Kirjaluotsi täyttää tänään 10 vuotta. Kun aloitin blogin huhtikuussa 2015, en osannut aavistaa, millainen matka olisi edessä. Vuosien varrella blogista on tullut paitsi kirjallinen päiväkirjani, myös paikka, jossa lukemani kirjat asettuvat osaksi jotain suurempaa – ajankuvaa, kirjallisia virtauksia ja omaa elämänkaartani.

Kymmenen vuoden aikana olen lukenut 1330 kirjaa. Se tarkoittaa lähes kirjaa viikossa, mikä on yhtä aikaa järjetöntä ja täysin järkevää – kun lukeminen on elinehto.

Juhlan kunniaksi päätin tällä kertaa olla listaamatta suosituimpia postauksia tai vuosien varrella kertyneitä tilastotietoja (niitä löytyy aiemmista synttäripostauksista, jos kiinnostaa). Sen sijaan kuljetan teidät kymmenen teeman kautta läpi Kirjaluotsin vuosikymmenen.

Jokaisen teeman alta löydät valikoituja kirjoja, jotka ovat jääneet mieleen – joskus ravistelleet, toisinaan viihdyttäneet, ja parhaimmillaan muuttaneet lukijaa sisältäpäin.

Tervetuloa aikamatkalle Kirjaluotsin lukujen halki!

📖 1. Autofiktio ja omaelämäkerralliset teokset

Autofiktio on ollut vahvasti läsnä kirjallisuudessa viimeisen kymmenen vuoden aikana – eikä syyttä. Kun kirjailija kirjoittaa itsestään, panoksena ei ole vain tarina, vaan kokonainen identiteetti. Toden ja fiktion rajat hämärtyvät, ja lukija pääsee lähelle – joskus hämmentävänkin lähelle. Tämäntyyppiset teokset ovat usein paljastavia, ristiriitaisia ja ravistelevia – juuri siksi ne jäävät mieleen.

Näistä kolmesta kirjasta jokainen on jättänyt jäljen:

🔹 Édouard Louis: Muutos: metodi
Ranskalaiskirjailijan rohkea ja armoton kertomus siitä, miten itsensä voi kirjoittaa – tai suorastaan pakottaa – ulos omasta elämästään. Louisin teos on radikaali itsensä muokkaamisen dokumentti ja terävä yhteiskunnallinen kommentaari samassa paketissa.

🔹 Soili Pohjalainen: Ihon alla
Ronskin rehellinen, mustalla huumorilla höystetty romaani vanhemmuudesta, riittämättömyyden tunteista ja nuoren mielenterveyden kriisistä. Pohjalainen kuvaa omiin kokemuksiin perustuvassa teoksessaan perhettä, jossa rakkaus ei estä epätoivoa – mutta auttaa selviytymään sen läpi. Kirja on samaan aikaan itkettävä, naurattava ja huojentavan tunnistettava.

🔹 Jonas Hassen Khemiri: Siskokset
Siskokset on metatason autofiktiota: teos, joka purkaa ja tarkastelee omaelämäkerrallisuuden mekanismeja. Khemirin teos haastaa käsityksen siitä, mikä on totta ja kuka omistaa tarinan – ja tekee sen niin, että lukija sekä nauraa että nikottelee.

📌 Maininnan arvoisia olisivat olleet myös esimerkiksi Vigdis Hjorth, Tove Ditlevsen, Antti Rönkä ja Saara Turunen – mutta jotain oli päätettävä.

🇬🇧 2. Ironiset brittinaiset

Joskus ei ole mitään parempaa kuin vetäytyä kirjan kanssa maailmaa pakoon – mieluiten ironisen brittinaisen seurassa. Näiden kirjojen parissa viihdyn erityisesti kesäisin. Ironian sävyttämä huumori, hienovireinen tyyli ja joskus lempeästi pisteliäs yhteiskuntakritiikki tekevät näistä kirjailijoista ikisuosikkejani. Barbara Pym, Muriel Spark ja Iris Murdoch muodostavat brittikirjallisuuden pyhän kolminaisuuteni. Heidän seurassaan nauru on kuivaa, tunne epämääräistä ja älyllinen nautinto taattu.

