Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Tunnustelen ikivanhan tomun peittämää käytävää. Etenen pimeässä, kokeilen kattoa kädellä, yritän aistia kivensärmät ennen kuin ne osuvat otsaan. Kasvoilla käy vinka. Jossain on aukko, ehkä vain pieni, mutta silti toinen mahdollisuus.
Pimeä haurastuu hämäräksi, hämärä ohenee sumuksi, ja sen takaa huokuu metsän vihreä valo. Nousen sitä kohti kuin sukelluksista, ja sammalmättäiden välistä erkanen vapaan taivaan alle.
Kumarrun vielä hengittämään vuorensisäistä ilmaa. Jyrkänteen reunalta tipahtaa taas pisara. Suljen silmät, ja metsässä soi meri. Maapallo kääntää kylkensä Amurinmaan puoleen. Siellä minä ja Artturi autamme Sašaa keräämään sammalta ja risuja erikoisen kiven suojaksi, ettei kukaan huomaisi sitä.
Jäljelle jääneet ymmärsivät, että kulta täytyy kätkeä maan alle. He peittivät sammalilla, kivillä ja mullalla kaiken minkä löysivät, Saša sanoo.
Nojaan otsan kallioon. Sitten painelen sammalmättäät takaisin paikoilleen ja sirottelen niiden väliin risuja ja neulaskariketta. Koloakaan ei jää löydettäväksi.

– Anni Kytömäki: Mirabilis

Anni Kytömäki on kirjailija, jonka uutuusromaania odottaa aina sormet syyhyten. Virsikirjamaisen ohutta ekologista kierrätyspaperia saakin taas käännellä malttamattomin mutta herkin sormin, kun Mirabilis vangitsee maailmaansa lähes 700 sivun ajaksi. Tämä monitasoinen ja yllätyksellinen historiallinen romaani on jälleen ihmeellisen nautinnollista luettavaa. Ihmeitä on myös ripoteltu tarinaan sen nimeä myöten. Nimi viittaa lehto-orvokkiin, jonka tieteellinen nimi viola mirabilis tarkoittaa ihmettä. Sen pohjalta syntyy myös yhden kirjan päähenkilön Ellan taiteilijanimi Mirabella, joka sopii hyvin ihmeellisiin suorituksiin venyvälle trapetsitaiteilijalle. Nuo taidot myös pelastavat Ellan varmalta kuolemalta, mutta jättävät hänet ikuisesti häilymään elämän ja kuoleman rajamaille. Melankolisessa mielessään hän on sukupuuttoon kuollut lintu, Pallasin kormorantti, jonka kohtalo ei jätä häntä rauhaan. Hänen äitinsä Riikka taas kokee yhteyttä amurintiikeriin, mystiseen ambaan. Nämä naiset kokevat poikkeuksellista yhteyttä luontoon, jota ihminen niin ahkerasti yrittää tuhota. Ihmisen lunastama paikka luomakunnan kruununa ja sen kauaskantoiset seuraukset kietoutuvat saumattomasti monikerroksiseen tarinaan, joka kuljettaa henkilöitään vuodesta 1865 vuoteen 1935 ja moniin maailman kolkkiin.

Tarina alkaa Etelä-Suomesta Korraharjun kartanon mailta. Voimakasrakenteinen Riikka työskentelee ratatyömaalla. Liikanimen Iso-Riikka saanut nainen kantaa painavia ratapölkkejä siinä missä miehet onnistuvat vain raahaamaan niitä. Kun nälän ja kultutautien riivaamassa maassa tarjoutuu mahdollisuus lähteä rakentamaan siirtokuntaa Itä-Siperiaan, Riikka ilmoittautuu mukaan, vaikka ratatöissä kumppaniksi löytynyt keiju-Daniel ei aiokaan lähteä mukaan. Pitkällä merimatkalla Riikka huomaa olevansa raskaana ja kun viimein saavutaan perille Amurinmaahan, Riikan perhe on kolmihenkinen. Kaksoset Ella ja Artturi kasvavat siirtokunnassa, jota ympäröi tiikereiden asuttama metsä ja jonka asukkaat yksi toisensa jälkeen hylkäävät liian haastaviksi osoittautuneet olosuhteet. Lopulta myös Ella ja Artturi lähetetään Suomeen isänsä luo Korraharjulle. Siellä he innostuvat tosissaan taitovoimistelusta ja alkavat unelmoida omasta sirkuksesta. Korraharjun kartanon isäntä, paroni ja luonnontutkija Aksel Falkenhöjd, ottaa erityisesti Ellan suojelukseensa ja Ellan kasvaessa heidän välilleen syttyy suhde, joka määrittelee monella tapaa Ellan elämänpolkua.

