Päätin antaa itselleni vielä hetken aikaa toipua ja lähetin LinkedInistä viestin muutaman suorahakutoimiston headhunterille. En ollut koskaan saanut puhelua headhunterilta, mutta ei ollut epäilystäkään, etteikö hyvin hoidettu sisäinen tarkastus Venäjällä veisi minua oikeaan suuntaan. LinkedIn oli jatkuvasti auki omalla välilehdellään, jotta pääsin välittömästi tarkastamaan, kuka oli vieraillut profiilissani ja minkälaisia mielenkiintoisia positioita maailmalla oli tarjolla. Tällä kertaa profiilissani oli vieraillut henkilöitä paljon lähempää. He olivat käyneet pöyhimässä taustojani nimettömästi, mutta palvelu näytti heidän organisaatiokseen ZAO Katelin. Kuinka moni Venäjän tytäryhtiössä tiesi nimeni ja mitä olin tullut tekemään?

Tämän kirjan upea graafinen kansikuva kiinnitti huomioni Gummeruksen kevään katalogin kannessa. Anniina Tarasovan esikoisromaani Venäläiset tilikirjani ei kuitenkaan lähtökohtaisesti kuulostanut minun kirjaltani. Blogiani lukevat ovat ehkä huomanneet, että chick lit ja dekkarit eivät ole lempigenrejäni. Konsernin sisäinen tarkastus aiheena ei myöskään saanut suoranaisesti hihkumaan innosta. Jokin tässä kirjassa kuitenkin veti puoleensa, ja kun ennakkokappale tipahti postiluukusta, päätin ottaa sen mukaan hiihtolomalukemiseksi. Hyvä niin, sillä sähäkän Reija Wrenin seikkailut Pietarissa oli mitä mainiointa lomalukemista, varsinkin junamatkalla ahmittavaksi. Minulla ei onneksi ollut niin tapahtumarikas junamatka kuin Reijalla, joka epäili tulleensa myrkytetyksi ja joutuneensa passivarkauden kohteeksi jo ennen saapumistaan Pietariin. Sisäinen tarkastus rakennuskonsernin Venäjän tytäryhtiössä osoittautui kiinnostavammaksi kuin uskalsin odottaa.

Päämäärätietoinen ja särmikäs Reija Wren on saanut lupaavan tilaisuuden: konsernin sisäisen tarkastuksen hoitaminen kunnialla voisi pukata häntä uralla eteenpäin. Reija lähtee innoissaan Turusta Pietariin, jossa on jo pari vuotta aiemmin ollut töissä konsulaatissa. Venäläisen kulttuurin ja bisnesmaailman erilaiset lainalaisuudet eivät siis tule täytenä yllätyksenä, mutta tämä ei olekaan mikä tahansa työkeikka. Reijalle käy pian selväksi, että joku yrittää sotkea ja estää hänen työtään. Kun Reija vielä päättää ottaa selvää firman juristin katoamistapauksesta, työ alkaa peräti muuttua vaaralliseksi. Kotiin Turkuun jäänyt symppis mutta tylsähkö poikaystävä Veli-Pekka on ihan syystäkin huolissaan Reijan edesottamuksista Pietarissa. Reija ottaa työnsä vähän liiankin vakavasti, mutta vapaa-ajalla sukeltaa estoitta ekspatriaattien skumpanhuuruiseen maailmaan. Kuvioita sekoittaa myös eräs tummakatseinen mies Reijan menneisyydestä.

Anniina Tarasova on kirjoittanut esikoisromaaniaan seitsemän vuotta. Aikaisemmin kasvuyritysjohtajana toiminut Tarasova on siis osoittanut ihailtavaa kunnianhimoa ja sitkeyttä pyrkiessään unelmaansa kohti. Hänen ponnisteluistaan voi moni kirjailijuudesta haaveileva ottaa opiksi. Kirjan julkkareissa tuore esikoiskirjailija kertoi toivovansa, että lukija voisi viihtymisen lisäksi saada hänen kirjastaan myös ajattelemisen aihetta. Hän kertoo törmänneensä bisnesurallaan moniin nuoriin naisiin, jotka eivät uskalla astua arvoisiinsa saappaisiin tai vaatia kunnon korvausta tekemästään työstä. Romaanin päähenkilössä Reijassa kunnianhimoa ja itsevarmuutta riittää, tosin häntä voisi pitää myös sangen uhkarohkeana ja impulsiivisena. Kirjan takakansitekstissä Reijaa verrataan Bridget Jonesiin, mutta minusta vertaus ei tuntunut kovin osuvalta. Reija kyllä sählää samaan tahtiin kuin Jones, mutta hänestä puuttuu Jonesin pehmeys ja hyväntahtoisuus. Reija ei ole aina mukava ihminen ja hänen äkkipikaisessa toiminnassaan on jotain tarkoitushakuista ja laskelmoivaa. Joka tapauksessa Reija on kiinnostava ja erilainen toimintasankari.

