Kun Viaporia lähestyi päivänvalossa, jo kaukaa mereltä tulijaa tervehti saaren päällä leijaileva pölypilvi. Tuulella ja sateellakaan pöly ei laskeutunut ennen kuin vasta iltamyöhällä, töiden päätyttyä siltä päivältä. Pilvessä velloi saarille laivattua täyttömaata ja räjäytysten savua, se oli loputtomien ruokanuotioiden käryä ja partaisissa suupielissä roikkuvien piipunnysien katkua. Siihen yhtyivät myös sepänpajojen huurut ja veneiden tervauksen ja pien höyryt. Tuuli nosti mukaansa pitkin saaria vieriteltävien lohkareiden kivisiä suomuja, jotka kimmelsivät toukokuun lopun auringossa. Viimeisenä pilveen kohosivat työhevosten kylkien höyry ja hikisten työmiesten rukoukset: kunpa Herra olisi nyt hyvä ja antaisi ruoan riittää, kunpa työmaalta pääsisi syksyn tullen täysin palvelleena ja elossa takaisin kotipuoleen.

Pauliina Lindholmin esikoisromaani Komendantti voitti Otavan Suomi 2017 -romaanikilpailun, jossa etsittiin Suomen historiaan liittyvää teosta vielä julkaisemattomalta kirjoittajalta. Komendantti on kiehtova historiallinen romaani komendantti Augustin Ehrensvärdistä, riikinruotsalaisesta sotamarsalkasta ja valistusajan tiedemiehestä, joka suunnitteli ja johti Suomenlinnan puolustuslinnoituksen rakennustöitä. Tapahtumat sijoittuvat Ehrensvärdin onnen ja koettelemusten kesään Suomenlinnassa vuonna 1748.

Maailmaa kolunnut kruununmies Ehrensvärd on Helsingissä vaikuttava ilmestys, jota uteliaat silmät kurkistelevat verhojen raoista miehen patsastellessa pikkukaupungin katuja. Mutta mitä ihmettä tämä kaiken päivää piirrustelee! Kunnianhimoinen hanke ei ota sujuakseen ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Sotien väsyttämät ruotumiehet joutuvat onnettomuuksiin, sairastelevat ja kapinoivat, virkamiehet hidastelevat ja kieroilevat, ja rahoituskin on vaakalaudalla kun Tukholmassa ei ymmärretä Ehrensvärdin puolustusstrategiaa. Komendantti kaipaa pientä poikaansa ja vaimoaan, joka ei suostu muuttamaan piskuiseen kyläpahaseen. Kaikesta huolimatta komendantti tuntee outoa vapautta ja onnea tuulisilla rannoilla. Varsinkin kun läheisellä luodolla kalastaja-fafansa kanssa asuva nuori neito ilmestyy komendantin uniin. Hänen on saatava piirtää tuo käheä-ääninen villi kaunotar!

Lindholm kirjoittaa hurmaavasti. Kieli on metkalla tavalla vanhahtavaa, mutta ei liiallisuuksiin asti. Merellisen luonnon kuvaus on aisteja hivelevää ja on kiehtovaa tutustua tuttuun kaupunkiin uusin silmin. Eukot liukastelevat juostessaan karanneiden sikojen ja kanojen perässä, juopuneet merimiehet kaatuilevat kapakoiden edessä ja jäykin askelin kävelevät vartiosotilaat patseeraavat tuimina. Linnoituksella paiskitaan hikipäässä ja hengen uhalla töitä, mutta myös juhlitaan. Komendanttikin jättää välillä peruukkinsa asettelematta ja karkaa öisille seikkailuille työmieheksi naamioituneena. Komendantti tekee myös tuttavuutta suomalaisen saunan kanssa – “Nej Herregud”, Komendantti siunaili mielessään, “nytkö lähtee näkö?” –  ja raportoi kokemuksistaan kirjeessä ystävälleen kasvitieteilijä Carl von Linnélle.

