menu Menu
Toinen tuntematon -novellikokoelma & Tuntematon sotilas -elokuva
Kotimainen kaunokirjallisuus, Novellit, Suomi, WSOY 27/10/2017 4 kommenttia
Helsingin Kirjamessut 2017- messumaratonin purku Edellinen Marianna Kurtto: Tristania Seuraava

Kohta sie olet siinä. Toisin pelkäsin käyvän. Hävetti pelätä, koska kielsit pelkäämästä jo ensimmäisen sodan alla. Sinusta tuli sotilas, meistä evakkoja. Virne naamalla lähdit, se arjessa ärsyttänyt ja nyt itkuun asti ikävöimäni. Vesittelin, koppasit hartioista.

-Kummanko tähden sie itket? Pelkäät sie sovan syttymist vai kuolemaa?

-Kumpaakii mie.

-Hyö tulleeki molemmat jos on tullakseen, vaik sie kuinka pelkäisit. Oletkos sie koskaan kuolemaa nähnt?

-Olenha mie kun äiti kuol ja…

-Sie näit silloin kuolleen, et kuolemaa. Mitä sie semmost pelkäät, mitä et ole nähnt. Silviisii mie ajattelen.

Sen sanoit ja lähdit. Mie jäin ja mietin, että jopa jätit jälkeesi typeräyt lohdunsanat.

Antti Heikkisen novellista Jauhot

Suomi 100 -juhlavuosi alkaa lähestyä huipennustaan ja teeman ympärillä tapahtuu viikottain. Tänään tulee ensi-iltaan Aku Louhimiehen ohjaama suurhanke Tuntematon sotilas, joka on kolmas elokuvaversio Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanista. Tässä kuussa järjestettiin myös Vuosisadan kulttuurigaala ja valittiin Vuosisadan kirja. Äänestyksessä Linnan romaani tuli toiseksi, Waltarin Sinuhe Egyptiläinen vei voiton. Linnan Tuntemattoman ympärille rakentuu myös tuore novellikokoelma Toinen tuntematon, jossa lähtökohdaksi on otettu Tuntemattoman piilossa olevat naishahmot. Kirjan toimittaneet Johanna Catani ja Lari Mäkelä kaivoivat Linnan romaanista esiin kaikki viittaukset naisiin ja saivat kasaan kolme sivua lainauksia. Nämä he antoivat sytykkeiksi 22 kotimaiselle nykykirjailijalle, jotka loihtivat niistä roihuavan kokoelman naisten ääniä sodan melskeiden taustalta. Idea kirjaan on tullut Kirsi Pihalta ja Viestintätoimisto Ellun Kanoilta.

Osallistuin Toinen tuntematon -kirjan julkistusjuhliin lokakuun alussa ja viikko sen jälkeen sain kunnian olla avecina Tuntematon sotilas -elokuvan kutsuvierasnäytöksessä (siitä lyhyesti lisää alempana). Kirjan luin näiden kahden välissä ja elokuvan näkemisen jälkeen olen palaillut novellien tunnelmiin. Yhdessä nämä kaksi erilaista lähestymistapaa täydentävät hienosti toisiaan. Novellien alussa on aina lyhyt lainaus Linnan romaanista, jonka pitäisi auttaa sijoittamaan novellin henkilöt oikeaan kontekstiin. Aina se ei onnistu katkelman perusteella. Suurin osa novellien naishahmoista ei esiinny Linnan romaanissa, vaan ne ovat kirjailijoiden keksimiä. Esimerkiksi Mooses Mentula on luonut novellinsa päähenkilön Sofia Korsumäen sillä perusteella, että Linnan romaanissa mainitaan kaatuneen vääpeli Korsumäen jalassa olleet koristeelliset villasukat. Mentula kuvitteli näiden sukkien kutojan, Korsumäen vaimon, ja kehitti tälle kokonaisen elämän.

