistä jaksaisi innostua ilman omakohtaista kokemusta. Katsotaan siis, miten nyt kävi.

Lotta kuulee sattumalta kesken juhlien miehensä Leon pettäneen häntä jo pidemmän aikaa. Lotta järkyttyy ja suivaantuu, ottaa mukaan perheen Mauno-koiran ja lähtee saaristossa sijaitsevalle mökille nuolemaan haavojaan. Hän ei vastaile Leon viesteihin tai soittoyrityksiin, eikä oikein pidä yhteyttä ystäviinsäkään. Aikuiset lapsensa Samuelin ja Alexin hän pitää pitkään pimennossa tilanteesta eikä avaudu siitä äidilleenkään, joka soittelee ja kertoo uusista Tinder-tuttavuuksistaan. Lotta yrittää pärjätä yksin saaristomökillä, jossa avioparilla on yleensä ollut omat askareensa. Kaikki muistuttaa pitkästä avioliitosta ja Lotta uppoutuukin muistelemaan suhteen vaiheita tapaamisesta lasten syntymiin ja kasvuun. Saaristoon eksyy myös Lotan nuoruusaikainen heila, joka on nykyisen kumppaninsa kanssa avoimessa suhteessa. Olisiko siinä mahdollisuus kostaa tai testata omia rajoja? Vai olisiko anteeksianto kuitenkin parempi valinta?

Lotan äidin deittailuseikkailut ja rakkaushuijauksiin hairahtumiset toivat tarinaan kaivattua kepeyttä; näistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.​ Mauno-koira, joka nimestään huolimatta on narttu, oli hellyttävä lisä tarinaan. Kuitenkin Lotan irtiotto- ja voimaantumisreissu kirjan lopussa tuntui kliseiseltä ja ennalta-arvattavalta. Pesonen kirjoittaa sujuvasti, ja jos avioliittoa ja naisen keski-iän kriisiä käsittelevät romaanit ovat sinun juttusi, tämä teos on tutustumisen arvoinen.​ Kesken kirjan lukemista kävin katsomassa Kaupunginteatterissa Minna Rytisalon romaanin Jenny Hill pohjalta tehdyn näytelmän. Näissä teoksissa on niin paljon samaa, että pettävät miehet ja muut kriisin aiheet uhkasivat mennä päässä sekaisin. Uskoisin, että Jenny Hillin ystävät viihtyvät myös Lotan matkassa. Minä löysin lopulta samaistuttavaa saariston kuvauksesta ja yllättäen myös mökin pihalle ilmestyneestä lampaasta. Lotta kohtaa myös tyhjenevän kodin haikeuden ja aikuistuvien lasten herättämät tunteet, jotka olivat koskettavasti ja todentuntuisesti kuvattuja.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17 – Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira.

Emmi Pesonen:
Kuvittelin tuntevani
Gummerus 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Katja Kaukonen: Pitkä ikävä

Minna Rytisalo: Jenny Hill

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Hanna Meretoja: Elotulet

Niklas Ahnberg: Isät jäävät merelle

Maisku Myllymäki: Holly

Philip Teir: Neitsytpolku

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

Seuraa Kirjaluotsia

avioero aviokriisi avioliitto Emmi Pesonen helmet2025 helmethaaste keski-iän kriisi Kuvittelin tuntevani perhe saaristo