🔹 Barbara Pym: Some Tame Gazelle
Pymiltä olen lukenut aivan kaiken, mutta hänen esikoisromaaninsa on erityisen rakas. Se on hurmaava kuvaus vanhapiikasiskoksista, jotka elävät hiljaista elämäänsä maaseutukylän kirkollisessa piirissä ja suuntaavat hellyytensä nuoriin kappalaisiin tai kylmäkiskoisiin, mutta siteeraustaitoisiin piispoihin. Pym kirjoitti tämän esikoisensa parikymppisenä, mutta tuntuu tuntevan virkattujen liinojen ja yksipuolisen rakkauden salat kuin olisi itse elänyt ne. Ironinen, hillitty ja lämpimän tarkkanäköinen – Pym parhaimmillaan.

🔹 Muriel Spark: Loitering with Intent
Sparkin romaani kirjailijaksi kasvamisesta on metatasoinen kertomus täynnä nokkeluutta ja moraalisia harmaasävyjä. Päähenkilö Fleur on yksi kirjallisuuden hienoimmista kertojaäänistä, ja hänen ympärilleen rakentuva tarina on kuin älykäs leikki totuuden ja sepityksen rajoilla.

🔹 Iris Murdoch: The Black Prince
Murdochin romaanit ovat älyllisiä labyrintteja, ja The Black Prince on niiden mustasydäminen ydin. Teos leikittelee klassikoilla, erosuhteiden sekasotkuilla ja kirjoittamisen eetoksella tavalla, joka yhtä aikaa kiehtoo ja hämmentää.

📌 Mainittakoon, että rakastan myös Elizabeth Tayloria, Elizabeth Bowenia, Barbara Comynsia, Penelope Fitzgeraldia ja Anita Brookneria – mutta kaikki eivät tällä kertaa mahtuneet teepöytään.

📚 3. Tarinallinen tietokirjallisuus

Kun tieto puetaan tarinan muotoon, se muuttuu elämykseksi. Tarinallinen tietokirjallisuus yhdistää faktan ja kerronnan parhaat puolet – se opettaa, liikuttaa ja viihdyttää yhtä aikaa. Nämä kolme teosta näyttävät, miten monella tavalla totuudesta voi kertoa.

🔹 Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Kankimäki matkustaa historian naisneroja seuraten – ja samalla itsensä sisälle. Teos yhdistää esseististä pohdintaa, matkakertomusta ja historiallista tutkimusta tavalla, joka on yhtä aikaa henkilökohtainen ja universaali. Tämä kirja rohkaisee unelmoimaan ja seuraamaan omia öisiä ajatuksiaan – määränpäähän asti.

🔹 Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta
Voiko ankeriaasta kirjoittaa lumoavan kirjan? Svensson todistaa, että voi. Kirja on kerrassaan erikoinen yhdistelmä biologiaa, isäsuhteen käsittelyä ja eksistentiaalista mysteeriä. Lopputuloksena on teos, joka tekee kalasta symbolin kaikelle, mitä emme ymmärrä – itsestämme ja toisistamme.

🔹 Patrick Radden Keefe: Say Nothing: A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland
(Suomennos: Älä sano mitään, suom. Maija Heikinheimo, Gummerus 2022)
Tämä on jännitysromaanin otteella kirjoitettu tositarina Pohjois-Irlannin verisestä historiasta. Keefe punoo yhteen henkilökohtaisia kohtaloita, poliittisia tapahtumia ja vaiettuja traumoja niin mestarillisesti, että lukija jää sekä vaikuttuneeksi että järkyttyneeksi. Tämä ei ole vain tietokirja – tämä on kirjallinen isku palleaan.

🇪🇸 4. Espanjankielinen nykykirjallisuus

Espanjan kieli on avannut minulle ovia kirjalliseen maailmaan, jota ei aina tavoita suomeksi – tai edes englanniksi. Se on johdattanut minua esimerkiksi Chileen, Meksikoon ja Uruguayhin, ja tehnyt monesta kirjailijasta pysyvän seuralaisen. Tässä kolme teosta, jotka edustavat rakkauttani espanjankieliseen nykykirjallisuuteen.

🔹 Rosa Montero: La ridícula idea de no volver a verte
Tämä kirja teki minusta Montero-fanin kertaheitolla. Teos yhdistää kaunokirjallista esseistiikkaa, omaelämäkerrallista surutyötä ja Marie Curien elämäntarinaa tavalla, joka on ainutlaatuinen, viisas ja syvästi inhimillinen. Harvoin tulee vastaan kirja, joka on näin henkilökohtainen ja samalla näin universaali.

