Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Ala-asteella koulussa tarjottiin vietnamin kielen opetusta, mutta en pitänyt opettajastani. Enkä lopulta enää suostunut käymään hänen tunneillaan eikä äitini voinut tai ehtinyt pakottaa minua, sillä hän oli aina töissä. Sen seurauksena lopetin melkein kokonaan vietnamin kielen käytön. En muutenkaan nuorempana halunnut erottua joukosta puhumalla vierasta kieltä. Ymmärrän kyllä, jos minulle puhutaan vietnamia ja toisinaan osaan vastata hitaasti hieman kangerrellen suomalaisella aksentilla, mutta en osaa ollenkaan lukea tai kirjoittaa vanhempieni äidinkieltä. Pitäisi kai opetella, jotta osaisin keskustella äidin kanssa paremmin, mutta en jaksa. En välitä asiasta tarpeeksi, mikä myös hävettää. Kielimuuria ylläpitämällä saan pidettyä äidin tarpeeksi etäällä asioistani.

Näytän äidilleni Google kääntäjän vastausta.

”Ei ole mitään järkeä opiskella valtio-oppia. Se on täysin turha ala.”

Äiti pettyy joka kerta saamaansa vastaukseen kuin olisi toivonut minun löytäneen vihdoin jotain järkevää tekemistä. Pelkään hänen olevan pettyneempi, jos tietäisi, etten saa edes tästä turhasta oppiaineesta tutkintotodistusta. Silloin hän olisi oikeassa, olen yhtä huono ja saamaton kuin isäni. Jossain vaiheessa mietin jopa, pitäisikö minun valehdella valmistuneeni ja taiteilla kuvanmuokkausohjelmalla tutkintotodistus ja näyttää sitä äidille. Näin pääsisin helpommalla. Äidin ei koskaan tarvitsisi tietää totuutta ja hän voisi elää loppuelämänsä helpottuneena siinä uskossa, että hänen molemmat lapsensa ovat sentään korkeakoulutettuja.

– Vy Tram: Stigma

Vy Tramin esikoisromaani Stigma oli kasvanut mielessäni myyttisiin mittoihin jo ennen kuin yksikään sen lause oli saapunut silmieni eteen. Törmäsin kirjaan WSOY:n katalogissa jo pari vuotta sitten ja tein heti kirjastovarauksen — ensimmäisten joukossa. Kirja ei kuitenkaan ilmestynyt silloin, eikä seuraavallakaan kerralla, kun se vilahti uudestaan kustantamon listalla. Olin jo valmis poistamaan sen varausjonosta, kunnes keväällä sain yllättäen ilmoituksen: kirja on noudettavissa. Siinä se nyt oli, viimein. Ja niin olivat myös odotukset — melkeinpä liian suuret yhdenkään teoksen kannateltavaksi.

Pettymykseni tuntui aluksi epäreilulta. Olihan tässä kyseessä kirjailijan esikoinen, vieläpä suomalais-vietnamilaiselta tekijältä, jonka ääntä kirjallisuudessa on odotettu. Mutta pettymys ei syntynyt aiheen kunnianhimosta tai käsittelyn herkkyydestä — vaan kielestä, joka kompasteli omiin jalkoihinsa heti ensimmäisellä sivulla. Tuntui ristiriitaiselta huomata, että kieleen liittyvä takkuisuus ei ollut yksittäinen poikkeus vaan läpi teoksen toistuva ilmiö. Kun jo aloituslauseen (“Valokuvat ovat otettu…”) kielioppi ontuu ja heti seuraavaksi hypätään relatiivipronominivirheeseen, lukukokemus alkaa muistuttaa kielenhuollon rastirataa. Itse en ole kielinatsi enkä kaipaa jokaiselta romaanilta kielellistä ilotulitusta, mutta tässä tapauksessa huolimattomuus osui silmään — ja sydämeen. Luulisi, että niin pitkän odotuksen ja työn tuloksena syntynyt teos olisi myös kielellisesti hiottu. Nyt kielessä kaikui luovuttamisen ja kiireen sävy, ja se väritti lukukokemuksen valitettavan vahvasti.