Kokoelman 22 novellia ovat kirjoittaneet Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu, Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala, Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. Tyylejä on yhtä monta kuin kirjailijaakin ja kirjailijoiden oma ääni on ilahduttavasti tunnistettavissa. Esimerkkinä Petri Tamminen, jonka omintakeisen humoristinen ja tiivis tyyli osuu naulan kantaan sotamies Riitaojaan liittyvässä novellissa Teidän suuren surkeutenne vuoksi. Tamminen kertoi kirjan julkkareissa tehneensä Linnan kirjasta tekstianalyysia, jonka mukaan Riitaoja on ainoa henkilö, jonka kohdalla puhutaan suoraan pelosta. Tammisen lyhyt novelli koostuu kahdesta kirjeestä ja yhden lauseen viestistä. Kirjeistä ensimmäinen on ruustinna Claudia Lötjöseltä, jonka palveluksessa Riitaojan pikkusisar työskentelee. Kirjeessään Ruustinna katsoo velvollisuudekseen ojentaa sotamies Riitaojaa raukkamaisuudesta ja jopa kirjoitetun kielen taitamattomuudesta. Toinen kirje on Riitaojan pikkusiskolta, joka lähes hilpeänä luettelee kaikki työt joita on saanut tehdä voin kirnuamisesta sonnan levittämiseen. Viimeisenä on lyhyt viesti halvaantuneelta äidiltä: Vaikka toiset siellä nyt ampuu niin älä sinä ampu.

Monissa novelleissa ääneen pääsevät kotirintaman ylläpitävät voimat – äidit, vaimot ja sisaret, jotka paiskivat töitä ja kaipaavat poissaolevaa miesväkeä. Useassa novellissa pelätään pihaan poikkeavaa mustiin pukeutunutta sanantuojaa, kappalaista, pahan ilman lintua. Monet hautajaisetkin vietetään, niistä ehkä koskettavimmat Tommi Kinnusen novellissa Nuku nurmelle hyvälle, jossa äiti joutuu hautaamaan esimiehen käskyn uhmaamisesta teloitetun poikansa. Surun, pelon ja uurastuksen rinnalle nousevat myös toisenlaiset teemat – rakkaus ja seksuaalisuus. Kiellettyjä tunteita ja kohtaamisia lottien ja upseeriston välillä löytyy Laura Lähteenmäen novellista Tummuva vihreys. Minna Rytisalon novellissa Kulkurin valssi Petroskoita siivoava suomalaisnainen haaveilee salaisesta kohtaamisesta erään vänrikin kanssa.

Toisenlaisia kohtaamisia Petroskoissa tarjoavat Katja Ketun ja Laura Gustafssonin novellit. Novellit kertovat valloitetuista naisista Verasta (Kettu) ja Vassasta (Gustafsson), jotka joutuvat tyydyttämään suomalaismiehittäjien naisenkaipuuta. Laura Gustafsson kertoi kirjan julkkareissa, että halusi novellissaan Yksi tavallinen Vassa pistää Vassan ihailemaan Veraa, koska itse ihailee Katja Kettua. Ihan kiinnostava asetelma novellille tuokin. Ketun novellin Juro ja Rukka tapahtumat heräävät eloon myös uudessa elokuvassa. Hietanen vierailee ihailemansa Veran luona Rokka ja Vanhala esiliinoinaan ja gramofonin soidessa Veerukka tanssii miehille: Heti kun alan tanssia, irtoaa lika ja kurjuus minusta ja tilalle virtaa ikuisuuden iloa. Ketun novellissa selviää Veerukan kova kohtalo. Neuvostoliiton vallatessa Petroskoin takaisin, Veeruskan illat suomalaisten kanssa tulkitaan kommunismin aatteen pettämiseksi ja hänet karkotetaan Siperiaan.

Toinen tuntematon -novellikokoelman julkistusjuhlissa 4.10.2017 kirjailijoista olivat paikalla Inka Nousiainen (vas.), Petri Tamminen, Laura Gustafsson, Tuula-Liina Varis, Joel Haahtela ja Mooses Mentula.