🔹 Alejandro Zambra: Poeta chileno
Zambran romaani on yhtä aikaa lempeä ja tarkkanäköinen kuvaus isä–poikasuhteesta, kirjoittamisesta ja identiteetin rakentamisesta. Teos on saatavilla myös suomeksi (Chileläinen runoilija, suom. Sari Selander, Aula & Co 2024) ja toimii hyvänä porttina nykyaikaiseen chileläiseen kirjallisuuteen. Pidin tätä viiden tähden lukuelämyksenä – ja pidän yhä.

🔹 Fernanda Trías: La azotea
Uruguaylainen Trías oli minulle todellinen löytö – ja hänen romaaninsa La azotea teki selväksi, miten laaja ja moniääninen espanjankielinen kirjallisuus todellisuudessa on. Tämä tiivistunnelmainen, ahdistava mutta vangitseva teos on kuin kirjallinen painajainen, josta ei halua herätä. Espanjaksi lukeminen todella kannattaa.

🌍 5. Maailmankirjallisuus

Luen kirjoja myös siksi, että voin matkustaa maailman ympäri ilman turvatarkastusta – eikä tarvitse edes laukkua pakata! Kymmenen vuoden aikana olen lukenut kirjallisuutta 72 eri maasta, ja jokainen tarina on vienyt minut uusiin maisemiin, kieliin ja kokemuksiin. Maailmankirjallisuus ei ole vain kirjoja eri maista, vaan kirjoja eri todellisuuksista. Nämä kolme teosta ovat vieneet minut Burundin, Zimbabwen ja Omanin sydämiin.

🔹 Gaël Faye: Pienen pieni maa
Fayen omaan lapsuuteen Burundissa pohjautuva romaani on pieni vain kooltaan – tunteiltaan se on valtava. Kymmenvuotiaan pojan näkökulma sodan varjostamassa maisemassa tekee kirjasta sekä kauniin että musertavan. Tämä teos todistaa, miten lyhytkin romaani voi olla kirjallinen nyrkki suoraan sydämeen.

🔹 Petina Gappah: Muistojen kirja
Zimbabwelaisen Gappahin romaani kertoo kuolemaantuomitun naisen tarinan, mutta tekee sen tavalla, joka on kaikkea muuta kuin synkkä. Kirja on humoristinen, viisas ja kulttuurisesti rikas, ja se valaisee Zimbabwen yhteiskuntaa tavalla, jota harvoin näkee. Gappah on myös vieraillut Suomessa ja minulla oli silloin ilo tavata hänet.

🔹 Jokha Alharthi: Celestial Bodies
Tämä omanilainen romaani avasi minulle täysin vieraan kulttuurin maailmaa. Kolmen sisaruksen kautta rakentuva kertomus Omanin yhteiskunnasta, historiasta ja muuttuvista sukupuolirooleista on yhtä aikaa kiehtova, runollinen ja haastava. Kirja palkittiin Booker International -palkinnolla – ja syystä.

✨ 6. Kotimaiset esikoisromaanit

Esikoisromaanissa on usein jotain erityistä: rohkeutta, tuoreutta ja kirjoittamisen vimmaa. Parhaimmillaan se on kirjailijan käyntikortti ja lupaus jostain suuremmasta. Olen blogin aikana seurannut monen kotimaisen kirjailijan uraa aivan alusta asti – ja nämä esikoiset ovat jääneet erityisesti mieleen.

🔹 Iida Turpeinen: Elolliset
Taiturimainen romaani, joka yhdistää fiktiota, historiaa ja luonnontiedettä tavalla, joka saa lukijan ihastelemaan niin rakennetta kuin kieltäkin. Tarina kuolleista eläimistä on kaikkea muuta kuin eloton – se on täynnä intohimoa, menetystä ja elämän hämmästystä.

🔹 Susanna Hast: Ruumis/huoneet
Omakohtainen, kehollinen ja äärimmäisen rehellinen esikoisteos, jossa ruumis puhuu, muistaa ja kertoo sen, mitä ei voi sanoiksi pukea. Hastin tyyli on runollista ja rohkeaa, ja tämä kirja jättää lukijan hiljaiseksi – tavalla, joka tuntuu.

🔹 Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Tämä esikoinen on saavuttanut lähes kulttimaineen – eikä suotta. Karilan maagisrealistinen kalastustarina on yksi blogini kaikkien aikojen luetuimpia ja haetuimpia arvioita. Se on hulvaton, älykäs, täynnä luonnonvoimia ja paikallisia henkiä. Esikoinen, joka ansaitsee klassikon aseman.

