menu Menu
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Gummerus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Vik Erika 21/02/2017 0 kommenttia
Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja / Valheet / Vaaleanpunainen meri Edellinen Celeste Ng: Everything I Never Told You Seuraava

Ehkä joku muukin tietää, että pystyn tuntemaan huonot tuulet.

Tällä kertaa kylmät väreet hytisyttivät häntä sisältäpäin.

Toinen asia, jota hän pelkäsi, oli se, että ovaalinmuotoinen kivi katoaisi. Aleia noukki aarteensa esiin. Jopa hämärässä se näytti hehkuvan kuin himmeä lyhty. Jälleen hän yritti muistella, mitä kivi hänelle merkitsi ja miksi se lipesi hänen mielestään aina niin liukkaasti. Hän ei uskonut kiven olevan syy lumottuun tilaansa. Oikeastaan hän tiesi.

Ehkä se oli tunnus. Onnenkalu. Perintö.

Hänelle tuli tunne, että tämä kohtaus oli toistunut monesti niissä menneissä elämissä, jotka hän oli unohtanut. Aavistus kadotetun valtavuudesta sai hänen sydämensä tykyttämään nopeammin.

Pidä huolta ovaalista. Pysy liikkeellä, pysy kätkettynä. Näissä et saa epäonnistua.

Välillä on ihana uppoutua fantasiamaailmaan. Kustantajan katalogissa kiinnitin huomioni romaaniin, jonka kerrottiin yhdistävän villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Yhdistelmä kuulosti todella kiinnostavalta! Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia on avaus Kaksosauringot-trilogiaan, joka kansitekstin mukaan edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota. Avausosan perusteella trilogialle voisi povatakin kansainvälistä menestystä. Ainakin se on niin visuaalinen tarina, että voin nähdä sen toimivan vaikka elokuvana. Kirjan kaunis kansikuva kiinnitti myös huomiota katalogissa. Kansikuva on ehtinyt jo vaihtua julkaisuun mennessä, mutta yhtä kaunis on uusikin. Mikä hienointa, kuvituksesta vastaa samainen kirjailija Vik!

Corildon Ma’Bathae on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja. Hän on myös Seleesien Seuran kartografi, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on huomannut hälyttäviä muutoksia tuulissa, ja pelkää maailman voimasuhteiden olevan muuttumassa. Surumielinen herrasmies Corildon on eristäytynyt omasta kansastaan Pohjois-Nordinian korpimaille. Seuranaan hänellä on vain erikoinen väriä muuttava lisko, amargundi. Eräänä myrskyisenä iltana hänen portinpieleensä tuupertuu ihmistyttö, joka sanoo nimekseen Aleia. Paljon muuta hän ei osaa itsestään tai menneisyydestään kertoa. Hän kantaa vyötäröllään olevassa pussissa ovaalinmuotoista kiveä, jota hän tuntuu vaistomaisesti vartioivan henkensä edestä. Corildonin pahat aavistukset saavat vahvistusta, kun käy ilmi, että nuori nainen pystyy aistimaan erikoiset tuulet. Sen kun pitäisi olla ihmisille mahdotonta. Corildon ja etsintäkuulutettu Aleia lähtevät vaaralliselle matkalle Seleesiaan, jossa he toivovat saavansa vastauksia kysymyksiinsä.

Kirjan tapahtumat etenevät kuin höyryjuna, jolla matkaa välillä taitetaan. Vauhdikkaan ja monia käänteitä sisältävän matkan varrella kohdataan muita keskeisiä henkilöitä, kuten näppäräsorminen katujen kasvatti Mateo, kabareeta pyörittävä Jaiphiren yön kuningatar Esme ja karhumainen Arata Erren, joka on entinen lainvalvoja ja nykyinen perheenisä ja yrittäjä. Jokainen kirjan henkilöistä tuntuu kamppailevan omalla tavallaan ulkoisten odotusten ja sisäisen maailman ristipaineessa. Ihmisten ja seleesien välillä vallitsee ennakkoluulojen ja muukalaispelon, etenkin magianpelon, värittämä hauras liitto.

Vik on luonut aivan omanlaisensa maailman, jossa steampunkin hengessä yhdistetään viktoriaanista höyrykoneiden aikakautta tieteiskirjallisuuteen. Tarinan tapahtuma-aika on vuosi 2865 ihmisten aikaa eli 524 jt. = jälkeen tulilintujen lähdön. Tulilinnut mainitaan ohimennen, mutta ainakaan tässä osassa ei vielä kerrottu niistä tarkemmin tai millaisesta tapahtumasta ajanlasku on saanut alkunsa. Höyryjunat, -laivat ja lennätinlaitos luovat romanttista tunnelmaa ja lännen tarinoiden henkeen pyssysankarit heiluttelevat revolvereitaan hämärillä kujilla ja nauttivat viskejään hämyisissä kapakoissa. Lisäksi maailmassa seikkailee maagisia olentoja, kuten myyttinen haamukettu eli fennekki, joka pystyy muuttumaan puhtaaksi energiaksi ja loikkaamaan todellisuuden kääntöpuolelle.