Anniina TarasovaEsikoisromaaninsa Venäläiset tilikirjani julkaissut Anniina Tarasova sädehti julkkareissa 27.2.2018

Kirjan julkkareissa myös kuultiin, että Reijalla ja hänet luoneella kirjailijalla on jotain yhteistä. Kunnianhimon lisäksi he molemmat jakavat ainakin rakkauden Venäjään, Pietariin ja georgialaiseen ruokaan. Tarasova onnistuukin välittämään lukijalle venäläistä arkea ja kulttuuria vangitsevalla tavalla, ei tylsästi luennoiden vaan luontevasti vauhdikkaiden käänteiden lomassa. Tekstistä huomaa, että romaanin tapahtumaympäristö on kirjailijalle tuttu ja läheinen. Itselleni se on taas vieras, joten oli kiinnostavaa kurkistaa naapurimaan menoon ja meininkiin.

Vaikka Reija selvittääkin firmassa muhineen mysteerin, romaanin loppuasetelma antaa odottaa jatkoa tämän tee-se-itse-korporaatioetsivän seikkailuihin. Reijan seuraavat askeleet jäävät herkullisesti avoimiksi. Mihin haasteisiin hän seuraavaksi tarttuu? Myös pari juonikuviota jäi mietityttämään. Esimerkiksi Reijan äidin mystiseen katoamiseen viitattiin useaan otteeseen, mutta tapaus jäi täysin hämärän peittoon. Aineksia jatkoon siis olisi, ja Tarasova paljastikin julkkareissa haaveilevansa Reijan tarinan jatkamisesta. Toivottavasti sitä ei tarvitse odottaa seuraavat seitsemän vuotta!

Lämmin kiitos kustantajalle kirjan ennakkokappaleesta ja kutsusta julkkareihin!
Kirjailijaan ja kirjan maailmaan voi tutustua lisää osoitteessa anniinatarasova.fi

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 26 – Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin musiikkia naapurimaasta eli tietysti kirjaan sopivasti Venäjältä (kohta 38 – Musiikkia jostakin naapurimaasta). Etsin sopivaa artistia käymällä järjestyksessä läpi Spotifysta löytyneen Venäjän TOP 50 -listan ja pysähdyin ensimmäisen biisin kohdalla, joka kuulosti siedettävältä. Kuunteluun valikoitui räppäri Mot eli Matvey Melnikov ja hänen vuonna 2017 julkaistu albuminsa Добрая музыка клавиш. Kaikki musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjaniAnniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani
Gummerus 2018
Ennakkokappale

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kulttuuri kukoistaa
Satuilualusta

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Mai Laakso says:

    02/03/18 @ 19:00 

    Tämä ei edennyt minulla muutamaa sivua pidemmälle. Ehkä annan sille kesällä uuden tilaisuuden.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      02/03/18 @ 19:15 

      Minullakin alkuun vähän tökki tämän lukeminen, mutta vauhtiin päästyä eteni lennokkaasti.

      Vastaa
  2. Omppu Martin says:

    03/03/18 @ 10:58 

    Olen lukenut tätä olen lukenut tätä olen lukenut tätä ja vihdoin viimeiset kymmenet sivut menossa. Tuli lukiessa mieleen kiinnostavia kysymyksiä, jotka eivät sinänsä tähän kirjaan liity, mutta ovat kuitenkin sen herättämiä.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      03/03/18 @ 12:17 

      No sinä olet sitten tosi hartaasti lukenut 🙂
      Nyt alkoi kiinnostaa nuo heränneet kysymykset, toivottavasti kirjailet niitä blogiisi. Ainakin on sitten ajatuksia herättävä kirja kyseessä.

      Vastaa

Jätä vastaus.