Minä en enää kuule, mitä hän mutisee. Karen Blixen sitä ja Babelin Punainen ratsuväki tätä. Šostakovitš sitä ja Avignonin naiset tätä. Punahilkka kertoo panemisesta ja Kalevalassa sitä vasta pannaankin. Minun päässäni jyskyttää, hampaani kiristyvät ja kun suljen silmäni, hänen punaisena hohtava hahmonsa sykkii silmäluomieni sisäpuolella. Se välähtelee valkoisena. Minä tunnen, kuinka suupieleni jännittyvät, kuinka lihaksiani […]

Kaikki oli siis valmista.”Oletko valmis?””Olen.”Tilasin äidille taksin, tilasin sen Ateenan-asunnostani, tuhansien kilometrien päästä hänen väsyneestä ruumiistaan ja katkonaisesta hengityksestään.Hetkeä myöhemmin taksinkuljettaja ilmoitti olevansa talon edustalla. Äiti meni ulos.”Nyt minä lähden.”Hän jätti taakseen vuosikausia elettyä elämää sekä vaatteita ja tavaroita, joita oli ostellut, jotta asunto, kuten hän sanoi, ei olisi niin kalsea.Kuvittelin sataviisikymmentäkahdeksansenttisen äitini karkaamassa talosta […]

Tämä kirja on viimeinen yritys koota rippeet. Yhdistelen siinä muistoja, kesken jääneitä tunnustuksia ja dokumentoituja tapahtumaketjuja. Se on läheisteni hiljaisuuden hedelmä. Halusin kertoa siitä, mitä perheeni joutui monien muiden tavoin käymään läpi täydellisessä yksinäisyydessä. Mutta miten sanoitan heidän tarinansa ilman että tulen riistäneeksi sen heiltä pois? Miten puhun heidän puolestaan ilman että omat näkemykseni ja […]

Toisinaan haimme äidin meille. Hän istui enimmäkseen nojatuoleissa ja nukkui. Ihmetteli herätessään, miten me löysimme hänen hyttinsä. Hänelle tuotti vaikeuksia nousta tuoleilta, sohvilta, nojatuoleista ja autoista. Matkalla meille hän oli kyllä aivan onnessaan.Ketään toista potilasta ei käyty katsomassa eikä haettu minnekään, joten äiti kulki tahallaan hidastellen ohi olohuoneen, jossa toiset töllöttivät Allsång på Skansenin uusintoja. […]

Mi padre presumía de haber sido el primero en fabricar un bisturí eléctrico en España, aunque seguramente tomó la idea de una publicación extranjera. Recuerdo haberle visto inclinado sobre la mesa del taller, efectuando cortes en un filete de vaca, asombrado por la precisión y la limpieza del tajo. No olvidaré nunca el momento en […]

Kirjaluotsi täyttää tänään 10 vuotta. Kun aloitin blogin huhtikuussa 2015, en osannut aavistaa, millainen matka olisi edessä. Vuosien varrella blogista on tullut paitsi kirjallinen päiväkirjani, myös paikka, jossa lukemani kirjat asettuvat osaksi jotain suurempaa – ajankuvaa, kirjallisia virtauksia ja omaa elämänkaartani. Kymmenen vuoden aikana olen lukenut 1330 kirjaa. Se tarkoittaa lähes kirjaa viikossa, mikä on […]

Dice que llegó al trabajo a media mañana y entregó a Roberto el justificante. – Qué ocurre? –preguntó él tras leerlo.– Me ha dado en el metro un episodio de hiperventilación –dijo ella, orgullosa de emplear aquel tecnicismo – y he tenido que ir corriendo a urgencias.–¿Claustofobia?Julia vio entonces la oportunidad de hablar de gramática […]

Evelyn oli hetken hiljaa. Sitten hän kysyi, olinko kuullut huhuja hänen perheestään, ja kun kerran oli ryhtynyt rehelliseksi, en pitänyt järkevänä lopettaa sitä, joten nyökkäsin ja sanoin:Joo, sun perheestä kulkee huhuja.Meidän perhe on vähän erilainen, hän sanoi ja minä nyökkäsin.Niin meidänkin, sanoin.Miten niin?Niin no tiedäthän sä, sillä tavalla, että vanhemmat on eri maista, että on […]

