menu Menu
Meritta Veilleux: Sovinto
Aviador, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Veilleux Meritta 27/02/2018 0 kommenttia
Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani Edellinen Max Porter: Surulla on sulkapeite Seuraava

Yleisö alkoi taputtaa vimmatusti käsiään. Ingria niiasi ja käveli kuin huumeessa sisar Elkeä kohti, joka odotti kahden ilmeettömän sotilaan välissä. Silloin Ingria muisti Hadarin, tytön, jonka vanhemmat olivat vieneet maasta, Kanadaan asti. Miten onnekas tämä oli ollut.

Musiikin alettua rehtori Bauer tuli heidän luokseen.

”Sehän meni hyvin”, Bauer sanoi.

”Minä haluan kotiin”, Ingria kuiskasi tuskin kuuluvasti ja katsoi Baueria tummentunein silmin. Jokin katseen kiihkeydessä sai rehtorin tuntemaan olonsa epämukavaksi.

”Minun isäni sanoi minulle, että taide pelastaa minut”, tyttö lisäsi yhtäkkiä laskematta katsettaan.

”Sinun pitää luottaa siihen kaikkina aikoina”, Bauer vastasi niin vakuuttavalla äänellä kuin pystyi ja jäi katsomaan, kuinka Ingria katosi sisar Elken kanssa ovesta.

Jälleen yksi romaani natseista ja holokaustista, ajattelen hieman ristiriitaisin tuntein kun tartun Meritta Veilleux’n uusimpaan romaanin Sovinto. Olen juuri lukenut Hédi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä ja aihepiiri tuntuu jo hieman ahdistavalta. Kotimainen romaani aiheesta kuitenkin kiinnostaa ja pian huomaan Ingrian, Magdan ja Januckin tarinan imaisseen minut vastustamattomasti mukaansa. Meritta Veilleux (Koivisto) on kirjoittanut tätä ennen kaksi romaania: Lontoolainen rakastaja (Otava 2006) sekä Poissa (Avain 2011). Edelliset romaanit ovat ymmärtääkseni dekkareita (en ole niitä siis lukenut), joten kirjailijan nimenvaihdoksen myötä on vaihtunut myös tyylilaji. Veilleux on tunnettu myös elokuvakäsikirjoittajana ja -ohjaajana ja elokuvatausta näkyy tässä uudessa romaanissakin myönteisesti: draaman kaari on eheä, tunnelma kuvauksellinen ja kerronta pitää otteessaan loppuun saakka.

Eletään vuotta 1938. Ingrian perhe on matkustanut Viipurista Wieniin, sillä Ingrian isosisko on menossa naimisiin itävaltalaisen Januckin kanssa. Januckin perheen luona vietetty aika on suurimmaksi osaksi onnellista ja iloisen odotuksen täyttämää ja Ingria viihtyy hyvin Januckin siskon Magdan kanssa. Peloton ja utelias Magda tuntuu tietävän paljon enemmän aikuisten maailmasta kuin Ingria, vaikka he ovatkin saman ikäisiä. Taiteellisesti lahjakas Ingria pääsee Magdan kanssa samoille piirustustunneille. Eräänä päivänä kukaan ei tulekaan hakemaan tyttöjä piirustustunnilta eikä kotoakaan löydy ketään. Natsit ovat miehittäneet Itävallan ja molempien tyttöjen perheet on viety. Taideopettaja, Elke-nunna, vie tytöt luostariin piiloon, mutta hänkään ei pysty suojelemaan Ingriaa loputtomiin. Ingria joutuu petetyksi ja passitetaan pakkotöihin kellotehtaaseen.

Romaanin aikajänne ulottuu 30-luvun Wienistä 2000-luvun New Yorkiin. Pääosin kirjassa seurataan Ingrian tarinaa, mutta muidenkin henkilöiden näkökulmia raotetaan. Kaikki kolme keskeishenkilöä selviävät sodasta, mutta kukin heistä kamppailee loppuelämänsä sodan jättämien arpien ja varjojen kanssa. Natsismiin kallistuva Magda on kirjan ristiriitaisin ja samalla kiehtovin hahmo. Hänen tapansa käsitellä menneitä muistuttaa jollain tavalla Liksomin Everstinnaa. Magda ei varsinaisesti kadu tekemiään valintoja – tehty mikä tehty – mutta kokee kuitenkin tarvetta sovittaa omalla erityisellä tavallaan. Januckin on vaikea sopeutua yhteiskuntaan. Hän kokee raskaasti sen, että hänen kuulumisensa vastarintaliikkeeseen johti perheet tragediaan. Kovia kokeneen Ingrian pelastus on taide, joka auttaa häntä sekä henkisesti että yllättävän konkreettisellakin tavalla.

Sovinto on monella tapaa puhutteleva teos. Jos ei tietäisi kirjailijan olevan suomalainen, sitä ei arvaisi mistään. Samanlainen ajatus syntyi myös viime vuonna Katja Kaukosen Lumikadun kertojaa lukiessa. Veilleux kirjoittaa taidokkaasti ja lukijan älyä kunnioittaen, liikaa selittelemättä. Verrattain lyhyet luvut ja sujuva kerronta saavat kääntelemään sivuja vauhdikkaasti ja luinkin kirjan yhdeltä istumalta täysin sen maailmaan uppoutuen. Sovinto on nautittava lukukokemus rankasta aiheestaan huolimatta.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46 – Kirjan nimessä on vain yksi sana.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin Frédéric Chopinin cis-molli valssin (Waltz in C-sharp minor, Op. 64, No. 2), joka on kirjassa Ingrian äidin lempivalssi. Sijoitan sen kohtaan 12 – Soolosoittimelle sävelletty teos. Kaikki musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Meritta Veilleux: SovintoMeritta Veilleux: Sovinto
Aviador 2017
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Hemulin kirjahylly
Järjellä ja tunteella
Kirjavinkit


Seuraa Kirjaluotsia:

BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
FACEBOOK
GOODREADS

Aviador helmethaaste Meritta Koivisto Meritta Veilleux Sovinto toinen maailmansota


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up