🔎 7. Dekkarit, jotka yllättivät

En ole varsinaisesti dekkareiden suurkuluttaja, mutta kun kohdalle osuu hyvä, sen kyllä huomaa – ja ahmin sarjan yhteen putkeen. Britteinsaarten dekkaristit ovat onnistuneet yllättämään minut useammin kuin kerran: heidän tarinoissaan on tyyliä, yhteiskunnallista syvyyttä ja sellaista huumoria, joka ei naura lukijalle vaan yhdessä hänen kanssaan. Kaikki nämä sarjat ovat myös saatavilla suomeksi.

🔹 Tana French: In the Woods (Dublin Murder Squad -sarja)
Frenchin psykologiset rikosromaanit sukeltavat sekä rikoksiin että niiden tutkijoiden sisimpään. Sarjan jokainen osa keskittyy eri päähenkilöön, mutta kaikki ovat yhteydessä toisiinsa kuin tiivis irlantilainen yhteisö, jossa mikään ei unohdu. Luin koko sarjan yhtä soittoa yhtenä kesänä – ja olin täysin myyty.

🔹 Richard Osman: The Thursday Murder Club -sarja
Eläkeläiset ratkaisevat murhia senioriyhteisössä – ja tekevät sen niin sydämellisesti ja hauskasti, että lukija ei voi olla rakastumatta. Osmanin lämmin huumori ja terävät havainnot vanhenemisesta, yksinäisyydestä ja ystävyydestä tekevät tästä sarjasta enemmän kuin dekkarin. Se on kirjallinen hyvän mielen rikosromaani.

🔹 Kate Atkinson: Death at the Sign of the Rook (Jackson Brodie -sarja)
Atkinson kirjoittaa mitä haluaa – ja minä luen kaiken, mitä hän kirjoittaa. Jackson Brodie -sarja yhdistelee rikoksia, eksistentiaalisia pohdintoja ja brittiläistä melankoliaa tavalla, joka on sekä koukuttavaa että koskettavaa. Tämä on yksi harvoista dekkarisarjoista, jonka voi lukea myös tyylitietoisena romaanina.

🕰️ 8. Historialliset romaanit

Historialliset romaanit herättävät menneisyyden eloon tavalla, johon koulukirjat harvoin yltävät. Niissä ei vain kuvata tapahtumia, vaan eletään niiden keskellä – rakastetaan, menetetään, selviydytään. Moni romaani on herättänyt kiinnostukseni myös todelliseen historiaan ja saanut minut etsimään lisää tietoa. Näissä kolmessa teoksessa historia on läsnä eri mittakaavoissa: imperiumien varjoissa, metsien suojassa ja perheen evakkotarinoissa.

🔹 Elif Shafak: Valkoinen elefantti
1500-luvun osmaanivaltakuntaan sijoittuva romaani on visuaalinen, runollinen ja täynnä kiehtovaa kulttuurihistoriaa. Shafakin tyyli on kuin itämainen mosaiikki – koristeellinen, tarkka ja täynnä symboliikkaa. Teos kertoo taiteesta, uskonnosta ja vallasta, mutta ennen kaikkea ystävyydestä kahden poikkeuksellisen miehen välillä.

🔹 Anni Kytömäki: Kultarinta
Kytömäen esikoisromaani on aikamatka 1900-luvun alun Suomeen ja samalla syvä sukellus ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen. Historiallinen kehys, kielitaju ja luonnonkuvaus muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu yhtä aikaa suurelta ja intiimiltä. Kytömäki kirjoittaa historian metsän kohinalla.

🔹 Rosa Liksom: Väylä
Toinen maailmansota, evakkomatka ja teini-ikäisen tytön näkökulma. Liksomin Väylä on karu ja kaunis kertomus pakenemisesta, selviytymisestä ja sodan varjossa kasvamisesta. Tarina tuntuu henkilökohtaiselta myös siksi, että se resonoi oman sukuni historiassa: mummoni oli samanlainen pohjoisen evakkotyttö, joka kulki Ruotsiin lehmien kanssa.

📜 9. Klassikot

Klassikoita ei voi ohittaa, eikä tarvitsekaan. Ne eivät katoa, vaan saavat uusia merkityksiä ajan ja lukijan mukana. Kirjablogien klassikkohaaste täyttää tänä vuonna myös 10 vuotta, ja olen osallistunut siihen säännöllisesti vuodesta 2017 alkaen. Sen myötä olen lukenut monta sellaista kirjaa, jotka olisivat saattaneet jäädä muuten odottamaan parempaa hetkeä – ja löytänyt todellisia helmiä.

