Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2018

Heikki Kännö: Sömnö
– 3 pistettä

Mitä mielikuvituksen juhlaa! Heikki Kännön toinen romaani Sömnö on juuri sellaista pään pyörälle pistävää tarinankerrontaa, jota niin rakastan. Älykästä ja viihdyttävää yhtä aikaa. Kunnianhimoinen romaani on kiehtova sukusaaga, joka yhdistää todellisia historian henkilöitä, tapahtumia ja aatesuuntia mitä uskomattomimpiin fiktiivisiin tapahtumakulkuihin ja eksentrisiin henkilöhahmoihin. Romaani saa polttoaineensa taiteesta, tieteestä ja mystiikasta ja kuljettaa lukijan keskelle älyllistä pyörremyrskyä, jossa riittää myös vauhtia ja rutkasti vaarallisia tilanteita.

Saara Turunen: Sivuhenkilö
– 2 pistettä

Turunen kirjoittaa ytimekkäitä, monin paikoin lakonisia lauseita, tehden tarkkoja havaintoja ympäröivästä todellisuudesta ja kertojan tunteista ja ajatuksista kaiken keskellä. Kerronnassa on rutkasti melankolisuutta, mutta arjen absurdeille sattumuksille saa myös nauraa. Monesti naurun alta kuultaa kuitenkin jotain terävää, piikki osuu johonkin hahmottomaan sisälläni.

Minna Rytisalo: Rouva C.
– 1 piste

Kuten Minna Canthille, myös Minna Rytisalolle kieli on rakkauden kohde ja lähde, ja se näkyy ja kuuluu myös tässä kirjassa. Miten taitavaa ja nautittavaa tekstiä! Kirjaa teki mieli sekä ahmia että säästellä.

Rachel Cusk: Ääriviivat
– 3 pistettä

Rachel Cuskin romaania lukiessa tulee erityinen olo, kuin olisi saanut käsiinsä jotain mitä on harvoin tarjolla. Tämä on kirja, jonka haluaisi pitää omana salaisuutenaan ja samaan aikaan kuuluttaa kaikelle kansalle: LUE TÄMÄ!

Michael Chabon: Kuunkajo
– 2 pistettä

Aluksi Kuunkajo hengästyttää informaatiotulvallaan, alaviitteillään ja epäkronologisuudellaan ja vastustelee yrityksiäni päästä sisälle tarinaan. Ei kuitenkaan kestä kuin hetken, kun huomaan solahtaneeni jostain rakosesta niin sisälle näiden ihmisten maailmaan ja muistoihin, että ulkopuolinen maailma katoaa. 

Kamila Shamsie: Home Fire
(Joka veljeään vihaa)
– 1 piste

Home Fire kasvattaa vähitellen intensiteettiään ja imee vastustamattomasti mukaan kohtalokkaaseen tapahtumaketjuun. Isman osuus on vielä takkatulen kotoista rätinää, Eamonn saa aikaan intohimon kipinöintiä, Aneekan epätoivo saa sen roihahtamaan, Parvaiz palaa helvetin lieskoissa ja lopulta kaikki räjähtää Karamatin käsiin. Kirjan loppu on yksi dramaattisimpia, joita olen aikoihin lukenut. Kylmät väreet kulkevat vieläkin sitä ajatellessa. Jotain viilentävää tarvitaankin, että pääsee irti tämän upean kirjan poltteesta.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
– 3 pistettä

Itsensä vahvasti peliin laittaen Kankimäki esittelee joukon ällistyttäviä naisia: Afrikkaan kahvifarmariksi ja lopulta kirjailijaksi päätyneen tanskalaisen Karen Blixenin, joukon hullunrohkeita 1800-luvun tutkimusmatkailijanaisia, harvinaislaatuisia renesanssiajan italialaisia naistaitelijoita ja oman aikamme avantgardetaiteilijan Yayoi Kusaman. Löytöretki näiden erikoislaatuisten naisten maailmaan on jatkuvaa ihmetystä ja hengen haukkomista. Historiatieto, omakohtainen tutkimusmatka ja kaunokirjallinen kerronta sulautuvat vastustamattomaksi kokonaisuudeksi.

Michelle Obama: Becoming (Minun tarinani)
– 2 pistettä

Becoming on monella tapaa ajatuksia herättävä ja positiivinen lukuelämys. Michellen tarina ja ennen kaikkea hänen ajatuksistaan huokuva lämpö ja viisaus saavat kaipaamaan tämän karismaattisen presidenttiparin aikaa valkoisessa talossa. 

Tara Westover: Educated (Opintiellä)
– 1 pistettä

Itsenäisen ajattelun ja historiallisen ymmärryksen ohella medialukutaito on yksi tärkeimpiä taitoja, joihin nykyajan kouluissa tulisi panostaa. Kun kaikenlaista tietoa – faktista ja vääristeltyä – on paljon saatavilla, itsenäinen ajattelu ja päättelykyky korostuu. Ehkä siksi olen niin hämmentynyt, että Westoverin elämäntarinaa käsitellään fiktiona. Jos olisin Westover, loukkaantuisin. Silti en voi olla vielä lisäämättä: oli Educated sitten faktaa tai fiktiota, hemmetin hyvä kirja se ainakin on!