menu Menu
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä
Atena, Jääskeläinen Pasi Ilmari, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi 16/11/2017 6 kommenttia
Johanna Holmström: Sielujen saari Edellinen Katarina Mazetti: Seikkailuserkut Seuraava

Se oli aivan tavallinen kissa, Siinä kuitenkin oli jotain pahaenteistä. Se katsoi suoraan minuun, ilahtuneena, kuin olisi odottanut saapumistani.

Koputin sormella lasia häätääkseni sen pois, mutta se lähtikin nousemaan portaita minua kohti.

Arveli kai saavansa ruokaa.

Kissa pysähtyi metrin päähän ovesta ja avasi suunsa. En kuullut odottamaani nau’untaa.

Oli kuin joku olisi kuiskannut korvaani: -Lue punaista muistikirjaa.

-Mitä?

Katselin ympärilleni. Olimme huoneessa kahden, minä ja horrostava äiti. Kissan suu oli liikkunut sanojen tahtiin.

Kulje vaikka virsta vaaraa
mut älä katso kissaa väärää.

Marrasvirran kaupunki juhlii vuotuista syysfestivaaliaan. Kaupunkisuunnittelun pääinnovaattori Kaarna valmistautuu festivaalipäivään vaimonsa ja tyttärensä kanssa jäätelöbaarissa. Vaimo jännittää myöhemmin avautuvaa Stasi-näyttelyään, Kaarna omaa puhettaan uudistamansa Keskuspuiston juhlatilaisuudessa. Päivä saa kuitenkin toisenlaisen käänteen, kun Kaarna saa Kirsikkapuiston hoivakodista puhelun: dementoitunut äiti, arvostettu psykologi Alice Kaarna, tekee kuolemaa. Kaarna rientää äitinsä kuolinvuoteelle, mutta kokee elämänsä yllätyksen: jo kuolleeksi todettu äiti virkoaa ja pakenee kaupungille. Kaarna jäljittää väärällä vuosikymmenellä elävää äitiään ja omia lapsuusmuistojaan ympäri karnevaalinhumuisia katuja. Äiti tuntuu vain joka kerran lipsahtavan karkuun, niin kuin muistot, joita Kaarna yrittää tavoittaa. Joku koira tässä on nyt haudattuna, vai sittenkin kissa. Kissoja ainakin riittää, moukuvat ja maukuvat joka kulmassa, mutta miksi niillä on noin monta jalkaa.. Onneksi dementiaan on löydetty lääke. Nyt on vaan löydettävä äiti, että saadaan muisti palautettua. Tik tak, kiiruhda! Aika kuluu kaikilta!

Väärän kissan päivä on kirja, jonka juonesta ei hirveästi halua paljastaa, enkä osaisikaan, sen verran värikkäästä paletista on kyse. Tälle tutkimusretkelle kannattaa lähteä itse ja nauttia löytämisen ja etenkin eksymisen riemusta. Kuinka paljon muokkaamme muistojamme itsellemme sopivaan muotoon? Voiko toista ihmistä manipuloida luomalla valemuistoja? Minkä varaan rakennamme identiteettimme ja käsityksemme maailmasta? Ainakin näitä kysymyksiä kirja käsittelee. Muistiteeman lisäksi, tai pitäisikö sanoa pääasiassa, kirja kertoo äidin ja pojan kimurantista suhteesta. Psykologisena trillerinäkin sitä voisi pitää.

Olimme vieraantuneet toisistamme mutta nyt ymmärsin että se, mitä toisistamme päätämme muistaa ja mitä unohtaa, määrittelee meidät ihmisinä ja samalla maailman, jossa elämme.