Kaikkina aikoina lapsia on kasvanut ja kasvatettu ydinperheiden ulkopuolella, useamman aikuisen, usein jopa koko kyläyhteisön, toimiessa heidän sosiaalisina vanhempinaan. Varsinkin nykyaikana vastaavanlaisia perhesikermiä syntyy usein avioerojen seurauksena, jolloin lapsi kasvaa useammassa kodissa molempien vanhempiensa ja mahdollisten bonusvanhempiensa kanssa. Kumppanuusvanhemmuutta voi pitää näiden melko tavallisten lapsuuden olosuhteiden suunniteltuna ja säänneltynä versiona, jonka lähtökohtana ovat hyvät aikeet […]

Kirjoitan ehkä etsiäkseni elämästäni – sen osista – jotain suurta, kaiken yhdistävää narratiivia. Uskon elämäni tapahtumien liittyvän yhteen kuin junan vaunut. Ajattelen, että kaikki kokemani on johtanut minut tähän enkä olisi itseni ilman kokemuksiani. Vuosiksi kadonnut isä, väkivaltainen isäpuoli ja Tehtaankadun ala-aste, koulu, josta en vieläkään kykene puhumaan kokonaisin lausein. Kaikki tämä on ollut tarpeen, […]

Even though his mission was just your garden-variety nineteenth-century scientific expedition, at dinner with friends I often joke that my great-great-grandfather was a huaquero of international repute. Huaquero is not a euphemism. It’s how I refer to the looters who to this day remove cultural and artistic properties from archaeological sites. Huaqueros can range from […]

Joitain kuukausia sen jälkeen kun A. ja minä olimme tavanneet toisemme hississä, vietimme Pariisissa useita päiviä yhdessä. Hänen asunnossaan, vuoteessa, valkeissa lakanoissa, punaisessa jeepissä, bunkkerimaisessa valokuvastudiossa. Mutta tyttö joka olin silloin murenee aina kun kosken häneen. On niin paljon mitä et tajua, hän huutaa kadunkulmasta vieraassa kaupungissa. Etkä voi puhua tuntemisesta, hän sanoo. Kirjoitit kun […]

Perjantaiaamuna seisoin rautatieasemalla ja minua jännitti. Taas. Pian minun isäni olisi täällä, luonani, ja kaksi maailmaani yhdistyisivät. Olin miettinyt asiaa jatkuvasti, punninnut ja pohtinut, sitten esittänyt kutsun, jonka isä oli ottanut vastaan. Ja nyt hän istui junassa, joka saapuisi 15 minuutin kuluttua raiteelle viisi. Minun isäni, jonka kanssa pian kävelisin uuden kotikaupunkini kaduilla. Jonka veisin […]

Dove acquisterebbe un terreno, lei? Per salvarsi, intendo.Io non farei mai una cosa del genere.Ma se proprio dovesse. In caso di Apocalisse.Novelli ci ha riflettuto qualche secondo, poi ha detto:In Tasmania. È abbastanza a sud per sottrarsi alle temperature eccessive. Ha buone riserve di acqua dolce, si trova in uno stato democratico e non ospita […]

Kuten kaikki yhteiskunnan normien rikkojat, tunnistimme kaltaisemme pariskunnat oitis. Heidän ja meidän välillä vaihdettiin merkitseviä katseita. Kaipasimme peilauspintaa. Ulkona liikkuessamme meiltä ei päässyt unohtumaan, että elimme yhteiskunnan katseen alla, minkä minä otin haasteena koettaa muuttaa sovinnaissääntöjä. Annie Ernaux: Nuori mies Joku taannoin ihmetteli, onko todella olemassa kirjoja, joita voi oikeasti lukea kokonaan ”yhdeltä istumalta” vai […]

Menin kävelylle ja tarkkailin ihmisiä. Ajattelin, että asun tässä kaupungissa niin kuin hekin, nuo ihmiset jotka olin nähnyt Pariisin kaduilla kauppakasseineen muutama kuukausi sitten, joita olin kadehtinut ja joiden elämää kuvitellut. Nyt olin yksi heistä, ja ulkoapäin olisi voinut luulla, että olin aina ollut osa tätä elämää, että olin aina ollut täällä, tässä kaupungissa, nyt […]

Pelkään kirjoittaa tämän kirjan loppuun. Kuusi kuukautta sitten avasin yöllä kannettavan tietokoneeni ja kirjoitin ensimmäisen luvun. Luulin, että tästä tulisi tavallista dokumentaarista proosaa siitä, kuinka vein äidin tuhkat haudattavaksi Siperiaan. Sitten jokin sekoittui sisälläni, ja kertomus alkoi karkailla eri suuntiin. Aluksi muistelin pitkään sitä, kuinka äiti söi kalaa tai kuinka kävimme hänen kanssaan torilla. Sitten […]

