Onnellisuus oli tyytyväisyyttä – sitä, että ihminen tyytyi asioiden vallitsevaan tilaan. Ihmisellä kuitenkin oli lajityypillinen tarve tavoitella, pyrkiä ja muokata, siis kehittyä koko ajan lisää. Onnellinen olento lakkasi kehittymästä, sillä onnellisuus oli tyytymistä ja kehitys perustui tyytymättömyyteen.

Onnellisuus oli siis tilapäinen häiriötila evoluutiossa.

Ellä ymmärsi hyvin, ettei hänellä ollut varaa tyytyä mihinkään. Hänen henkilökohtainen tulevaisuutensa natisi ja horjui kuin lahonnut silta. Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran salaisuudet eivät odottaisi ikuisesti, sillä hän saattoi tutkia vain muistikuvia, ja ne hajosivat ja muuntuivat koko ajan. Ellei hän toimisi nopeasti ja määrätietoisesti. Laura Lumikko ja Seuran menneisyys hajoaisivat ja katoaisivat olemattomuuteen.

Itselleni yksi tämän vuoden löytöjä kotimaisessa kirjallisuudessa on ollut Pasi Ilmari Jääskeläinen. Vaikka Jääskeläinen on kirjoittanut jo neljä romaania ja kaksi novellikokoelmaa, hän on onnistunut piilottelemaan oman kirjallisen näkökenttäni ulottumattomissa uusimpaan romaaniinsa asti. Väärän kissan päivä oli sen verran unohtumaton lukukokemus, että päätin heti tutustua miehen aiempaan tuotantoon. Aloitin esikoisromaanista Lumikko ja yhdeksän muuta, kun sitä monelta taholta suositeltiin.

Lumikko ja yhdeksän muuta on Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran ympärille kietoutuva mysteeri. Seuran perustaja, kuuluisa kirjailija Laura Lumikko on tunnettu suosituista Otuksela-lastenkirjoistaan. Seuraan kuuluu Lumikon lisäksi yhdeksän kirjailijaa, jotka hän kolme vuosikymmentä sitten valitsi omaan kirjailijakoulutukseensa. He olivat silloin vielä lapsia. Nyt seuraan on löydetty kymmenes jäsen: nuori nainen nimeltä Ella Milana, paikallinen äidinkielen sijaisopettaja, jolla on kaartuvat huulet ja vialliset munasarjat. Ella, joka on tehnyt gradunsa Otuksela-kirjoista, on otettu kunniasta ja odottaa innolla Lumikon tapaamista. Juhlat, jossa uusi jäsen on tarkoitus esitellä, saavat kuitenkin erikoisen käänteen, kun Lumikko portaita laskeutuessaan katoaa mystiseen lumipyryyn.

Ilman Laura Lumikkoa Ellan kirjailijahaaveet tuntuvat sulavan lumen mukana, mutta Ella päättää kuitenkin hyödyntää pääsyään salaperäisen Seuran sisäpiiriin. Hän aikoo haastaa Seuran muut jäsenet heidän omassa Pelissään saadakseen tietoa, jota voisi hyödyntää Lumikkoa käsittelevässä tutkimuksessa. Peli on aikoinaan Lumikon kehittelemä keino kirjallisen materiaalin hankintaan. Pelin sääntöjen mukaan Seuran jäsenet voivat haastaa toisensa vastavuoroiseen Peliin, jossa toisen on täysin rehellisesti vastattava mihin tahansa kysymykseen, jonka toinen haluaa esittää. Tätä kutsutaan vuotamiseksi. Haastaminen voi tapahtua vain iltakymmenen jälkeen ja kaikki keinot ovat sallittuja. Jos Pelistä kieltäytyy, joutuu eroamaan Seurasta ikiajoiksi.

Lumikon katoamista keskeisempi mysteeri on seuran edesmenneen kymmenennen jäsenen tapaus. Pelissä Ella saa selville tiedonmurusia pojasta, jonka ylivertaista lahjakkuutta muut lapset kadehtivat ja jonka kuolemasta kukaan ei halua puhua. Kuka oli tuo poika, miten hän kuoli ja mitä sisältää tuon pojan muistikirja, joka on haudattu yhden jäsenen puutarhaan? Ella päättää ottaa asiasta selvää ja joutuu Pelin edetessä vuodattamaan myös omaa sisintään, enemmän kuin osasi aavistaakaan. Seuran jäsenet ovat kiehtovia,  monitahoisia ja kompleksisia persoonia, joiden sisäiseen maailmaan, ruumiillisuuteen ja mutkikkaisiin ihmissuhteisiin lukija pääsee intiimisti kurkistamaan Ellan mukana.

Väärän kissan päivässä ei voinut olla törmäämättä joka nurkalla mutanttikissoihin, Lumikossa taas räksyttävät villinä kaikenkarvaiset koirat. Eläimellisen menon lisäksi molempia kirjoja yhdistää lukuisat intertekstuaaliset salakäytävät. Niitä on varmasti enemmän kuin osaa bongata ja niin hienosti ne on naamioitu, ettei varmuudella uskalla sanoa yhtäkään. Kirjallisuuden ja kirjailijuuden ympärillä liikkuva teos on tietysti mannaa kirjan ystävälle. Herkullinen on esimerkiksi erityisesti klassikkokirjoja vaivaava tarttuva tauti, kirjarutto, joka saa kirjojen juonet aivan sekaisin. Kiinnostavaa on myös romaanin ytimessä oleva pohdinta siitä, miten omaa ja toisten elämää voi käyttää fiktion rakennusaineina.

Lumikko ja yhdeksän muuta on nautinnollista ja aivosoluja kutkuttavaa kirjallisuutta – mysteeri, joka jättää sopivasti solmuja lukijan avattavaksi ja ruokkii mielikuvitusta. Ehkäpä seuraavaksi kokeilen Jääskeläisen novelleja tai romaania Harjukaupungin salakäytävät, joka on myös saanut paljon kehuja muilta kirjabloggaajilta. Se on ainakin varmaa, että olen heti kärppänä lukemassa mitä ikinä Jääskeläinen päättää seuraavaksi kirjoittaa. Vai pitäisikö sanoa lumikkona?

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Atena 2010
Kirjastolaina

Muissa blogeissa mm.:
Amman lukuhetki
Eniten minua kiinnostaa tie
Järjellä ja tunteella
Kartanon kruunaamaton lukija
Kirjakko ruispellossa
Kirjanurkkaus
Kirjasfääri
Kirsin kirjanurkka
Kujerruksia
Luettua
Lumiomena
Oksan hyllyltä
Pieni kirjasto
Rakkaudesta kirjoihin
Reader, why did I marry him?
Satun luetut
Taikakirjaimet

#taiteilijaromaani Atena kirja kirjoista Lumikko ja yhdeksän muuta mysteeri Pasi Ilmari Jääskeläinen reaalifantasia