Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Tämä kirja on viimeinen yritys koota rippeet. Yhdistelen siinä muistoja, kesken jääneitä tunnustuksia ja dokumentoituja tapahtumaketjuja. Se on läheisteni hiljaisuuden hedelmä. Halusin kertoa siitä, mitä perheeni joutui monien muiden tavoin käymään läpi täydellisessä yksinäisyydessä. Mutta miten sanoitan heidän tarinansa ilman että tulen riistäneeksi sen heiltä pois? Miten puhun heidän puolestaan ilman että omat näkemykseni ja päähänpistoni syrjäyttävät heidän ajatuksensa? Tällaiset kyseenalaistukset estivät minua pitkään ryhtymästä työhön. Kunnes lopulta heräsin siihen ajatukseen, että kirjoittaminen on ainoa tapa varmistaa, etteivät kotikyläni ja sukulaiseni vie mukanaan hautaan setäni tarinaa, minun perheeni tarinaa. Halusin näyttää heille, että Désirén elämäntarina oli osa maailmanlaajuista historiallisten, maantieteellisten ja yhteiskunnallisten totuuksien myllerrystä. Halusin auttaa heitä pääsemään piinastaan, astumaan ulos pannasta, johon mielipaha ja häpeä heidät olivat kironneet.

Pääskööt kerrankin kartan keskipisteeksi, ja kaikki se mikä yleensä on huomion kohteena saa jäädä varjoon. Heidän elämänsä kaukana kaupungista, huippulääketieteestä, kantaa ottavasta taiteesta ja aktivisteista nouskoon vihdoin esiin.

– Anthony Passeron: Tartunta

Anthony Passeronin Tartunta palaa aikaan, jolloin Ranskan kaduille alkoi ilmestyä nuoria, joita kutsuttiin “nukkuviksi lapsiksi” – les enfants endormis, joka on myös kirjan alkuperäinen nimi. He makasivat keskellä päivää kadulla, silmät nurin päin, hiha käärittynä, piikki vielä kyynärtaipeessa. 1980-luvun alussa heroiinista tuli Ranskassa hiljainen epidemia, johon yhteiskunta reagoi myöhään ja väärin: kovilla rangaistuksilla, ei hoidolla. Tästä ajasta, sen pelosta ja häpeästä, kasvaa myös Passeronin oma sukutarina.

Passeron kirjoittaa sedästään Désirésta, joka ajautui osaksi huumekriisiä ja sai aidsin heroiinineulasta. Kun tauti levisi, myös perhe vetäytyi – eivät vain surun vaan häpeän vuoksi. Lihakaupan takahuoneessa vaiettiin, ja se vaikeneminen jatkui vuosikymmeniä. Romaani on yritys murtaa tuo hiljaisuus, palauttaa nimi ja ihmisyys sille, joka pyyhittiin pois.

Passeronin perhe piti pientä lihakauppaa Rivieran pikkukaupungissa. He elivät tunnollisesti, työskentelivät pitkää päivää ja pitivät kiinni kunniallisuudesta. Kun Désiré sairastui aidsiin, se ei ollut vain henkilökohtainen tragedia vaan myös sosiaalinen häpeä. Arvostetun lihakauppiaan poika ei saanut kuolla narkomaanina, eikä varsinkaan tautiin, joka leimattiin “homojen sairaudeksi”. Niinpä perhe valitsi hiljaisuuden. Vaikeneminen oli heidän tapansa selvitä.

Passeronin tapa kirjoittaa on yhtä aikaa intiimi ja analyyttinen. Hän on kirjailija, mutta myös opettaja, joka tarkastelee omaa perhettään kuin yhteiskunnallista tapaustutkimusta. Romaani liikkuu kahdella tasolla: toisaalta Désirén elämän ja kuoleman ympärillä, toisaalta lääketieteellisen tutkimuksen maailmassa, jossa hiv-viruksen jäljittäminen muuttuu kansainväliseksi kilpajuoksuksi. Ranskalaiset ja amerikkalaiset tutkijat kamppailevat siitä, kuka löytää viruksen ensimmäisenä, kuka saa Nobelinsa, kuka saa oikeuden nimeen ja kunniaan. Passeron kuvaa tätä kilpailua kylmän rauhallisesti, mutta sen alta hehkuu raivo: samalla kun tiedemiehet kiistelivät, ihmiset kuolivat.

Kirjan lääketieteelliset jaksot ovat tiheää ja kiehtovaa proosaa – niitä lukee kuin hyvin kirjoitettua trilleriä. Passeron osaa rakentaa jännitteen tieteellisen raportin sisään, mutta ei unohda, että jokaisen laboratorioputken takana on ihminen. Sampsa Peltosen suomennos välittää hienosti teoksen kaksijakoisen rytmin. Se on yhtä aikaa asiallinen ja herkkä, ja säilyttää sen pienen etäisyyden, joka tekee tekstistä niin voimakkaan.

Tartunta on romaani aidsin alkuvuosista, mutta samalla kertomus siitä, miten yhteiskunta käänsi katseensa pois omista lapsistaan. Se on kirja rakkaudesta, joka ei saanut näkyä, ja surusta, joka kätkettiin jauhelihakoneen taakse. Kun sen lukee loppuun, ymmärtää, että vaikeneminen on myös tartunta: se leviää, ellei sitä pysäytetä.

Anthony Passeron:
Tartunta
Les enfants endormis (2022),
suom. Sampsa Peltonen
Gummerus 2025

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Luetut.net
Mitä luimme kerran

Sinua voisi myös kiinnostaa

Neige Sinno: Tiikerin raatelu

Annie Ernaux: Nuori mies

Annie Ernaux: Tapaus

Édouard Louis: Muutos: metodi

Rebecca Makkai: The Great Believers

Seuraa Kirjaluotsia

AIDS Anthony Passeron autofiktio huumeet Ranska sukutarina Tartunta