Arkistossa on paljon sellaista minkä luulin jo unohtaneeni, mutta tarvitsen vain pienen muistutuksen ja asiat palaavat mieleen. Lappunen tai jokin reunamerkintä isän tyypillisen kömpelöllä käsialalla heilauttaa minut suoraan menneisiin aikoihin ja tapahtumiin. En osaa vieläkään sanoa, onko minulle hyväksi vai pahaksi joutua silmätysten niiden muistojen kanssa, joita olen kuluneet viisi vuotta yrittänyt kaikin voimin unohtaa. […]

Isoäidin vierailua oli odotettu viikkokaudet kuin joulua, eikä vähiten siksi että me paastosimme jotta isä sai ostettua ruokajuomat hienoille vieraille. Isä myös säästi rahaa uuteen ilmakivääriin, ja jo senkin takia kaurapuurolla ja kahvilla piti pärjätä. Ja siinä oli sitten sellaista Jeesuksen haudasta nousemisen tuntua, kun viikkoa ennen juhannusta, pahimman nälänhätämme aikoihin, 77-vuotias varatuomari karautti Mersullaan […]

Varmasti se alkoi jo paljon ennen Iran saapumista musiikkiluokalle, tuo sosiaalisten suhteiden jähmettyminen läpitunkemattomiksi. Kyse tuskin oli mystisestä lasten välisestä ryhmädynamiikasta, jollaiseen kasvatustieteilijät niin mielellään viittasivat, A sanoi, ikään kuin koululla ei olisi osaa eikä arpaa siinä, millaisiksi oppilaiden välit muodostuvat, ikään kuin juuri koulu ei olisi se liian tiivis astia, jossa happi loppuu ja […]

Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa tunteenpurkausta, mutta kirjoitan vain ja ainoastaan päästääkseni pintaan tunteita, joita keho ei kykene ilmaisemaan.Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa poliittista manifestia, ja hion oitis jokaista lausettani kuin veitsenterää.Koska nyt minä sen tiedän: se mitä kirjallisuudeksi kutsutaan, on rakennettu vastoin äitini kaltaisten ihmisten elämää ja kehoa. […]

Perheen elämä muistuttaa enemmänkin topografista karttaa kuin romaania, ja biografia on sen läpikäymien geologisten ajanjaksojen summa. Itsestään kirjoittaminen merkitsee sen muistamista, että on syntynyt raivosta, että on ollut paksu katkeamaton laavavirta ennen kuin sen pinta on kovettunut ja halkeillut ja päästänyt esiin jonkinlaista rakkautta, tai anteeksiannon hyödytön voima on tullut hiomaan ja tasoittamaan painautumia. Itsestään […]

– Onks sulla Alaharja mielessä että millanen sarja? Haapkylä kysyy. Alaharja hiljenee. Ei, ei Alaharja ole miettinyt. Sarja kuin sarja. Tärkeintä olisi kirjoittaa mahtava telkkarisarja eikä tehtailla enää yhtään romaania. Lopettaa kompastelevien kirjojen kirjoittaminen. Sarjat on paljon houkuttelevampia, mukaansatempaavampia kuin kirjat. Ja kun heidän sarjansa ilmestyisi, koko maa puhuisi siitä, sillä kaikki keskustelevat tv-sarjoista koko […]

– Noihin arpiin kannattaa sitten laittaa Bepanthenia tai jotain muuta rasvaista rasvaa, niin arvista tulee paljon siistimmät. Sitten ei harmita niin paljon. Myöhemmin ne arvet voi harmittaa, hoitaja sanoo Ainolle. Hoitaja pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino ei viiltele. Se pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino on elossa eikä viiltele. Hoitaja ei tiedä, mitä sen sanat merkitsevät […]

Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch, Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä. Elämäntarinasi on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi toisensa perään musersivat sinut. Sinun kehosi tarina on tarina näistä nimistä, jotka yksi kerrallaan tuhosivat sen. Sinun kehosi tarina on syytös, joka kohdistuu poliittiseen historiankirjoitukseen. Édouard Louis: Kuka tappoi isäni Édouard Louis on tullut […]