Hanna Weseliuksen novellissa Carola Mäkisen isoisä tarkastellaan sotaa nykyajasta käsin. Carola Mäkinen korjailee ja kommentoi kipakasti hänestä tehtyä lehtihaastattelua, jossa hän puhuu vanhemmistaan ja sodassa olleesta isoisästään. Vähän vastaavanlainen kerronnallinen ratkaisu on Tuomas Kyrön novellissa Vaadi aina enin itseltäsi, jossa nuori nainen haastattelee koulutyötä varten lääkintälottana toiminutta mummoaan. Novelli koostuu litteroiduista haastattelunpätkistä, joissa mummo paljastaa kolhot kohtaamisensa kovan luutnantti Lammion kanssa.

Useammassa novellissa seikkailee samoja Linnan romaanin keskushenkilöitä, mutta novelleista saattaa löytää myös muunlaisia yllättäviä yhteyksiä. Kirjan julkkareissa kuulimme, että kirjailijoita oli kehotettu yhdessä keksimään elementtejä, jotka voisivat toistua useassa novellissa. Esimerkkinä mainittiin Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon novelleissa syötävät kaneliässät ja Mooses Mentulan ja Tommi Kinnusen novelleissa seikkaileva haavoittunut jänis. Tämä oli minusta hauska idea ja odotin löytäväni tällaisia siltoja novellien väliltä enemmänkin. Ehkä uusintaluku auttaisi hahmottamaan paremmin. Tämä pyyntö oli aiheuttanut myös koomisia tilanteita. Sekä Tuomas Kyrön että Joel Haahtelan novelleissa esiintyy luutnantti Lammio. Kyrön alkuperäisessä novelliversiossa Lammio oli menettänyt molemmat jalkansa, mutta sodan jälkeen sijoittuvassa Haahtelan novellissa Lammio käveli selvästi kahdella jalalla. Onneksi kirjan toimittajat huomasivat ristiriidan ja pistivät kirjailijat pohtimaan “ortopedistä ongelmaansa”. Kompromissina Lammio sai pitää yhden jalan ja kainalosauvan. Ratkaisu on onneksi päätynyt myös muiden tietoon, sillä ainakin Heikkisen novellissa viitataan  yksijalkaiseen Lammioon.

Novellihaasteessa valitsen peukutuksen teemaksi hahmon ja Antti Heikkisen novellin Jauhot. Hahmo on tietysti Rokan vaimo Lyyti, jolla on keskeinen rooli myös Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvassa. Novellissa Lyyti on menossa sairaalaan katsomaan haavoittunutta Anttia. Ensin on istuttava hetki auringossa ja hengähdettävä, jotta saisi karistettua harteilta pahimman uupumuksen ja sanottua miehelle sen tärkeimmän asian. Lapset Lyyti on jättänyt hoitoon kortteeritalon emännälle, joka on siitä hyvästä iskenyt huonon eläjän leiman Lyytin otsaan. Mutta sisukasta Lyytiä ei niin vaan nujerreta, onhan rakasta hölöttäjää päästävä katsomaan. Paremmin ei voisi tämä kokoelma päättyä kuin tähän Rokan pariskunnan sydäntä lämmittävään jälleennäkemiseen. “Älä sie Lyyti sure. Mie täst viel tokenen ja kohta mie vien sinnuu vinhasti polkalle.” 

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17 – Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista. WSOY:n Anna-Riikka Carlsonin mukaan tätä kantta on hiottu pitkään, joten se sopii hyvin tähän haastekohtaan.

Toinen tuntematon
toimittaneet Johanna Catani ja Lari Mäkelä
WSOY 2017, julkaistu yhteistyössä Ellun Kanojen kanssa
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirsin Book Club
Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

“Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellanen.”

