Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Rannalla ihmiset lojuvat ja juhlivat. Heillä on sarvia ja kruunuja, poskillaan kimalletta, samppanjaakin ja savukkeita. Joku selaa ehkä kauneimpia muistojaan – lapsuuden purim valtameren toisella rannalla, suudelma tällä samalla – toinen haaveilee Jerusalemin alkavasta keväästä. Joku nukahtaa ja näkee unessa lapsia, joille ei tapahdu pahaa.

Mies kertoo, että tänään ihmiset unohtavat pelätä. Tässä maassa on paikkoja, vuodessa päiviä, päivissä hetkiä, joissa pelko väistyy. Tämä on niitä päiviä. Ja nämä ihmiset, osa heistä on muualta tulleita, eivätkä he ole koskaan kunnolla oppineet pelkäämään. Vaikka täällä on tänä keväänä tehty iskuja synagogien porteilla ja linja-autopysäkeillä, eivät ihmiset tänään pelkää.

Anu on kuullut saarnaajien puhuvan iskuista. Israelia lyödään maailman syntien vuoksi, saarnaajat sanovat. Israel on ukkosenjohdatin. Sen ystävien on seistävä sen rinnalla, kun ihmisen pahuus hakeutuu sitä kohti, niin kuin sähkö hakeutuu kohti johdinta. Jumala antaa sen tapahtua, jotkut saarnaajat sanovat: niin kuin hän antaa sähkön kulkea sinne, minne sähkö luontojaan kulkee, hän antaa vihan kulkea sinne, minne viha kulkee.

Se on outoa, tylyä puhetta, Anu ajattelee. Ystävien suusta etenkin. Hän ei halua miehen tietävän, että hänen mielessään liikkuu sellaista.

– Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

Terhi Törmälehdon vuonna 2017 julkaistu esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät on jäänyt mieleen vahvana ja intiiminä kuvauksena helluntailaisuudesta. Uudessa romaanissaan He ovat suolaa ja valoa Törmälehto palaa uskontoteemaan, mutta asettaa sen tällä kertaa erityisen ajankohtaiseen ja poliittisesti latautuneeseen kontekstiin. Romaani kertoo kahdesta suomalaisnaisesta, jotka keväällä 2023 matkustavat omien uskomustensa ja kutsumustensa perässä pyhälle maalle, Israeliin. Susanna, lääkäri ja intohimoinen sionisti, uskoo vakaasti edistävänsä jumalallista suunnitelmaa, kun taas Anu, yksinäinen ja rakkautta kaipaava kolmikymppinen saksanopettaja, etsii Israelista vahvistusta elämänsä suuntaan. Vaikka heidän tiensä risteävät vain hetkellisesti, molempien tarinat kietoutuvat tiukasti uskonnon, ihmissuhteiden ja identiteetin teemoihin.

Susannan hahmo on häiritsevän vakuuttava kuvaus uskonnollisesta fanatismista. Hän ei ainoastaan tue ajatusta kaikkien juutalaisten palaamisesta luvattuun maahan, vaan rahoittaa aktiivisesti muuttoja ympäri maailmaa. Tätä alijaksi kutsuttua takaisinmuuttoa edistääkseen hän on jo maksanut neljäntoista juutalaisen muuton eri puolilta maailmaa. Viimeisimpänä hänen kustantamanaan on saapunut eräs etiopialainen nainen, jonka motiivit muuttoon tuottavat Susannalle pienen pettymyksen. Nyt hän haluaa mennä pidemmälle: Susanna tyhjentää yhteisen säästötilin ja liittyy Länsirannan kiistanalaisiin siirtokuntiin. Siellä hän osallistuu konkreettisiin toimiin, kuten palestiinalaisten oliivipuiden kaatamiseen, ja kokee täyttävänsä jumalallista suunnitelmaa – huolimatta siitä, että hänen oma perheensä vastustaa näitä tekoja. Hän uskoo vilpittömästi olevansa hyvällä asialla viskoessaan kiviä palestiinalaisten niskaan, vaikka hänen liberaali pappismiehensä ja avoimesti äitiään haastava teinitytär yrittävät takoa häneen järkeä. Susannan järkähtämätön vakaumus ja sen oikeutus Raamatun lauseilla ovat yhtä aikaa kylmääviä ja kiehtovia.