🔹 Daphne du Maurier: Rebecca
Tunnelmaltaan tiivis ja psykologisesti taitava romaani, jossa menneisyyden haamu varjostaa kaikkea. Rebecca on goottilaisen romantiikan klassikko, joka kestää useammankin lukukerran – eikä Manderleyn kartano unohdu koskaan.

🔹 Sally Salminen: Katrina
Ahvenanmaalainen selviytymistarina, joka on yhtä aikaa realistinen, yhteiskunnallinen ja syvästi inhimillinen. Katrina on vahva naishahmo, joka ei taivu elämän koettelemuksissa – ja Salmisen kerronta on raikkaan ajatonta.

🔹 Zora Neale Hurston: Their Eyes Were Watching God
Hurstonin klassikko antoi äänen mustalle naiselle aikana, jolloin sitä ei kirjallisuudessa juuri kuultu. Janien tarina on kapinallinen, runollinen ja elämänjanoinen – ja yhä tärkeämpi tänäkin päivänä.

🎓 Ekstrana:
🔹 Aino Kallas: Sudenmorsian
Tämä on blogini kaikkien aikojen luetuin arvio – kiitos lukiolaisten ja äidinkielen kurssien! 😅 Mutta tilastoista huolimatta kyseessä on ehdottomasti klassikko, joka ansaitsee paikkansa: kieli on huumaavaa ja tarina eläimellisyydessään ikiaikainen. Sudenmorsian on myyttinen, aistillinen ja omalla tavallaan ajaton.

🎁 10. Sattumalta löytyneet aarteet

Kaikki kirjat eivät löydy listoilta tai kustantamojen syyskauden uutuuksista. Joskus paras lukukokemus tulee täysin yllättäen – kun nappaa kirjaston hyllystä kannen perusteella jotain, kun äänikirjasovellus ehdottaa outoa nimeä, tai kun eksyy lukemaan jotakin, mitä ei ollut tarkoituskaan. Nämä kolme teosta löytyivät sattumalta, mutta ovat jääneet mieleen poikkeuksellisen vahvasti.

🔹 Kent Haruf: Tasangon laulu
Harufin lempeän karu kuvaus Coloradon tasangon arjesta oli rakastuminen ensi sivuilta. Tämä oli aikaa ennen kustantajien katalogeja ja kirjasomea – valitsin kirjan kirjastosta puhtaasti vaiston varassa, ja se osui suoraan sydämeen. Hiljainen, viisas ja kaunis romaani.

🔹 Sarah Moss: Summerwater
Tämä tiivis romaani nousi esiin jonkin palkintolistan kautta, ja sen jälkeen en ole unohtanut Mossin nimeä. Teos on kuin sadepäivän sisään rakennettu jännite: lomakylän hiljaisuus, eristyneisyyden tunne ja ihmisyyden pienet säröt paljastuvat yksi kerrallaan. Lyhyt mutta syvä.

🔹 Doireann Ní Ghríofa: A Ghost in the Throat
Tämän kirjan löysi minulle äänikirjapalvelun algoritmi – ja harvoin on algoritmi ollut yhtä oikeassa. Moderni runoilija sukeltaa 1700-luvun naisen elegiaan ja rakentaa siitä omaelämäkerrallisen, runollisen ja täysin omalaatuisen teoksen. Irlantilainen helmi, jota ei voi selittää – se on koettava.

🎈 Kiitos matkaseurasta

Kymmenen vuotta, kymmenen teemaa – ja kirjoja, jotka ovat viipyneet keittiön pöydällä, yöpöydällä, kuulokkeissa ja sydämessä. Kirjaluotsi on ollut minulle kirjallinen kotisatama, mutta ennen kaikkea se on ollut tapa jakaa lukemisen iloa muiden kanssa. Kiitos sinulle, joka olet lukenut, kommentoinut, vinkannut tai vain poikennut katsomaan, mitä tällä kertaa on nostettu esiin.

Toivottavasti nämä teemanostot johdattavat sinutkin takaisin vanhoihin suosikkeihin tai kohti uusia lukukokemuksia. Kirjojen maailma ei koskaan käy pieneksi – ja Kirjaluotsi jatkaa kurssiaan toivottavasti vielä monta lukuvuotta eteenpäin.

📚
– Tiina

autofiktio brittikirjallisuus dekkari esikoisromaani espanjankielinen kirjallisuus historiallinen romaani juhlapostaus klassikot maailmankirjallisuus sattumalöydöt tarinallinen tietokirjallisuus