Kotikaupunki heräsi taas uudella tavalla eloon, viimeksi sain samalla tavalla tutustua historialliseen Helsinkiin Finlandia-voittaja Jukka Viikilän romaanissa Akvarelleja Engelin kaupungista. Nämä kirjat voisivat olla serkuksia keskenään, ne ovat yhtä kiehtovia ja runollisia kurkistuksia entisajan Helsinkiin. Lindholm punoo tarinaansa myös kiehtovaa suomalaista kansanperinnettä ja -parannusta. Komendantti on huikean hieno esikoinen!

Hauska yhteensattuma: Kirjan lukemisen aikoihin pelasimme pojan kanssa Port Royal -korttipeliä, jossa fregatit, pinassit ja flöitit purjehtivat satamaan ja niistä saaduilla rahoilla palkataan amiraaleja, kapteeneja, piraatteja ja kaikenlaisia työmiehiä. Ihan kuin olisi saanut leikkiä hetken Komendanttia 🙂

Pauliina Lindholm: Komendantti
Otava 2017
Ennakkokappale kustantajalta

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

18 Kommenttia

  1. Katriina says:

    06/08/17 @ 19:37 

    Aika hauska sattuma, että pelasitte aiheeseen sopivaa peliä 🙂

    Minulta on kumpikin Helsinkiin sijoittuva kirja lukematta. Tämä kuulostaa ihanan nostalgiselta. Voin jo nähdä vanhahtavan maiseman ja meren.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      07/08/17 @ 09:50 

      Suosittelen lämpimäsi molempia kirjoja, jos haluaa kurkistaa vanhaan Helsinkiin ja nauttia kauniista tekstistä.

      Vastaa
  2. Margit/Tarukirja says:

    07/08/17 @ 14:18 

    Sinä olet jo ehtinyt lukea tämän uutuuden! Vaikuttaa hyvältä. Satuin itse lukemaan juuri äskettäin Maila Talvion Linnoituksen iloiset rouvat, joka kertoo Viaporin (Suomenlinnan) antautumisesta venäläisille. Komendantin lukemalla voisin matkata ajassa taaksepäin.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      07/08/17 @ 15:53 

      Kiitos vinkistä, hyvä tietää tuosta Talvion kirjasta, jos haluaa tutkia Viaporin historiaa eteenpäin.

      Vastaa
  3. Elegia says:

    08/08/17 @ 09:15 

    Suomen historia kiinnostaa ja erityisesti pk-seutu, koska olen itse Helsingistä kotoisin. Toisaalta rakennustyöt ja mahdolliseen sotimiseen liittyvät asiat eivät oikein jaksa innostaa. Tässä kyllä vissiin on paljon muutakin kuin puolustussuunnitelmiin ja rakentamiseen liittyvää tapahtumaa. Hieno kirjoitus, Komendantin lukemista voisin harkita mutta ei se ihan lukupinon kärkeen ulotu. Ehkä joskus. 🙂

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      08/08/17 @ 10:21 

      Sotimiset ja rakentamiset jäävät tässä loppujen lopuksi sivuosaan, vaikka puolustuslinnakkeen rakentamisesta onkin kyse. Enemmän kirja keskittyy oppineen miehen mielenliikkeisiin, joita ravistelevat mahdottoman tehtävän edessä kuohuva adrenaliini, lokkien kirkuna ja aaltojen pauhu sekä villinä laukkaava sydän.

      Vastaa
  4. Omppu Martin/Readerwhydidimarryhim says:

    08/08/17 @ 18:48 

    Pakko todeta Talviosta, että juuri pari päivää sitten revin hänen tuotantonsa kierrätykseen. Olikohan niitä nyt 12 kirjaa vai enemmänkin. Olin kaupannut niitä useaan kertaan, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut, joten sinne menivät.

