menu Menu
Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Atena, Kotimainen kaunokirjallisuus, Novellit, Pöyliö Sari, Suomi 02/12/2016 0 kommenttia
Kirjabloggaajien joulukalenterin 16. luukku Edellinen Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä Seuraava

Äidillä oli enää yllään alushousut, laamapaita ja toinen villasukka, joka oli valunut nilkkaan. Hän tanssi laineitaan keinuttaen Teuvon laulun tahdissa tuhkan, natsojen ja radionpalasten päällä.

-Loukkaat jalkasi, Irene varoitti.

Äiti vilautti rintojaan laamapaidan kaula-aukosta. Irene puristi äidin pikkulinnunkehon syliinsä.

-Sinun on mentävä vuoteeseen, hän sanoi.

-Kuuhun minä menen!

-Teidän on lähdettävä, Irene sanoi juopoille.

-Ovikello soi, Kalevi huomautti.

Äiti yritti riuhtoa itsensä vapaaksi. Irene arvasi kuka oven takana oli, mutta estäessään äitiä paljastamasta itseään hän ei kyennyt estämään Teuvoa avaamasta ovea.

Evankelista näytti shokeeratulta. Irene piteli rimpuilevaa äitiä sylissään ja tervehti miestä kuin keittiössä ei tapahtuisi mitään ruoanlaittoa erikoisempaa, mutta vanhuksen katse kiersi kaaoksessa. Ukko nosti molemmat kätensä ylös kuin siunatakseen seurueen.

Luin kemijärveläisen Sari Pöyliön esikoisnovellikokoelman Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä heti Soili Pohjalaisen esikoisromaanin Käyttövehkeitä jälkeen. Siirtymä kirjasta toiseen oli sulava, samoissa vinksahtaneissa perhetunnelmissa oltiin ja Kake Randelin soi taustalla. Mutta sitten Pöyliöllä meni turbovaihde päälle ja maailma vinksahti lopullisesti raiteiltaan. Musta huumori muuttui astetta mustemmaksi, kieli astetta roisimmaksi. Nämä äitien ja tyttärien tarinat eivät ole tavallisimmasta päästä, mutta niin itkettävän ja naurettavan todentuntuisia kaikessa yliampuvuudessaan. Kirja koostuu kahdeksasta novellista, joissa äitien ja tyttärien suhteita ruoditaan omintakeisella tyylillä.

Aloitusnovellissa Matkalla äidin kanssa Leeni lähtee äitinsä kanssa automatkalle Helsinkiin tarkoituksenaan viedä äiti huippuneurologin vastaanotolle. Leenin on ihan pakko saada joku diagnoosi äidin arvaamattomalle ja riehakkaalle käytökselle. Lomamatkaa varten varpaankyntensä lakannut äiti ei ole iloinen kuullessaan matkan todellisen syyn ja heittäytyy entistäkin hankalammaksi. Vastuuntuntoisella ja kunnollisella Leenillä on kestämistä äitinsä edesottamuksissa ja lopulta äiti toteaakin pikkutytön äänellä: ”Sinun kanssasi tuntuu aina kuin olisi matkalla äidin kanssa.”

Novellissa Vahva vanhemmuus äiti on hylännyt Sillan jo synnytyslaitoksella. Nyt Silla on itse viiden lapsen yksinhuoltaja, jonka vanhemmuus on melkoisen hukassa. Työvoimaneuvoja pakottaa Sillan Vahva vanhemmuus -elämänhallintakurssille, mutta Silla ei ole kovin vastaanottavainen: ”- Jos vatvoisin vastoinkäymisiäni, olisin kuollut vitutukseen viisivuotiaana, Silla julisti, kun tuli hänen vuoronsa purskauttaa mätäpaiseet auki.” Hymyilytti kyllä nuo Vahva vanhemmuus -kurssin elämänkartan piirtelyt, vaikka valmentaja olen itsekin.

Kellonkissaniitty on kuin paraskin actionleffa. Taina päättää isän vastusteluista huolimatta toteuttaa kuolleen äitinsä viimeisen toiveen tulla haudatuksi kotikylän pellolle Pohjanmaalle. Hän päättää ryöstää äidin ruumiin sairaalasta ja salakuljettaa sen viimeiseen lepopaikkaansa. Apuun rientää Tainan viimeisillään raskaana oleva ja armeijassa töissä oleva Päivi-sisko. Perässään siskoksilla on sekä poliisit että vihainen isä, joka uhkaa lyödä Tainaa rengasraudalla päähän, kun saa heidät kiinni. Pakoautot vaihtuvat vinhaa vauhtia ja saartorengas lähestyy. Ehtivätkö siskokset saattaa tehtävänsä loppuun?

