menu Menu
Han Kang: Valkoinen kirja
Etelä-Korea, Gummerus, Käännöskirjallisuus, Kang Han 10/02/2021 0 kommenttia
Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2020 Edellinen Megha Majumdar: A Burning Seuraava

Elämä ei ole kenellekään erityisen suosiollinen. Kun hän oivaltaa sen, sataa räntää. Räntää, joka kastelee otsan, kulmakarvat ja posket. Kaikki päättyy aikanaan. Sataa räntää, kun hän kävelee tätä tietoa kantaen. Sataa räntää, kun hän ymmärtää, että kaikki, mihin on takertunut kaikin voimin, lopulta katoaa. Se ei ole sadetta eikä lunta. Se ei ole jäätä eikä vettä. Räntä katselee otsan ja kulmakarvat riippumatta siitä, pitääkö silmät auki vai kiinni, riippumatta siitä, pysähtyykö vai kiiruhtaako.

Han Kang: Valkoinen kirja

Eteläkorealaisen Han Kangin romaanit Vegetaristi ja Ihmisen teot ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Niissä Kang ruotii ihmisenä olemisen pimeimpiä puolia ja brutaaleja julmuuksia, mutta hengästyttävän kauniilla ja runollisella kielellä kohotettuna. Intensiiviset ja monimutkaisia tunteita herättävät romaanit eivät päästä lukijaa helpolla. Nyt suomennettu Valkoinen kirja on niihin verrattuna helpommin sulateltava, jopa lempeä teos, vaikka keskeistä siinäkin on kuolema ja suru. Teosta on myös vaikea lokeroida, se voisi olla pienoisromaani, muistelmateos tai proosarunoutta. Sen lähtökohta on kirjailijan isosisko, keskosvauva, joka kuoli vain muutaman tunnin ikäisenä äitinsä viereen. Vauvan riisinvalkoinen iho, kuolinvaatteeksi muuttuva valkoinen kapalo ja vain hetken lasta ravinnut äidinmaito johdattelevat kertojan muihin valkoisiin muistoihin ja mielikuviin. Valkoinen väri yhdistyy suruun ja menetykseen, se sataa räntänä ja lumena vieraassa eurooppalaisessa kaupungissa asuvan kirjailijan kaipauksen peitoksi.

Lyhyistä tuokiokuvista koostuva teos on nopeasti luettu, mutta sen tunnelma viipyilee mielessä pitkään. Mustavalkoisin valokuvin kuvitettu teos on elegantti tutkielma surusta ja epämääräisestä kaipauksesta. Sen runolliset, kirjailijan omaan elämään perustuvat fragmentit muistuttavat vietnamilaisen Kim Thúyn kirjoja, toisaalta värin ympärille kietoutuva teema tuo mieleen Maggie Nelsonin sinistä väriä käsittelevän omaelämäkerrallisen teoksen Sinelmiä. Jos en olisi juuri järjestänyt kirjahyllyä aakkosten mukaan, sijoittaisin nämä kirjat teemallisesti vierekkäin. Ehkä voisi kerätä värisuoran: valkoinen ja sininen jo löytyy, seuraan voisi sopia vaikka Nelsonin Punaiset osat ja Petri Tammisen Musta vyö.

Suomalaiselle lukijalle kirjan havainnot liittyen lumeen ja pakkashuurteeseen ovat hyvin tuttuja, etenkin juuri tänä poikkeuksellisena lumitalvena, mutta muistot jademagnolian kukinnoista tai vielä höyryttämättömistä riisikakuista ovat eksoottisempia valkoisen olomuotoja. On hauska ajatella, että korealaiselle lukijalle tuttuuden ja vierauden kokemukset avautuvat juuri päinvastoin. Silti ne koskettavat yhtä lailla ja suru on tunteena yleismaailmallinen – ja silti niin yksityinen. Vaikka kertoja ei ole saanut tuntea kuollutta siskoaan, siskolla on hänen elämässään suuri merkitys. Jos sisko olisi elänyt, voi olla ettei häntä – perheen kolmatta lasta – olisi edes olemassa. Suruun sekoittuu kiitollisuutta ja syyllisyyttäkin. Tämä kaunis kirja on varmasti ajatuksia herättävä ja lohdullinen luettava oman surun tai menetyksen kanssa elävälle.

Hienoa, että Han Kangia on alettu suomentaa suoraan koreasta, sillä aiemmat romaanit olivat englanninnoksen pohjalta suomennettuja. Taru Salminen on suomentanut myös toisen upean korealaiskirjailijan Kyung-sook Shinin romaaneja.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 38 – Kirja on käännetty hyvin.

Han Kang:
Valkoinen kirja
흰 (2016),
suom. Taru Salminen
Gummerus 2021

Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjakko ruispellossa
Lukuisa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

autofiktio Etelä-Korea Gummerus Han Kang helmet2021 helmethaaste kuolema siskot suru Valkoinen kirja


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up