Saramago suuntasi kasvonsa kohti ohikiitäviä yhdentekeviä kuvia, kuvia, jotka siirtyivät paikaltaan omassa tahdissaan; kaupungin valot heijastuivat silmälasien leveistä linsseistä, yhtäkkinen kimallus, liikkeessä sekin. Paikallaan pysyvät kulmakarvat olivat linjassa rypistyneen otsan uurteiden kanssa. Saramago ei pitänyt ajatuksistaan. Hän ei ollut kyennyt vastustamaan kiusausta, hän oli ilmaissut tietävänsä enemmän kuin José osasi kuvitellakaan. Hän ei ollut huolissaan […]

Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti! Menet ulos kävelemään, katot kukkakauppojen ikkunoita, se siinä sun lähellä on aivan ihana, siinä mäessä. Menet sinne ja ostat jonkun. Heität vanhat pois, paitsi siinä meidän tuomassa oli kyllä kiva ruukku, säästä se. Meillä on täällä […]

Minua kiinnostaa mistä kohdasta kirjoittaja aloittaa teoksensa. Tiedän että tarinan tasolla Taivaallinen vastaanotto kertoo Jan Holmin sydänleikkauksesta. Se lukee lievetekstissäkin: ”Kirjailija joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ennen suurta leikkausta ja sen jälkeen.” Kirja ei noudata tapahtumien kronologiaa, mutta tunteiden kronologiaa se noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjassa on sijoitettu leikkauksen aiheuttamat tunteet dramaturgisesti merkitykselliseen järjestykseen niin, […]

Yläasteen käytävällä haisi energiajuoma, Axen deodorantti ja spearmint-purkalla peitelty tupakka. Yläasteella kaikki käyttäytyivät kuin sanattomasta sopimuksesta eri tavalla kuin vuosi sitten. Ero oli niin huomattava, että Antti mietti, olivatko kaikki kokeneet kesälomalla saman kuin hän. Tosin hän ei tiennyt, miten se olisi voinut käydä tytöille. Oliko tytöt vapautettu häpeästä? Ilmapiiri oli nyt erilainen, he eivät […]

Kaipaan hetkiä, jotka kestävät sen minkä kestävät. Kaipaan nukkekodin sijaan aitoja ihmisiä. Nyt koen kulkevani peilisaleissa, joissa näen heijastuksia muiden kuvajaisista ja katseet valehtelevat. Unelmoin perheessäni siitä, että kuuntelisimme toisiamme, että vapauttaisimme toisemme olemaan elossa ja vaihtamaan asentoa. Haaveilen siitä, että löytäisin levon jo ennen kuolemaani. Tuntuisi kauhealta, jos vanhempani olisivat nyt kuolleet. Heidän kanssaan […]

Minä en saa unta, kuuma ilma leijuu asunnossa, enkä voi käynnistää ilmastointilaitetta, sillä mieheni mielestä se aiheuttaa nuhaa ja kurkkukipua, ja heti minkä tahansa puhaltimen nähdessään, hän alkaa köhiä, tunnustella kurkkuaan ja kaivaa kaulahuiveja kaapeista esille. Hän on herkkä vilustumaan, ja jos niin käy, hän makaa sängyssä ja hänelle tulee tarjoilla jauhettua särkylääkettä haaleaan veteen […]

Nukuin kunnes heräsin enkä tiennyt kuka olin, missä ja miksi. Sillä kertaa he veivät kolme yhdeksästä elämästäni. Olin aiemmin tuhlannut viisi ja nyt minulla oli jäljellä vain yksi ainoa. He veivät ne minulta tuosta vain. Kahdeksantoista hoitoa. Minä en muista paljon. En juuri mitään. Eivät he siitä välitä. Ihmettelen miksi minä välitän, mutta niin vain […]

Elämä ei ole kenellekään erityisen suosiollinen. Kun hän oivaltaa sen, sataa räntää. Räntää, joka kastelee otsan, kulmakarvat ja posket. Kaikki päättyy aikanaan. Sataa räntää, kun hän kävelee tätä tietoa kantaen. Sataa räntää, kun hän ymmärtää, että kaikki, mihin on takertunut kaikin voimin, lopulta katoaa. Se ei ole sadetta eikä lunta. Se ei ole jäätä eikä […]

Havittelen isän heittämää lehteä tuolilta. Se on kirjakuvasto ja isän avaamalla aukeamalla on minun naamani suurena, paljon suurempana kuin sen viereen painettu teksti. Katson kuvaani silmiin ja henkitorveni kiertyy itsensä ympäri. Miten se on jo nyt tässä, tai pikemminkin täällä? Kuvan otti muutama viikko sitten, Ranskasta palattuani, hilpeä ja käheä-ääninen nainen, jonka kanssa olen työskennellyt […]