Edellä oleva lainaus on novellista Pallo-Hoover,  jossa Irene alkaa äitinsä omaishoitajaksi paetakseen ongelmia kotonaan. Äiti on aikoinaan karannut pölynimurikauppiaan matkaan, mutta palannut miehen selittämättömän katoamisen johdosta. Nyt äiti on täysin pitelemätön ja estoton melskaaja, jonka nurkissa pyörii kolme hulttiota ja juoppoa rakastajaa sekä yksi umpirakastunut evankelista. Novelli naurattaa ja järkyttää samaan aikaan. Hulvaton loppukohtaus, jossa vanha Hoover räjähtää ja syöksee sisuksistaan vuosien pölyt ja ratkaisun arvoitukseen, on mainio. Kuten myös lakoninen lopetuslause: – Kerrankos sitä erehtyy.

Härän haju -novellissa Ritva löytää padotun seksuaalisuutensa kontrolloivan äitinsä kuoleman jälkeen. Oman naiseutensa puhkeamisen kynnyksellä on taas 13-vuotias Miina novellissa Side. Hän suree koiransa kuolemaa ja matkustaa uusavuttomien äitinsä ja isoäitinsä kanssa ilmeisen varakkaan isoäidin uudelle huvilalle. Perillä odottaa katastrofi, sillä hanoista ei tule vettä. Isoäidin mielestä suurempi katastrofi on se, ettei digiboxi toimi ja äiti taas harmittelee leikkaamatonta nurmikkoa, joka estää kirjojen lukemisen puutarhassa. Äidin ja isoäidin keskittyessä kinastelemaan kuin murrosikäiset, Miina yrittää selvitä juuri alkaneista kuukautisistaan ilman siteitä ja juoksevaa vettä. Onneksi apuun rientää ystävällinen putkimies. Lohdutukseksi hankittu uusi koiranpentu joutuu kyllä kokemaan kovimman kohtalon, johon myös kirjan kansikuva viittaa. Tämä novelli nousi suosikikseni.

Novellissa Syvyyteen Saaralla on vaikeuksia selvitä tyttären aikuiseksi kasvamisen ja väljähtäneen avioliiton aiheuttamista tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteista. Ainakin tyttären poismuuton jäljiltä tyhjentynyt huone saa täytettä, kun Saaran muistisairas äiti muuttaa heille asumaan. Alkoholisoitunut aviomies ja äidin hoitamisen vaativuus alkavat tuntua Saarasta kuin vajoamiselta syvyyteen, vain tyttären vierailut tuovat valonpilkahduksia elämään. Sitten tytär päättää tehdä jotain radikaalia.

Kokoelman viimeinen novelli Melkein ihminen on yllättävä ja raikas poikkeus muuten melko samantyyppisten novellien joukossa. Tässä metatason novellissa kootaan yhteen kaikki edellisten novellien äidit, jotka ovat ikään kuin elämän ja kuoleman välitilassa. Vahva vanhemmuus -novellista tuttu kurssinvetäjä Einikki pitää heille Alkiosta vainajaksi -kurssia, jolla käsitellään sitä kaunaa, jota naiset tuntevat äitiään kohtaan, ja sitä syyllisyyttä, jota he tuntevat tytärtensä takia. Jokainen saa lukea itsestään kirjoitetun novellin ja puolustautua. Novelli vetää mainiosti yhteen edellisten novellien teemat. Idea muistuttaa Laura Lindstedtin Oneironia, vaikka Pöyliön novellikokoelma onkin ilmestynyt ennen sitä.

Koska sisäkannen esittelyssä mainittiin, että Sari Pöyliö on kemijärveläinen, odotin novelleilta jotain pohjois-suomalaista aspektia, mutta sitä ei nyt ollut tarjolla. Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä on riehakas ja räävitön novellikokoelma, jonka vinon hymyn takaa löytyy vakava pohjavire ja toive, joka koskettaa kaikkia: Kunpa minua rakastettaisiin, kunpa kaikki menisi hyvin.

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiäSari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Atena 2014.

#novellihaaste
8 novellia

Novellikokoelmasta ovat kirjoittaneet myös mm.:
Kirsin kirjanurkka
Kirjanurkkaus
Kirjakaapin kummitus
Rakkaus on koira helvetistä
Kirjasfääri
Bookworld

#novellihaaste äitiys novellikokoelma Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä Sari Pöyliö


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up