Toisin kuin Susanna, Anu saapuu Israeliin epämääräisemmin tavoittein. Hän etsii Israelista vahvistusta ja merkkiä siitä, että hänen ja Israelin polut kuuluvat yhteen. Kun hän törmää ratikassa komeaan israelilaismieheen, hän tulkitsee tämän jumalalliseksi merkiksi ja syöksyy suhteeseen, jossa rakkauden ja uskonnon kysymykset sekoittuvat. Anun naiivin romanttinen käsitys Israelista kuitenkin törmää miehen realistiseen ja kriittiseen näkemykseen. Tämä ravistelee Anun uskomuksia ja pakottaa hänet pohtimaan omia motiivejaan: onko kyse rakkaudesta, kutsumuksesta vai pelkästä pakkomielteestä? Onko mies sittenkin Jumalan lähettämä testi? Onko hän tekemässä suurta syntiä? Sitä mieltä on ainakin lääkäri Susanna, jonka luo Anu hakeutuu kiusallisen vaivan vuoksi. Olisiko sittenkin pitänyt vain seurustella Duolingon välityksellä, Anu joutuu pohtimaan.

Romaanin suurin vahvuus on sen poikkeuksellisen epäsympaattiset päähenkilöt. Susannan kiihkeä fundamentalismi ja Anun naiivi fanaattisuus herättävät lukijassa voimakkaita reaktioita – ja juuri siksi heidän tarinansa kiehtovat. Törmälehto ei yritä pehmentää heidän virheitään tai ristiriitaisuuksiaan, vaan haastaa lukijan näkemään maailman toisenlaisista, jopa vastenmielisistä näkökulmista. Uskonnollisuus on itselleni kaikkinensa aika vierasta ja siksi on myös kiinnostavaa perehtyä siihen lukemalla. Useimmat uskontoa käsittelevät romaanit kertovat entisen uskovan irtautumisesta ahdistavasta uskonyhteisöstä, mutta tässä romaanissa molemmat päähenkilöt ovat vakaumuksellisia kristittyjä alusta loppuun. Susannan jyrkkää ajattelua haastaa hänen perheensä lisäksi samalla lentokoneella Israeliin saapunut suomalainen toimittaja. Anu taas saa israelilaismiehen tarjoamien ajatusten lisäksi uusia näkökulmia vieraillessaan Betlehemissä ja keskustellessaan siellä palestiinalaisoppaan kanssa. Fundamentalistiuskovien päätä ei kuitenkaan noin vain käännetä.

Törmälehto kirjoittaa persoonallisesti ja tämä romaani on kiinnostavan aiheensa lisäksi myös kielellisesti erottuva. Susannan ja Anun tarinat etenevät vuorotellen ja risteävät vain hetkellisesti. Välillä äänessä on myös enkeli, joka yrittää varjella näitä uskossaan vahvoja mutta siihen myös kompastelevia naisia. He ovat suolaa ja valoa tuntuu yllättävän ajankohtaiselta, vaikka se on kirjoitettu ennen lokakuussa 2023 tapahtunutta konfliktin kärjistymistä. Irene Zidanin esikoisromaani Isäni appelsiininkukkien maasta kuvaa samaa konfliktia suomalais-palestiinalaisen toimittajan näkökulmasta, ja sen nykytaso sijoittuu Hamasin iskujen jälkeiseen aikaan. Törmälehdon romaani vaikuttaa lähes profetialta: se heijastaa sitä, kuinka erilaiset maailmankuvat ja uskomukset törmäävät pyhän maan polttopisteessä. Miten Susannan ja Anun ajatteluun olisi vaikuttanut Israelin ja Palestiinan konfliktin viimeisin eskalaatio? Tämä kysymys jää leijumaan lukijan mieleen. Törmälehdon teos onnistuu avaamaan monimutkaisia kysymyksiä uskonnosta, politiikasta ja ihmisen motiiveista tavalla, joka jää pitkäksi aikaa pohdituttamaan.

Terhi Törmälehto:
He ovat suolaa ja valoa
Otava 2024

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Amman lukuhetki
Donna Mobilen kirjat
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Sallan lukupäiväkirja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta

Adania Shibli: Sivuseikka

Isabella Hammad: Enter Ghost

Sari Vuoristo: Etäisyys linnuntietä

Deborah Feldman: Unorthodox: The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots

David Grossman: Hevonen meni baariin

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Seuraa Kirjaluotsia

geopolitiikka He ovat suolaa ja valoa Israel juutalaisuus kristinusko Lähi-itä Palestiina sionismi Terhi Törmälehto