Kuvailin tapahtumia kahdelle edessäni olevalle poliisille – naiselle ja miehelle – mies istui tietokoneen ääressä, nainen seisoi hänen vieressään. Oli kulunut vajaa vuorokausi siitä kun olin kohdannut Redan. Kuulustelu oli juuri alkanut, en tiennyt lainkaan mitä tuleman piti. En osannut vielä aavistaa, miten vihaisin itseäni sen vuoksi että olin tullut poliisiasemalle. Katuminenkaan ei voinut minua […]

Olen pakannut kaiken murhaan liittyvän aineiston muuttolaatikoihin ja yritän myös ajatuksissani jättää jäähyväiset Mikaelille. Se on vaikeaa ja vähän tuskallistakin. Useat vuodet elämästäni ovat olleet kiinteässä yhteydessä hänen kuolemaansa. Ihmisen, jota en ole koskaan tavannut tai jonka kanssa en ole koskaan puhunut mutta joka on silti asettunut sisimpääni pysyvästi. Toivoin että olisin ollut yksityisetsivä, joka […]

Sanoin, ettei ehkä ollut väliä sillä, missä ja miten ihminen asuu, koska jokaisen luonne synnyttää omat olosuhteensa: on vaarallista olettaa, sanoin, että voi kirjoittaa uusiksi oman kohtalonsa vaihtamalla sen sijaintia; kun ihminen joutuu tekemään niin vastoin tahtoaan, tutun maailman menettäminen – riippumatta siitä millainen se on – on katastrofi. Minun poikani tunnusti kerran, sanoin, että […]

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on. Mutta siinähän se juuri onkin, Richard sanoi. Tämä on paljon vahvempaa. Mutta silti, Paula sanoi, koko tämä kulmakunta, varsinkin tämä naapurusto, on täynnä ihmisiä jotka vain pettävät iloisesti ajattelematta […]

Entä jos yrittäisin kirjoittaa, minkälaisena olen kokenut joskus meidän rakkautemme, Iisa. Minun täytyy tehdä se nyt, sillä tiedän että kohta pidän koko ajatusta naurettavana ja avaan Netflixin puhelimesta ja menen kakalle kotiin tai Musiikkitalon tai Stockan vessaan, jos en ole lähellä kotia. Jos olen matkalla hakemaan Saaraa käyn kirjaston vessassa. Minä hahmotan tätä kaupunkia niiden […]

He palasivat. He arvostivat paikan syrjäisyyttä, sieltä he löytäisivät minut vuorenvarmasti eikä heidän tarvinnut pelätä, että välituntivalvoja yllättäisi heidät. He odottivat minua siellä joka päivä. Joka päivä minä palasin, ikään kuin meillä olisi ollut tapaaminen, sanaton sopimus. En mennyt sinne uhmatakseni heitä. Rohkeus tai mikään urheus ei ajanut minua siihen käytävään, jonka valkoinen seinämaali hilseili, […]

Muuton jälkeen, kerroin Gerardille, meillä oli ollut aluksi tapana kävellä iltaisin lähikaduilla ja katsella ympärillemme kuin olisimme turisteja. Ensin pojat pitivät minua vaivihkaa kädestä, mutta pian he lopettivat sen ja kävelivät kädet taskussa. Jonkin ajan kuluttua iltakävelyt loppuivat, koska pojilla oli kuulemma liikaa läksyjä. He söivät iltaruoan nopeasti ja menivät huoneisiinsa. Aamuisin he häipyivät harmaaseen […]

Kaikki kirjat, joita en halua lukea tai jotka olen lukenut mutta joita en halua lukea uudestaan, pakkaan muuttolaatikoihin. Joidenkin kirjojen nimiölehdillä on lyhyitä joulutervehdyksiä tai onnentoivotuksia Karinin kavereilta ja vanhoilta poikaystäviltä. Kaksi kirjaa on lainassa Hornstullin kirjastosta. Doris Lessingin Kultainen muistikirja ja Nina Bouraouisin Nos baisers sont des adieux. Ne ovat ainakin kuukauden myöhässä. Kirjastokortti […]

Hän oli mies, hänessä eli nainen. Hän kuoli pois, hän alkoi syntyä. Hän tiesi mutta salasi, hän ei tiennyt salaavansa. Hän oli niin avoin kuin osasi, hän ei kertonut itsestään mitään. Meillä oli rakkautta, me elimme valheessa. Me elimme yhdessä, me emme koskaan tunteneet toisiamme. Hän petti ja valehteli, hän rakasti. Hän oli ja meni, […]