Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Eräänä iltana lääkäri oli taas leivintuvan ovella, kun Maria astui ovesta, ja he jäivät rappusten juureen seisomaan. Lääkäri alkoi kertoa kasveista ja kukista, jotka vuorollaan kasvoivat, kukkivat ja lakastuivat läheisessä lehdossa, ja niin Maria sai kuulla, miten lääkäri oli antanut monille niistä nimiä, itse keksimiään ja sellaisia, joita oli suomeksi jo kauan käytetty. Kokeillakseen lääkärin tietämystä, vähän kuin leikkiäkseen Maria oli osoitellut lähellä kasvavia kasveja ja kysynyt niiden nimiä. Toki hän tiesi niistä osan itsekin – isä oli opettanut kasvit hänelle – mutta portaanpielessä seisoskeleva lääkäri tunnisti sadekesän piiskaamat kasvit isääkin paremmin.

Lääkärin kynästä olivat peräisin sanat tulikukka, rusokki ja sananjalka, eikä Maria voinut käsittää, kuinka kukaan saattoi keksiä niin kauniin nimen kuin sananjalan. Mutta hän ei uskaltanut kehua sanaa tai kysyä siitä sen enempää vaan käpertyi kuin kasvava sananjalka itsensä ympärille.

– Laura Lähteenmäki: Marian kirja

Laura Lähteenmäen romaani Marian kirja on biofiktiivinen kuvaus Elias Lönnrotin vaimon Maria Piponiuksen elämästä. Tarina alkaa Kajaanista keväällä 1848, kun nelikymppinen piirilääkäri Lönnrot kohtaa kaksikymmentä vuotta nuoremman Marian sahan konttorilla. Mies on tullut lainaamaan uimakopin avainta, mutta löytääkin tulevan vaimonsa ja lastensa äidin.

Maria on oululaista värjärisukua, herätysliikkeen kasvatti ja fennomaani J. V. Snellmanin serkku. Hän on jo nähnyt maailmaa – hänen siskonsa oli naimisissa merikapteenin kanssa ja Maria oli ollut laivalla mukana hoitamassa siskonpoikaa. Kihlautuminen luterilaiseen Lönnrotiin ei saa perheen siunausta, mutta Maria tekee valintansa. Tästä alkaa avioliitto, joka on sekä eriparinen että syvästi inhimillinen.

Marian kirja on ennen kaikkea avioliittoromaani. Maria ja Elias elävät rinnakkain, mutta usein eri todellisuuksissa. Maria kokee jäävänsä miehensä oppineisuuden varjoon, mutta löytää myös omat vahvuutensa – tarttuu tarmolla kodin rakentamiseen, kun Elias viipyy runonkeruumatkoilla. Hän ihailee miehensä laajaa tietämystä ja kielen hallintaa, muttei lämpene tämän virsirunoudelle. Ehdottaa jopa omaa versiota, mutta eipä taida Eliaksen ego niellä vaimon sanavalintoja.

Saaristomökillä lintujen elämää tarkkaillessani ajatus palasi romaanin maailmaan. Näin haukan liitävän kohti telkkäpoikasta, mutta tällä kertaa pelastus tuli – pääskyset hyökkäsivät joukolla väliin. Romaanin perhe-elämässä ei käy yhtä onnellisesti. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan arkipäivää. Lönnrotin perheessä menetykset seurasivat toistaan: parivuotias esikoispoika kuoli varhain, ja neljästä tyttärestä vain yksi eli aikuisuuteen. Näitä kohtaloita Lähteenmäki kuvaa hiljaisen riipaisevasti, ilman ylidramaattisuutta.

Kielellisesti Marian kirja on herkkua. Lähteenmäki ammentaa 1800-luvun kielen rytmistä ja Lönnrotin sananikkaruudesta, luoden aistivoimaisen ja ajassa elävän kerronnan. Sain Marian rinnalla ihmetellä Lönnrotin hassuja nokkeluuksia ja luonnontieteilijän ja kielitieteilijän intohimoista pursuavia tursistuneita epämarjoja (mansikka). Fiktiiviset päiväkirjamerkinnät tuovat Eliaksen äänen ainutlaatuisella tavalla kuuluviin:

”Kun lähdimme Leinon kanssa teppimään kaupunkipahaseen, vastaamme tuli keskinkertaisen iso kalttokorva. Kohta huomasin suuren, nousevan kuun. Kuu, keritä, päivyt, päästä, lausuin, mutta Leino vain nyhtäisi pujon (Artemisia vulgaris) päätä.”

Marian hahmo rakentuu moniulotteiseksi: hän on vaimo, äiti, sisko, täti ja ystävä. Erityisen lämpimästi kuvataan suhdetta siskonpoika Gustafiin, jonka huoltajiksi Maria ja Elias ryhtyvät tämän äidin kuoltua. Myöhemmin Maria ystävystyy Jeannette Snellmanin kanssa – kohtalotoverin, joka on myös menettänyt pienen lapsensa. Naisystävyyden kuvaus tuo romaaniin lempeän, elämänmyönteisen sävyn.

Marian kirja on koskettava historiallinen romaani naisesta, joka eli merkkimiehen varjossa – mutta ei varjoon kadonnut. Lähteenmäki tavoittaa hienosti ajan karuuden: puute, nälkä, sairaudet ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä. Silti tarina ei painu synkkyyteen, vaan soi kauniisti valon ja varjon sävyissä – aivan kuten elämä itse.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 38 – Elämäkertaromaani.

Laura Lähteenmäki:
Marian kirja
WSOY 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjakaapin avain
Kirjasähkökäyrä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Anni Kytömäki: Mirabilis

Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

Johanna Venho: Syyskirja

Juha Hurme: Suomi

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Minna Rytisalo: Rouva C.

Seuraa Kirjaluotsia

1800-luku avioliitto biofiktio Elias Lönnrot helmet2025 helmethaaste historiallinen romaani lapsikuolleisuus Laura Lähteenmäki Maria Piponius Marian kirja naisen elämä