Varpu on lähettänyt viestin. “Hyvää syntymäpäivää!”
Luen sanat moneen kertaan, tapailen niitä kuiskaamalla. Että kaikilla on syntymäpäivä, kurjillakin ja pahantekijöillä, ja että toinen onnittelee, kaikesta huolimatta. Vaatii rohkeutta onnitella. Ihminen, joka onnittelee toista, on suuri.

Muistan Muumilaakson tarinoita -jakson, sen jossa hylätyn majakan äreä ja puhumaton vartija täyttää vuosia. Muumit järjestävät kestit vartijan kunniaksi ja antavat lahjaksi majakanvartijan asun. Unohdetun majakan valo sytytetään, keilat pyyhkivät öistä merta, jonka laineilla muumit seilaavat kotiin ja vilkuttavat. Minun oli pitänyt keskittyä, purra huulta ja viiltää etusormen päätä peukalon kynnellä, ettei kukaan huomaisi kuinka minua itketti.

Olen 27-vuotias. Se tarkoittaa, että olen ajatellut itseäni kaksikymmentäseitsemän vuotta. Enkä kaiken sen itseni ajattelemisen jälkeen enää tiedä, kuka olen. Vain se on varmaa, että haluaisin olla joku toinen, ja toivon sen tarkoittavan että itseni ajatteleminen päättyy pian.

– Antti Rönkä: Kiltti poika

Antti Röngän kolmas romaani jatkaa edellisistä teoksista tuttua teemaa, jossa herkkä nuori mies avaa mielenmaisemaansa. Esikoisromaani Jalat ilmassa käsitteli koulukiusaamisen jättämää syvää haavaa ja Nocturno 21:07 puolestaan teini-iän seksuaalisen heräämisen mukanaan tuomaa häpeää. Uusin teos, Kiltti poika, kuvaa 27-vuotiaan minäkertojan syntymäpäiväviikonloppua, jonka hän viettää yksin vaellellen Helsingin kaduilla, eksyneenä omiin ajatuksiinsa. Hän yrittää löytää keinon irtautua jatkuvasta itsensä tarkkailusta ja siitä, että on aina liian kiltti, muiden miellyttämiseen taipuvainen – rooli, jonka hän on omaksunut jo lapsuudessa.

Romaani alkaa voimakkaalla kohtauksella, jossa kertoja hyppää taksiin aikomuksenaan matkustaa radan varteen ja päättää elämänsä hyppäämällä junan alle. Taksikuskin katseen kohdattuaan kertoja kuitenkin nolostuu aikeistaan – keskenkasvuista huomionhakuisuutta – ja hetken mielijohteesta pyytääkin kyydin lentokentälle. Näin alkaa ajelehtiminen tilanteesta ja kohtaamisesta toiseen, jossa ajatukset välillä jäntevöityvät aikomuksiksi ja melkein teoiksi asti, mutta usein suunnitelmat vain lipuvat ohi. Melkein päädytään Berliiniin, mutta sitten kuitenkin takaisin Helsinkiin. Siellä kertoja vaeltaa kesäviikonlopun ajan paikasta toiseen, stalkkaa ex-tyttöystävänsä ikkunaa ja istuu baareissa etsimässä lohtua tuopista. Mieli vain kiertää samaa kehää: “Voisipa olla joku muu!”

Vaikka Kiltti poika ei teknisesti ole yhden päivän romaani, se tuntuu siltä. Kertoja elää yhden intensiivisen viikonlopun, johon mahtuu vain vähän unta. Ehkä sitä voisi kutsua viikonloppuromaaniksi? Lisäksi teoksen tiiviys mahdollistaa sen lukemisen yhdessä illassa, joten se voisi olla myös “yhden illan romaani”. Oli miten oli, Kiltti poika on nopealukuinen ja intensiivinen, tiiviiseen aikajaksoon sijoittuva romaani, joka tarkkaan kuvatun sisäisen maailmansa ja voimakkaan tunnelmansa ansiosta tuntuu paljon suuremmalta kuin mitä sen sivumäärä antaisi odottaa. Rönkä kuvaa kipeästi ja väliin myös lakonisella huumorilla höystettynä milleniaalin ahdistusta ja kiltin pojan syndroomaa.

Välissä on katkelmina pienemmän pojan päiväkirjamerkintöjä, jotka tuntuvat kovin kypsiltä pohdinnoilta lapsen kirjoittamiksi. Romaanin lopussa saadaan niille selitys. Vaikka romaanissa tarvotaan enimmäkseen ahdistuksen poluilla, on kerronnassa myös kauneutta ja keveyttä. Tuttu kesäinen Helsinki on vahvasti läsnä ja levoton vaellus päättyy toiveikkaisiin tunnelmiin penkille Ruttopuiston vaahteroiden alle. Samassa paikassa istuskelin juuri yksin noutokahvin kanssa ja lausuin mielessäni yhdessä kiltin pojan kanssa: Lähdetään aina siitä että kaikki menee hyvin.

Antti Rönkä:
Kiltti poika
Gummerus 2024

Muissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa

Sinua voisi myös kiinnostaa

Mikko Kauppila: Terveisin K

Lotta Stenroos: Jossain on aina päivä

Aija Salovaara: Ihan pieniä lintuja

Tuomas Aitonurmi: Ruumiin ylittävä ääni

Iida Rauma: Hävitys: tapauskertomus

Soili Pohjalainen: Ihon alla

Antti Rönkä: Nocturno 21:07

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Seuraa Kirjaluotsia

ahdistus Antti Rönkä Helsinki kiltteys Kiltti poika mielenterveys milleniaali viikonloppuromaani yksinäisyys