Ensimmäisen kirjan perusteella oli vielä vaikea päästä täysin sisälle Vikin luomaan monimutkaiseen maailmaan. Koko trilogian nimi on Kaksosauringot ja kahden auringon olemassaoloa sivuttiin useamman kerran, mm. puhumalla aurinkojenlaseista, jonka toistaminen alkoi jo vähän tökkimään. Epäselväksi jäi miksi tässä maailmassa oli kaksi aurinkoa ja mikä sen merkitys oli kokonaisuuden kannalta. Ehkä se tarkentuu seuraavissa osissa.

Erika Vik on selvästi monilahjakkuus. Sen huomaa viimeistään, kun tutkii trilogian nettisivuja, jotka löytyvät osoitteesta seleesia.com. Graafisena suunnittelijana ja kuvittajana toimiva Vik on toteuttanut itse kirjojensa kansikuvat, kuten myös nettisivuilla olevat kuvitukset. Nyt kirjan julkaisuviikolla sivuille ilmestyivät kuvitukset kirjan keskeisistä hahmoista. Kuvitukset ovat upeita, mutta toisaalta pelotti käydä niitä kurkkaamassa – mitä jos henkilöt ovat täysin erinäköisiä kuin ne mielessäni kuvittelin. Esimerkiksi Harry Potterille on enää vaikea kuvitella muita kuin Daniel Radcliffen kasvoja. Toisaalta tässä tapauksessa kun kuvittaja on se, joka on kirjan maailman luonut, kuvitukseen voi suhtautua luottavaisemmin, osana dokumentaatiota. Hyvä ratkaisu, ettei kirjassa itsessään ole kansikuvan lisäksi muuta kuvitusta vaan halutessaan hahmojen elämää voi seurata visuaalisessa muodossa netissä.

Kirjan sisäkannessa olevassa kirjailijaesittelyssä kerrotaan, että Vik oli kirjoittanut koko trilogiansa jo kertaalleen, kun tajusi, että päähenkilöiden pitää kulkea junalla. Sitten hän aloitti alusta. Tätä voisi jo kutsua paneutumiseksi, vaiko luovaksi hulluudeksi? Paljon aikaa ja vaivaa Vik on selvästi kirjasarjaansa käyttänyt. Nettisivuilla kerrotaan, että hän kirjoitti trilogiaa noin kahdeksan ja puoli vuotta ennen kustannussopimuksen solmimista. Siinä ajassa Vik on onnistunut luomaan kiehtovan ja monisyisen maailman sankareilleen. Minulle tuli lukiessa mieleen Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia, enkä yllättynyt kun kirjailija sivuillaan mainitsee Pullmanin yhdeksi lempikirjailijakseen. Nettisivuilla on kiinnostavaa taustatietoa kirjojen maailmasta. Dwyrin valtiot, Seleesia ja Kaukomaat esitellään karttoineen päivineen. Erityisen hauska oli tutustua Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran julkaisuihin, joissa kerrottiin mm. fennekeistä ja seleesialaisen “Loreldonin nimissä” -sanonnan alkuperästä. Toivottavasti näitä hauskoja tausta-artikkeleita saadaan lukea vielä lisää.

Tarinan romanttiset viritykset tuntuivat välillä kliseisiltä ja kiusallisen harlekiinimaisilta. Toisaalta olen ehkä väärää kohderyhmää (= liian vanha ja tosikko). Muutenkin jäi vähän epäselväksi, onko sarja suunnattu enemmän nuorille vai aikuislukijoille. Esimerkiksi Aleiaa kutsuttiin jostain syystä tytöksi, vaikka ilmeisesti hän on nuori nainen, jolla on omat naiselliset halunsa. Toisaalta taas Mateon ja hänen ystäviensä puhetyyli oli teinimäisen epäkypsää ja karkeaa, varsinkin v-sanojen käyttö kummastutti. Kun seleeseille oli keksitty nokkela “Loreldonin nimissä” -sanonta, olisi myös tulevaisuuden ihmisten voimasanoiksi voinut keksiä jotain omaperäisempää.

Trilogian ensimmäisen osan tyyliin kuuluu, että ilmaan jää valtavasti kysymyksiä. Siksi uusiin kirjasarjoihin tarttuminen aina vähän arveluttaa. Vaikka kirja olisi pettymys, tunnen tarvetta lukea seuraavatkin osat, toisaalta saadakseni vastaukset auki jääneisiin kysymyksiin, toisaalta nähdäkseni paraneeko meno jatkossa. Yhden kuusiosaisen sarjan pystyin onneksi jättämään kahteen, kun meno ei todellakaan parantunut. Kallisarvoisen lukuajan investoiminen siihen olisi ollut silkkaa hulluutta. Onneksi Kaksosauringot-trilogian avaus ei tuottanut pettymystä, vaan odotan ihan aidon innokkaasti jatkoa. Hän sanoi nimekseen Aleia on eheä ja taitavasti kirjoitettu esikoiskirja ja tervetullut uutuus kotimaiseen fantasiagenreen. Toivottavasti seuraava osa ilmestyy ennen kuin kaikki juonenkäänteet ja kysymykset haihtuvat mielestä.

Tämän postauksen kuvitukseksi valitsin kuvan oikeasta fennekistä eli aavikkoketusta, ihan vaan kun ne ovat vain niin suloisia 🙂 Helmet-haasteessa kuittaan kirjalla tietysti kohdan 31 – Fantasiakirja.

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Gummerus 2017.
Ennakkokappale kustantajalta.

Erika Vik esikoiskirja fantasia Gummerus Hän sanoi nimekseen Aleia Kaksosauringot trilogia


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up