    Komendantti odottelee kirjahyllyssä, mutta en oikein tunne kutsumusta sen pariin (en ole kovin hyvä lukemaan historiallisia kirjoja), mutta uskon kyllä, että teos on oikein mainio, kun tuon palkinnonkin voitti.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      09/08/17 @ 13:33 

      Vai niin kävi Talvioille 🙂 Minäkään en olisi Talviosta aiemmin kiinnostunut, mutta nyt olisin ehkä voinutkin, ainakin tuosta Viaporiin liittyvästä kirjasta. Toisaalta, olisi saattanut minullakin jäädä hyllynlämmittäjäksi.
      Toivottavasti Komendantti ei jää sinulla liiaksi pölyttymään 🙂

      Vastaa
  5. Tuulevin lukublogi says:

    09/08/17 @ 18:45 

    Tämä on minulla lukulistalla, joten en uskaltanut lukea kuin alkua. Kuuntelin hiljattain Tiedeykkösen jakson Suomenlinnasta ja sen vaiheet kiinnostavat.

    Linnoituksen iloiset rouvat on tullut luetuksi joskus hamassa nuoruudessa.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      10/08/17 @ 10:30 

      Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä pidät kirjasta. Suomenlinnalla on kyllä vaiherikas historia. Poikani kävi hetken Suomenlinnan päiväkotia ja silloin tuli tutustuttua saaren historiaankin paremmin.

      Vastaa
  6. Marika Oksa says:

    10/08/17 @ 17:56 

    Engel-kirjaan en saanut minkäänlaista otetta, se jäi minulta kesken. Mutta tämä uutukainen vaikuttaa tekstinäytteen perusteella hitusen enemmän sellaiselta, että Helsinkiä vain hyvin pintapuolisesti tuntevakin saattaisi innostua. Suomenlinnassa olen pari kertaa käynyt. On oikein mukava kesäkohde. 🙂

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      11/08/17 @ 10:54 

      Suomenlinna on ihana eikä tarvitse olla helsinkiläinen nauttiakseen siitä tai tästä kirjasta. Vaikka väistämättä tätä kirjaa tuleekin verrattua Engel-kirjaan, ne ovat kuitenkin monella tapaa erilaisia. Kannattaa kokeilla, vaikka et Viikilästä innostunutkaan.

      Vastaa
  7. Amma says:

    10/08/17 @ 20:06 

    Luin postauksesi hieman varovasti silmäillen, sillä haluan lukea tämän pian. Kiva kuulla, että pidit kirjasta ja niin muutkin kirjan lukeneet ovat tainneet pitää. Mielenkiintoista, että nyt on alkanut nousta vanhaa Helsinkiä kuvaavia romaaneja kuten Akvarellitkin olivat. Ajanjakso tuntuu tämänpäivän ihmisestä raikkaalla tavalla kiinnostavalta.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      11/08/17 @ 10:57 

      Varmasti myös Suomi 100 -juhlavuosi on saanut aikaan historiallisten romaanien ryöpyn, myös itsenäisyyden ajan tuolle puolen. Tämä esikoinen on saanut kyllä hyvän vastaanoton. Jään odottamaan mitä olet tästä mieltä.

      Vastaa
  8. Minna Vuo-Cho says:

    11/08/17 @ 12:36 

    Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Kiva, kun nostit esille sillä minulta on päässyt tällainen esikoiskirjailija ihan ohi. Kunnollisia historiallisia romaaneja ei ole koskaan liikaa.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      11/08/17 @ 17:12 

      Tämä oli kyllä helmi – historiallisten romaanien ystäville, mutta myös kauniista proosasta pitäville. Kannattaa ottaa lukupinoon 🙂

      Vastaa
  9. Jane / Kirjan jos toisenkin says:

    12/08/17 @ 00:22 

    Mihän olen ihan hassuna hyviin historiallisiin romaaneihin ja luulenpa että tässä on sellainen! Laitoin jo kirjastoon varauksenkin ja kovasti odotan tästä ahmittavaa syysiltoihin 🙂

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      12/08/17 @ 19:53 

      Kiva että päätit heti laittaa varaukseen. Toivottavasti ei ole liian pitkä varausjono. Jään odottamaan mitä pidät.

      Vastaa

Jätä vastaus.