Kirjassa on kasapäin vihjeitä ja intertekstuaalisia viitteitä, joista osa varmasti viuhahtaa lukijan ohi kuin kissanhäntä. Ainakin karnevalistiseen kaapuun sonnustautunut Marrasvirta on kuin Ihmemaa ja sen sokkeloihin kadonnut Alice kuin Liisa. Alice voisi viitata myös toiseen henkilöön, dementoituneeseen professoriin Lisa Genovan romaanissa Edelleen Alice. Marrasvirta peittyy sumuun, niin kuin dementoituneen mieli. En tiedä, onko kirjailija tarkoittanut tätä ollenkaan, mutta päähenkilön vaimon nimestä Minervasta, minulle tulee mieleen Hegel – Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa – millä hän tarkoitti, että filosofia ymmärtää todellisuutta vasta jälkiviisaasti. Kaarna joutuu kohtaamaan oman Minervan pöllönsä, kun kaikki ei olekaan sitä mitä muistot hänelle kertovat. Myös koko kirjan merkityksen voi ymmärtää vasta loppuun päästyään, jälkiviisaasti, ja silti jää loputtomasti erilaisia tulkintavaihtoehtoja.

Kirjojen ja lukemisen ystävä aina hullaantuu, kun kirjassa puhutaan kirjoista. Väärän kissan päivässä on punottu kirjojen ympärille huikeita visioita. Yhtenä tapahtumapaikkana on lastenkirjasto, josta löytyy kaikki maailmassa julkaistut lastenkirjat. Hykerryttävä on myös köysirata, jonka asemilla on kirjastoja, kirjakauppoja ja kahviloita. Ilmavaunuissa langattomat yhteydet on suljettu ja matkustajat lukevat kirjoja penkeissä olevien lukulamppujen valossa. Joukkoliikennettä minun makuuni!

Väärän kissan päivä käsittelee muistia, dementiaa ja vanhenemista tuoreella tavalla, maagisen realismin tai kirjailijan omien sanojen mukaan reaalifantasian keinoin. Itse asiassa tätä kirjaa voisi suositella muistisairauden ehkäisyyn. Minkä tahansa lukeminen pitää aivot virkeinä, mutta erityisesti tämä kirja jätti jyväkärsäkkäät rapsuttelemaan päähän pitkäksi aikaa. Ai miten tykkään tällaisista kirjoista, joissa loppuratkaisu asettaa kaiken luetun uuteen valoon, ja tekisi mieli aloittaa heti alusta. Tämä oli ensimmäinen Jääskeläiseltä lukemani kirja, mutta ei varmasti viimeinen. Lukulistalle singahti ainakin blogeissa paljon hehkutettu esikoisromaani Lumikko ja yhdeksän muuta.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä
Atena 2017
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Hyllytontun höpinöitä
Järjellä ja tunteella
Kirja vieköön!
Kirjavinkit
Kirsin kirjanurkka
Kujerruksia
Kulttuuri kukoistaa
Leena Lumi
Reader, why did I marry him?
Satun luetut
Tekstiluola
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Usva

Atena muistisairaus Pasi Ilmari Jääskeläinen spefi uuskumma Väärän kissan päivä


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä oli kyllä hurmaavan hauska, suorastan hulvaton ja mystinen. Kerran jo Lumikon varasin, mutta en ehtinyt hakea. Kunhan lukusuma hellittää niin uusiksi.

    1. No tämä oli todellakin kaikkea tuota ja paljon muutakin. Kunhan lukusuma hellittää.. Ja kissanviikset, ei se suma mitään hellitä ennen kuin loppuu hyvät kirjat maailmasta 😀

  2. Oi, jos et ole lukenut muuta Jääskeläistä, niin Lumikko ehdottomasti ja sen jälkeen Harjukaupungin salakäytävät. Molemmat ihan huippuja.

    Aion aloittaa tämän vielä nyt marraskuun aikana, odotan huikeaa ja omaperäistä lukukokemusta.

    1. Kiitos Katja vinkeistä, täytyy ehdottomasti lukea nuo kirjat. Novellikokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha kiinnostaa myös, voisi olla hyvä lisä novellihaasteeseen 🙂

  3. Lumikko oli ensimmäinen kirja koskaan, jonka luin samantien uudestaan.

    1. Mahtavaa! Minun on monesti tehnyt mieli aloittaa kirja heti uudestaan, mutta en ole tainnut koskaan tehdä niin. Saa nähdä miten minun käy Lumikon kanssa.

keyboard_arrow_up