Olen toista kertaa mukana kirjabloggaajien joulukalenterissa. Eilinen luukku aukesi Kirjavarkaan tunnustuksia -blogissa ja huominen luukku aukeaa Aarrekirjastossa. Viime vuonna luukkuni käsitteli Mika Waltarin Joulutarinoita -kokoelmaa. Moni noista Waltarin jouluaiheisista teksteistä on alunperin julkaistu erilaisissa joululehdissä. Tänä vuonna päätin tutustua Helsingin Sanomien mainion Aikakoneen avulla joulunajan vanhoihin Hesareihin ja erityisesti etsiä niistä joulurunoja. Aikakoneesta löytyy näköispainokset Helsingin Sanomista vuodesta 1904 lähtien. Vanhoja lehtiä tutkiessa kirjanystävää odotti iloinen yllätys. Varsinkin joulukuun lehdet olivat täynnä kirjajuttuja ja kustantajien isoja kirjamainoksia. Kirjat ovat olleet toivottuja joululahjoja kautta Suomen historian. Kariston mainoksessa vuodelta 1929 sanotaan: Kirja on sittenkin soveliain, arvokkain ja huokein joululahja!
Aloitetaan tietysti Suomen juhlavuoden kunniaksi vuodesta 1917. Joulukuun 23. päivän lehdessä on L. Onervan runo Joulu. Vanhahtavan kirjoitusasun vuoksi sen lukeminen on vähän työlästä, mutta sen tunnelmakin on kovin raskas. Sortoa omaa huokaa vapaa maa!, julistaa Onerva runossaan.
Tämän jutun kuvituskuva on kuvakaappaus Helsingin Sanomien joulunajan viikkoliitteestä vuodelta 1927. Siinä esitellään maalaustaiteen mestarien teoksia Mariasta ja Jeesuslapsesta. Jeesuksen syntymää on kuvattu Elina Vaaran runossa Enkeli ja tähti, joka ilmestyi jouluaaton 1932 lehdessä kauniisti kuvitettuna.
Lapsia ei ole unohdettu jouluaaton lehdissä. Lasten osastossa on sarjakuvia, vitsejä, joulupuuhia ja lasten omia kirjoituksia. Tämä 14-vuotiaan Ekin tunnelmallinen jouluruno sotavuoden 1940 jouluaaton lehdessä kosketti.
Äitini viettää syntymäpäiviään jouluaattona ja tänä vuonna juhlii pyöreitä vuosia. Äitini syntymäpäivänä vuonna 1947 julkaistussa lehdessä on kaunis jouluruno, jonka on kirjoittanut Larin-Kyösti.
Sekä Larin-Kyöstin että L. Onervan jouluaiheisia runoja on julkaistu Helsingin Sanomissa useana vuonna. Tämä jouluaattona 1950 julkaistu L. Onervan runo oli mielestäni yksi kauneimpia.
Tyyne Saastamoisen Joululaulu vuoden 1960 jouluaaton lehdessä on tyyliltään pelkistetympi ja edustaa selvästi modernimpaa runokieltä. Seuraavien vuosien lehdistä joulurunoja ei juurikaan löydy. Harmi, että tällainen perinne on jäänyt. Olisihan se komeaa, jos joulurunot tekisivät paluun! Kenen nykyrunoilijan joulurunon sinä haluaisit lukea tulevana jouluaattona lehdestä? Toivotan kaikille runollista joulunaikaa!
Elina Vaara Helsingin Sanomat joulurunot kirjabloggaajien joulukalenteri L. Onerva Larin-Kyösti Tyyne Saastamoinen
Ihania joulurunoja ja tuo kokoelma Maria ja Jeesuslapsi-tauluista on hieno, vaikka todellisuudessa Maria ja Jeesuslapsi olisivat tummempi-ihoisia ja pukeutuneet eri tavalla kuin nämä ylhäisönaisia kuvaavat taulut. Yhdellä on jopa kruunu päässä. Oikeassa alakuvassa on ehkä parhaiten aihetta kuvaava taulu. Tosin nainen ja lapsi ovat ihan liian vaaleita. Taiteilijoiden oli maalattava sellaisia tauluja, mitkä kävivät kaupaksi.
Hyvää joulunaikaa!
Minun suosikkini on Filippino Lippin maalaus keskellä vasemmalla. Siinä on selvästi äidin ja pojan yhteinen lukuhetki menossa 🙂
Ihanaa joulunaikaa sinullekin Mai!
Mielenkiintoinen luukku! Rauhallista joulun aikaa
Kiitos, samoin sinulle!
Ovatpa kauniita runoja! Tunnelmallista joulunaikaa! 🙂
Ihanaa joulua sinullekin Hande!