On silti todettava, että Tramin aihevalinnat ovat tärkeitä ja rohkeita. Stigma kertoo 23-vuotiaasta Chistä, suomalais-vietnamilaisesta nuoresta naisesta, joka yrittää epätoivoisesti löytää elämälleen suuntaa. Hän kantaa sisällään kerrostunutta häpeää, joka juontaa juurensa niin perheen traumoista, isän poissaolosta kuin yhteiskunnan ulossulkevista rakenteistakin. Kirjassa käsitellään toistuvasti äitisuhteen ristiriitoja, taloudellista epävarmuutta ja itseapuoppaiden epätoivoista koluamista — kaikki peilattuna nuoren ihmisen kaipuuseen tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on.

Chi opiskelee valtio-oppia Turussa, mutta motivaatio opiskeluun ja elämään ylipäätään on pahasti kadoksissa. Hänen vietnamilainen äitinsä on sitkeä ravintoloitsija, kaikessa täydellinen veli on lääkäri ja isäpuoli suomalainen Martti, jonka lapsivaimoksi Chiä usein luullaan. Elämänhallinnan sijaan Chi turvautuu Tor-verkon huumetilauksiin ja veljen antamiin pikavippeihin. Hän saa harjoittelupaikan yliopiston lehdestä, mutta se vain syventää hänen huijarisyndroomaansa ja syrjäytymisen kokemustaan. Sosiaaliset tilanteet muuttuvat päivä päivältä uuvuttavammiksi. Eräässä vaiheessa kuvioon astuu Zada — vanhempi, uushenkisyyteen taipuvainen nainen, jonka kanssa Chi ajautuu jakamaan kodin. Lopputulos on kaikkea muuta kuin eheyttävä.

Kirjan takakansi lupaa tragikoomista kerrontaa. Itse en kuitenkaan lukiessani tavoittanut koomista sävyä — tai ainakaan sellaista huumoria, joka olisi tuonut lohtua tai vapauttanut kerrontaa sen raskaudesta. Chi suhtautuu kaikkeen ympärillään tapahtuvaan lamaannuttavalla passiivisuudella, joka on toki täysin validi tapa kuvata masentunutta ja henkisesti uupunutta ihmistä. Mutta lukijana jäin vaille tarttumapintaa. En voinut nauraa hänen kanssaan — ja jos olisin nauranut, olisi tuntunut siltä, että nauran hänelle. Kertojan sokea usko selfhelp-hömppään ja toistuvat tilanteet, joissa muut käyttävät hänen ahdinkoaan hyväkseen, eivät kääntyneet minulle tragikoomiseksi vaan piinalliseksi seurattavaksi.

Stigma käsittelee häpeää rohkeasti ja nimensä veroisesti: se tekee näkyväksi sen, mistä usein vaietaan. Silti minulle jäi tunne, että kirja ei antanut lukijalle porttia kulkea häpeän rinnalle, ottaa sitä omakseen ja ehkä jopa päästää siitä hieman irti. Jäin ulkopuoliseksi, katsomaan sivusta, enkä kokenut sellaista yhteyttä päähenkilöön, jota tällaiselta tunneterapialta vaikuttavalta kirjallisuudelta usein odotan.

Tiedän, ettei ole helppoa kirjoittaa romaania — eikä varsinkaan esikoista, joka kantaa kulttuurisia, henkilökohtaisia ja julkaisullisia paineita. Ja tiedän, että joskus kieli ei vielä taivu siihen, mitä kirjailija haluaisi sanoa. Mutta silloin kaipaisin, että kustantaja pitäisi kirjailijan kädestä vielä hetken. Että tekstin viimeinenkin särmä saisi tulla teroitetuksi, jotta tarina voisi loistaa juuri niin kirkkaana kuin se ansaitsisi.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 12 – Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo.

Vy Tram:
Stigma
WSOY 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjavinkit
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Hanna Lantto: Bilbao

Jonas Hassen Khemiri: Siskokset

Natalia Ginzburg: Rakas Michele

Antti Rönkä: Kiltti poika

Aube Rey Lescure: River East, River West

Cecile Pin: Wandering Souls

Quynh Tran: Varjo ja viileys

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme

Seuraa Kirjaluotsia

esikoisromaani häpeä helmet2025 helmethaaste kulttuuri-identiteetti selfhelp Stigma suomalais-vietnamilainen kirjailija Vy Tram