Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en äidistäni tiedä. Tiedän paljonkin syntymäni jälkeen, mutta sitä edeltäviltä vuosilta en.

Likka selasi vanhoja valokuvia ja esitti kysymyksiä, joihin minulla ei ollut vastauksia. Häntä kiinnosti mistä äiti tuli meille. Kyllä olisi pitänyt osata itse kysyä sama asia jo aikoinaan, mutta lapsena ihminen kyselee joko on ruoka-aika ja vieläkö on ruokaa ja saanko mennä iltalypsyn jälkeen katsomaan kuinka korkealle kuuseen isoveli kapuaa.

Ensin tunnustus: Mielensäpahoittajan Suomi on ensimmäinen Mielensäpahoittaja-perheen tuote, jonka olen kokenut alusta loppuun. En ole edes Mielensäpahoittaja-elokuvaa katsonut kuin vähän matkaa alusta, kun sitä näytettiin ties kuinka monennetta kertaa tv:stä. Nyt taitaa uusi elokuvakin olla tuloillaan. Näytelmiäkin on ollut lukuisia ja kaikenlaisia oheistuotteita pilvin pimein. En usko, että Suomessa on ketään, joka olisi voinut välttyä Mielensäpahoittajalta kokonaan. Silti, ja ehkä juuri siksi, olen ehdoin tahdoin pysytellyt etäällä. Mutta mitä suotta, hyvähän se vaan on, että kotimainen kirjailija menestyy ulkomaita myöten. Onkin aika uskomatonta, että tämä kotoperäinen ukonjäärä kiinnostaa maailmalla. Mielensäpahoittajan Olympiamatka julkaistiin samanaikaisesti Suomessa ja Etelä-Koreassa. Helsingin Kirjamessujen bloggaajatapaamisessa Tuomas Kyrö kertoi hauskoja sattumuksia Korean matkalta.

Olen aina salaa ja avoimestikin hymähdellyt hyväntahtoisesti Kyrön jutuille. Hänellä selvästi leikkaa ja älykästä sanailua on ilo kuunnella. Sitä sisälsi myös Mielensäpahoittajan Suomi. Kirja koostuu sadasta lyhyestä tarinasta, joissa käydään läpi Suomen historian sata vuotta itsenäistymisestä tähän päivään. Siinä mielessä kirja muistuttaa Petri Tammisen mainiota Suomen historiaa. Tammisen tarinat syntyivät laajan joukon turinoinnista, Kyrön retrospektiivi sen sijaan on subjektiivisesti Mielensäpahoittajan henkilökohtaista kerrontaa, jota toki historian tapahtumat laventavat. Koska molemmat kuvaavat kansan syvien rivien muistoja, pinnalle nousee yhteisiä teemoja: tietysti sotavuodet ja pula-ajat, mutta myös penkkiurheilukansan jännityksen hetket ja suomalaisten menestys maailmalla Armi Kuuselasta Lordiin.

Sen verran olen Mielensäpahoittaja-ilmiötä seurannut, että osasin odottaa tietynlaista huumoria. Yllätyin kuitenkin miten koskettava Mielensäpahoittaja voi olla. Koska en ole edellisiä kirjoja lukenut, en osaa sanoa miten niissä on käsitelty päähenkilön kipukohtia. Kuluneiden vuosien muistelu saa tässä kirjassa miehen käsittelemään henkilökohtaisia vastoinkäymisiä: mm. lapsuuden velvollisuuksia sota-aikoina, vaikeita suhteita omiin poikiin, yhtä menetettyä tytärtä ja Emännän sairastumista muistisairauteen. Mukana on myös otteita Emännän päiväkirjoista. Kiinnostavaa näkökulmaa syntyy, kun päähenkilön pojantytär eli Likka tulee Sysi-Suomeen viettämään aikaa isoisänsä kanssa. Kaiken mielensäpahoittamisen takaa huokuu hyväntahtoisuutta ja syvällistä pohdintaa. Kyrö kertoikin bloggaajatapaamisessa, että häntä harmittaa miten mielensäpahoittajaa käytetään nettikeskusteluissa edustamaan kaikenlaista valittamista, änkyröintiä ja eri mieltä olemista. Nämä väärinkäyttäjät eivät selvästi ole lukeneet mielensäpahoittajaansa. Sitä paitsi ei kirjassa aina pahoiteta mieltä: Kyllä minä niin mieleni ilahdutin, kun porukalla oltiin. Varovainen lähentyminen pojan kanssa ja yhteinen hetki hoitokodissa Emännän luona sai kosteuden nousemaan lukijankin silmäkulmaan.

Kyrön sanaväännöksille on hauska hekotella. Mitenköhän päällekkäistalot kääntyvät selkokielelle vai onko tuo jo niin selkeää kuin olla voi? Nimittäin Helsingin Kirjamessuilla julkistettiin, että Tuomas Kyrö toimii seuraavat kaksi vuotta selkokirjakummina, jonka tehtävänä on tehdä selkokirjallisuutta tunnetuksi. Siinä onkin vielä työnsarkaa. Äitini kyseli eräästä Helsingin keskustan isosta ketjukirjakaupasta selkokirjoja lahjaksi muistisairaalle äidilleen. Myyjä oli väittänyt, ettei aikuisille tehdä selkokirjoja lainkaan. Ehkäpä myyjät osaavat tarjota selkokirjoja viimeistään sitten, kun Tuomas Kyrö julkaisee ensimmäisen selkokielisen Mielensäpahoittajan. Se on luvassa parin vuoden päästä. Edelliseltä selkokirjakummilta Eppu Nuotiolta selkokieliseksi mukautettiin romaani Peiton paikka.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi
WSOY 2017
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Elämä on ihanaa
Kirjahilla
Kirja vieköön!
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.