Parasta, mitä Ella saa Akselilta, on yhteys toiseen luonnontutkijaan, norjalaiseen Leonhard Stejnegeriin, josta tulee Ellan tärkeä ystävä ja kirjeenvaihtokumppani. Pari kertaa he kohtaavatkin. Stejneger perustuu oikeasti eläneeseen henkilöön, ja kuten esikuvansa, myös tämä Stejneger kirjoittaa elämäkertaa merilehmän löytäneestä Georg Wilhelm Stelleristä. Stejneger saa tehtävän kartoittaa luontoa Beringinsaarella, jossa myös Steller teki havaintojaan merilehmistä. Häntä on pyydetty vahvistamaan huhupuheet, joiden mukaan merilehmiä vielä löytyisi seudulta, mutta hän joutuu todistamaan puheet vääriksi: ihminen todellakin tuhosi löytämänsä lajin vain parissakymmenessä vuodessa. Niin katosi myös samoilla seuduilla elänyt Pallasin kormorantti. Stejnegerin päänsisäiset keskustelut Stellerin kanssa yltyvät välillä suoranaisiksi harhanäyiksi ja Steller kulkee jossain muodossa hänen rinnallaan lopun elämää. Ellaa ja Stejnegeria yhdistää poikkeuksellinen herkkyys ymmärtää ihminen osana luontoa ja yhtenä lajina muiden joukossa, mutta myös erityinen suhde kuolemaan. Molemmat ovat olleet useita kertoja kuolemanvaarassa ja suhtautuvat eri tavoin selviytymiseensä.

Kuten aina, Kytömäen kerronta soljuu vaivattomana. Kun kirjassa on pitkälti kyse ihmisen luontosuhteesta, pääsee lukija myös kurkistamaan eläimen näkökulmaan. Kirja alkaa ja päättyy linnun minäkerrontaan. Muuten minäkertojana toimii Ella ja muita tapahtumia ja näkökulmia kuljetetaan kolmannen persoonan avulla. Kerrontatavan perusteella lähimmäksi lukijaa tulevat siis Ella sekä lintu, johon hän samaistuu. Etenkin luontokuvaus on Kytömäellä aina rikasta ja aistivoimaista, mutta hän onnistuu myös sanoittamaan henkilöidensä tunnemaailmaa tarkasti ja tunnistettavasti. Tässä romaanissa tunnepuolella korostuu Ellan kaikenkattava surumielisyys, joka paikoin tekee lukemisen raskaaksi. Muuten tarina pitää vahvasti otteessaan ja kehittyy arvaamattomiin suuntiin ja käänteisiin, joissa on mukana ripaus sadunomaisuutta ja selittämätöntä. Vaikea tätä romaania onkin selittää, se on itse koettava. Kuten Leonhard Stejneger kirjassa toteaa: ”Maailma ei kaipaa vain selityksiä vaan myös jotain ihmeellistä.”

Vaikka Mirabilis on hyvin omaääninen teos, sen käsittelemät teemat nostavat mieleen joitain muita viime vuosina julkaistuja kotimaisia romaaneja. Luontokadon osalta tietysti Iida Turpeisen Elolliset, joka keskittyi juuri stellerinmerilehmän katoamiseen. Olisiko siinä syy, miksi Kytömäki valitsi samoilla seuduilla samaan aikaan sukupuuttoon metsästetyn isomerimetson mielenkiinnon kohteeksi merilehmän sijaan. Siirtokuntakuvauksesta tulee mieleen Ville-Juhani Sutisen Paratiisista, joka ilmestyi viime keväänä. Siinä kerrotaan metsäsuomalaisista, jotka lähetettiin 1600-luvulla Amerikkaan Uuden Ruotsin siirtokuntaa rakentamaan. Myös muutaman vuoden takainen Sari Aron esikoisromaani Nukkuvan jättiläisen laakso kertoo suomalaissiirtokunnan elämästä. Siinä rakennetaan suomalaisyhteisöä 1930–40-luvun Brasiliassa. Kiinnostavia teoksia kaikki!

Anni Kytömäki:
Mirabilis
Gummerus 2024

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjarouvan elämää
Raijan kirjareppu
Satunnainen ohilukija
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Tuulevin lukublogi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Ville-Juhani Sutinen: Paratiisista

Iida Turpeinen: Elolliset

Sari Aro: Nukkuvan jättiläisen laakso

Anni Kytömäki: Margarita

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Anni Kytömäki: Kivitasku

Anni Kytömäki: Kultarinta

Seuraa Kirjaluotsia

Amurinmaa Anni Kytömäki historiallinen romaani kaksoset luontokato luontosuhde Mirabilis siirtokunta sirkus stellerinmerilehmä sukupuutto tiikeri