Sain kunnian osallistua avecina Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvan kutsuvierasnäytökseen. Kutsuvieraita varten oli varattu koko Tennispalatsi ja elokuva näytettiin kaikissa saleissa yhtä aikaa. Itse olin isoimmassa Scape-salissa, jossa vaikuttava elokuva todella pääsi oikeuksiinsa. Kolme tuntia sotimista isolta screenilta vähän hirvitti etukäteen, mutta elokuva imaisi niin maailmaansa että aika kului yllättävän nopeasti. Elokuvan tekemiseen on osallistunut valtava määrä ihmisiä ja tekijöiden paneutuminen kyllä näkyy. Loputtomissa lopputeksteissä oli jopa mainittu elokuvassa esiintyvät hevoset, joiden roolisuoritukset olivatkin vakuuttavia. Ihmisnäyttelijöistä loistivat etenkin Eero Aho Rokkana, Jussi Vatanen Koskelana ja Johannes Holopainen Kariluotona. Myös Hannes Suomisen Vanhala oli mainio tapaus. Tässä elokuvaversiossa oli nostettu päärooliin myös nainen kotirintamalta, Rokan Lyyti, jota näytteli koskettavasti Paula Vesala. Mediassa Vesalan roolista on kohkattu lähinnä rohkean alastonkohtauksen vuoksi, mutta voi hyvät hyssykät, kuka nyt alasti saunomista pitää Suomessa rohkeana!

Tuntematon sotilas -elokuvan kutsuvierasnäytös Tennispalatsissa 12.10.2017

Tietysti voi miettiä miksi elokuvasta tarvittiin vielä kolmaskin versio, mutta ehkä tällä versiolla saadaan taas uusi sukupolvi kiinnostumaan Linnan klassikosta ja Suomen historiasta. Itselläni on vanhempien elokuvien katsomisesta niin kauan, etten aivan osaa sanoa kuinka pitkälle tämä uusi versio seuraa tai eroaa edeltäjistään. Tuttuja kohtauksia ja klassikkorepliikkejä ainakin tunnistin. Uutta on ainakin kotirintaman näkökulma ja ne kohtaukset saivatkin palan nousemaan kurkkuun. Lasse Enersenin säveltämä upea elokuvamusiikki oli myös omiaan nostattamaan kosteutta silmäkulmiin.

Tuntematon sotilas
Ohjaus: Aku Louhimies
Tuotanto: Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Oy, Aku Louhimies, Mikko Tenhunen ja Miia Haavisto
Käsikirjoitus: Aku Louhimies ja Jari Olavi Rantala

#novellihaaste2 elokuva novellit Toinen tuntematon Tuntematon sotilas WSOY


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Ihastuin kovasti Toinen tuntematon -kokoelman novelleihin. Hienosti niistä nousee sodan vaikutuksia aikalaisiin. Sukupuolittuminen on tietysti yksi juttu, ja toisaalta tässäkin kokoelmassa on niin, etteinolisi tuntemattomia naisia ilman Tuntemattoman mieshenkilöitä. Tosin rintamamiehet on lähtökohta, novelli vie usein toisaalla. Tuollainen pienproosakimara on myös hyvä katselmus kotimaiseen proosaan.

    Leffa on vielä kokematta. Harkitsen.

    1. Pienproosakimara on hyvä sana. Toinen samanmoinen on Jatkuu!-novellikokoelma, joka odottelee minua kirjastossa. Sinä oletkin tainnut sen jo lukea.

  2. Pidin kokoelmasta paljon, vaikka kaikki novellit eivät onnistuneet ihastuttamaan. Se olisikin liikaa vaadittu. 🙂 Monen novellin pariin olen palannut jo uudelleenkin, ja luulen, että kokoelma tulee palaamaan käsiini uudelleen ja uudelleen.
    Elokuvan olen menossa katsomaan ensi viikolla, joten vielä en mietteitäsi tarkemmin lukenut. Mielenkiinnolla odotan, millainen kokemus elokuva on.

    1. Ainakaan juonipaljastuksia en toivottavasti tehnyt, tästä elokuvasta niitä on kyllä melko mahdoton tehdä 😉 Novellikokoelmaan oli kiva palata leffan katsomisen jälkeen, tosin sen jälkeen novellihenkilöillä oli tuttujen näyttelijöiden kasvot.

keyboard_arrow_up