Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Lanalla ei ole ollut poikaystävää puoleen vuoteen. Hän ei rakastu enää, elämä on tylsää, kaikki käyvät hänen hermoilleen. Tytöt, pojat, eläimet… jopa äiti, collegeverkkareissaan. Raidallisissa, lököttävissä collegeverkkareissaan, jotka ovat hiutuneet ohuiksi kuin pitkät kalsarit. Tällä kertaa se tapahtuu keittiössä. Hän näkee äitinsä tiskipöydän ääressä roskakassit käsissään, jää vahingossa tuijottamaan ja se alkaa taas, syke nousee ja hikeä puskee, ja hän hiipii omaan huoneeseensa mitään sanomatta ja sulkee oven varovasti.

Pikkulintu (joku helvetin talitintti?) nokkii lasia ja livertelee ikkunalaudalla. Ei ole mitään syytä suuttua. Lana tietää sen. Hän hengittää nenän kautta sisään, hitaasti, ja suun kautta ulos. Hän on kuusitoistavuotias ja fiksu, melkein aikuinen. Fiksu kuusitoistavuotias joka silloin tällöin kilahtaa.

– Quynh Tran: Kun toiset nauttivat

Pietarsaaresta kotoisin olevan Quynh Tranin toinen romaani Kun toiset nauttivat jatkaa siitä, mihin palkittu esikoinen Varjo ja viileys jäi – ei juonellisesti, vaan tematiikaltaan ja tunnelmaltaan. Tran kirjoittaa jälleen ulkopuolisuudesta, identiteetin sirpaleisuudesta ja vaikeudesta asettua maailmaan, joka ei oikein tunnu omalta. Tällä kertaa siirrytään Pohjanmaan hiljaisilta kujilta Etelä-Ruotsin Lundin yliopistokaupunkiin, mutta tutun tunnistettava haikeus ja outous kulkee mukana.

Psykologisen romaanin päähenkilöitä ovat teini-ikäinen Lana ja hänen äitinsä Maggie. Heidän suhteensa on ristiriitojen sävyttämä, täynnä väärinymmärryksiä ja latautuneita hiljaisuuksia. Tran kirjoittaa vuorotellen kummankin näkökulmasta, ja juuri tämä rakenne tekee romaanista niin kiinnostavan. Samoja tilanteita tarkastellaan kahden eri kokemusmaailman läpi – ja juuri niistä säröistä syntyy romaanin jännite. Lana ja Maggie ovat kumpikin ulkopuolisia – hieman vieraita, hieman liikaa tai hieman liian vähän. Molemmat etsivät tapoja tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

Lana on 16, kyllästynyt kaikkeen ja kaikkiin, etenkin itseensä. Hän ei enää rakastu, ei enää vaikutu. Hän välttelee peilejä ja kaipaa jonnekin, mutta ei tiedä minne. Traumaattinen tapahtuma leijuu taustalla kuin takertuva savu, eikä mikään oikein tunnu miltään – kunnes yllättäen lavarunous ja räppäri-Jakob saavat jotain taas liikkumaan hänen sisällään. Tranin kieli tavoittaa hienosti Lanan levottoman, repivän sisäisen maailman. Hänellä on tarve kuulua, mutta ei kykyä sulautua. Sekä väkivaltaisuus että herkkyys purskahtelevat hänestä esiin hallitsemattomilla tavoilla.

Äiti Maggie puolestaan työskentelee japanilaisessa kylpylässä ja yrittää pitää elämänsä jotakuinkin kasassa. Maggie suunnittelee muuttoa isompaan asuntoon, mutta siitä pitäisi maksaa iso takuuvuokra. Lisäksi kylpylä on ajautunut talousvaikeuksiin ja Maggien työpaikka on uhattuna. Pomo on palkannut japanilaisen konsultin arvioimaan kylpylän mahdollisuuksia saada rahoitusta. Konsultti Goro vetää Maggiea puoleensa kohteliaalla ja pehmeällä käytöksellään, mutta Maggien elämä ei ole tähänkään asti ollut pehmeää. Kun Lana kysyy yhden viattomalta tuntuvan kysymyksen hänen menneisyydestään, Maggien muistoista nousee esiin tarina kahdesta miehestä ja Vietnamin sadekaudesta – rakkaus, jota ei koskaan saanut elää loppuun asti, ja toinen, jonka ei ehkä olisi pitänyt koskaan alkaa.

Tranin kerrontatyyli on yhtä aikaa toteava ja runollinen, hiukan outo, mutta sitäkin vangitsevampi. Kirjan tunnelma tihenee kuin trooppinen sade: ensin hiljaa, melkein huomaamatta, sitten lyöden kaiken alleen. Ja kun kaikki on kastunut ja paljastunut, ei voi kuin jäädä seisomaan keskelle virtaa haukkomaan henkeään. Outi Mennan suomennos on jälleen erinomainen. Kieli soi, särähtää ja säkenöi juuri oikeissa kohdissa. Romaani ei tarjoa selityksiä, ja sen äkillinen loppu jättää paljon kysymyksiä ilmaan. Kun toiset nauttivat onkin romaani niille, jotka haluavat lukiessaan tuntea enemmän kuin ymmärtää, ja sellaisena se on loistava.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1 – Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes).

Quynh Tran:
Kun toiset nauttivat
När andra njuter (2025),
suom. Jaana Nikula
Teos 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Vy Tram: Stigma

Viet Thanh Nguyen: The Sympathizer

Cecile Pin: Wandering Souls

Quynh Tran: Varjo ja viileys

Kim Thúy: Em – Rakasta

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme

Nguyễn Phan Quế Mai: The Mountains Sing

Seuraa Kirjaluotsia

äidit ja tyttäret helmet2025 helmethaaste Kun toiset nauttivat psykologinen romaani Quynh Tran ulkopuolisuus väkivalta