Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

”On eloton”, kuulen tutun äänen sanovan.

Eloton? Minä? Ihmeellinen ajatus. Näytänkö elottomalta? Luultavasti. Ontto ja hutera vähintään. En tainnut ehtiä pois lavalta. Ja sitten heti tuttu häpeän tunne. Miten noloa. Makaan keskellä näyttämöä elottomana. Kuulen kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu, mutta en näe mitään, enkä selvästikään pysty puhumaan. Suustani ei tule jostain syystä sanoja, vaikka yritän. Mutta ei hätää. En missään nimessä ole eloton. Vai olenko? Jos pystyisin puhumaan, kuulisittehan?

Jos en olekaan enää täällä, luulen vain olevani? Todellisuudella on ollut mahdollisuus kiepsahtaa ympäri ja vaihtaa suuntaa useamman kerran.

– Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut

“Loppujen lopuksi hänestä ei jää jäljelle yhtään mitään.” Nämä olivat Eeva Soivion viimeiset sanat ennen kuin hän kaatui elottomana Ryhmäteatterin lavalle helmikuussa 2023. Sairaalassa kardiologi toteaa lakonisesti: hän oli kuolleena neljä minuuttia. Neljä pitkää minuuttia, yhden hitaan tanssin verran. Tähän kirjaimellisesti pysäyttävään kokemukseen perustuu Soivion esikoisromaani Kertaalleen kuollut, jossa hän käy läpi äkkikuolemansa ja siitä toipumisen vaiheet intiimillä ja pragmaattisella otteella. Teos on elämänmakuinen romaani kuolemasta ja ponnahduksesta takaisin elämään.

Kun sairaalassa leikataan roolivaatteita irti, Soivio huolehtii, että korkokengät sentään palautetaan teatterille. Hämmennys on suuri – todellako hän kuoli, ja vielä neljäksi pitkäksi minuutiksi? Lääkärin tyyni toteamus tekee kokemuksesta lähes absurdin: Äsken kuolit, mutta mittaillaan ja seuraillaan nyt, ettei sama toistu. Onneksi paikalle saapuu pian puoliso ja myöhemmin lapset, joille tapahtunutta on vaikea pukea sanoiksi. Kuinka lohduttaa lasta, joka on pitänyt vanhempiaan kuolemattomina?

On kiehtovaa lukea jonkun henkilökohtaisesta sairaalakokemuksesta, kun oma sairaalakokemus on rajoittunut yhteen synnytykseen. Soivion arkinen kuvaus sairaalapäivistä on valaiseva ja jopa lohdullinen: hoito on hyvää ja välittävää, vaikka lääkärien äänessä on usein viileän etäinen sävy. Hoitajille kyse on yhdestä työpäivästä muiden joukossa, potilaalle ja hänen läheisilleen taas koko elämän suunnan muuttavasta hetkestä. Sairaalamaailma voi tuntua absurdilta, kun ei ymmärrä kaikkea eikä aina kehtaa kysyä – vaikka kyse on elämän ja kuoleman kysymyksistä. Eikä halua olla liikaa vaivaksi: aina on joku, jolla on asiat vielä huonommin. Tämän huomaa myös sydänosastolla sänkynaapurina oleva Opettaja, joka muodostuu tärkeäksi vertaistueksi uudessa jaetussa todellisuudessa.

Soivio kirjoittaa lämpimästi ihmisistä, joita kohtasi sairaalassa. Tunnistettavia ovat myös pienet häpeän hetket, kun jää mieluummin palelemaan kuin pyytää uudestaan vilttiä, josta jo kerran kieltäytyi. Hupaisa on myös tahdistinfirman reipas edustaja, joka käy esittelemässä laitteen, joka pian asennetaan sydäntä vahtimaan – ja jolla on tietenkin oma puhelinsovelluksensa.

Äkkikuolema ei ollut Soivion elämän ensimmäinen dramaattinen käänne. Kun hän oli 12-vuotias, hänen veljensä katosi risteilyllä, eikä arvoitukseen ole vieläkään saatu vastauksia. Soivio käsitteli katoamista monologinäytelmässää Mustarastas, kadonnut veli, jonka pohjalta Inka Nousiainen kirjoitti romaanin Mustarastas. Sama suru ja lintujen symboliikka toistuvat myös tässä teoksessa: mustarastas ilmestyi äidin ikkunalle toistuvasti ennen pojan katoamista, ja kuukausia sydänpysähdyksen jälkeen Eevan päähän putosi kuollut sinitiainen. Myös johdatusta oli mukana: Ryhmäteatterin kollegat olivat juuri edellisenä päivänä osallistuneet ensiapukurssille ja tiesivät, missä on lähin defibrillaattori. Harva saa taitojaan testattavaksi tositilanteessa näin pian.

Kertaalleen kuollut on sujuvaa realistista kerrontaa välittömällä, jutustelevalla sävyllä. Lukeminen tuntuu keskustelulta ystävän kanssa. Se ei tarjoa kielellistä ilotulitusta, mutta ei sellaista tällaiselta romaanilta kaipaakaan – sen voima on arkisessa tarkkuudessa ja siinä, että se tuo kuoleman äkillisyyden ja elämän haurauden aivan lähelle.

Eeva Soivio:
Kertaalleen kuollut
Gummerus 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Mikko Kauppila: Terveisin K

Saara Turunen: Hyeenan päivät

Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta

Laura Malmivaara: Vaiti

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)

Jussi Nikkilä: Näyttelijä

Inka Nousiainen: Mustarastas

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä

Seuraa Kirjaluotsia

Eeva Soivio Kertaalleen kuollut kuolema sairaalakokemus sydänpysähdys