menu Menu
Rachel Cusk: Siirtymä
Cusk Rachel, Iso-Britannia, Käännöskirjallisuus, Schildts & Söderströms 22/04/2019 0 kommenttia
Mia Franck: Pommipuutarha Edellinen Rebecca Stott: In the Days of Rain Seuraava

Muuton jälkeen, kerroin Gerardille, meillä oli ollut aluksi tapana kävellä iltaisin lähikaduilla ja katsella ympärillemme kuin olisimme turisteja. Ensin pojat pitivät minua vaivihkaa kädestä, mutta pian he lopettivat sen ja kävelivät kädet taskussa. Jonkin ajan kuluttua iltakävelyt loppuivat, koska pojilla oli kuulemma liikaa läksyjä. He söivät iltaruoan nopeasti ja menivät huoneisiinsa. Aamuisin he häipyivät harmaaseen hämärään, harppoivat pitkin roskaisia katuja raskaiden reppujen hölskyessä ylös alas. Kaikki tutut ihastelivat näitä muutoksia, sanoin, sillä heidän silmissään ne tietysti olivat välttämättömiä. Minulle sanottiin jatkuvasti, että oli mukava nähdä minun pääsevän taas jaloilleni, ja olinkin jo alkanut miettiä, olinko pelkästään säälin kohde vai ruumiillistuiko minussa tuttavieni silmissä jokin pelko tai kauhu, josta he eivät halunneet muistutusta.

Rachel Cusk: Siirtymä

Minulle toukokuun Helsinki Litin odotetuin vieras on ehdottomasti Rachel Cusk. Kanadassa syntynyt, nykyään Englannissa vaikuttava kirjailija on tullut tunnetuksi tarinallisuuden rajoja rikkovasta omakohtaisesta romaanitrilogiastaan, jonka toinen osa Siirtymä on juuri ilmestynyt. Kaisa Katteluksen suomentaman trilogian ensimmäinen osa Ääriviivat oli yksi suosikkini viime vuonna ilmestyneistä käännöskirjoista. Helsinki Litissä Cuskin kanssa keskustelee festivaalin johtaja Philip Teir. Saa nähdä päätyykö se keskustelu Cuskin tulevien teosten materiaaliksi. Siirtymässä on nimittäin jakso joltain kirjallisuusfestivaalilta, josta kirjan kertoja Faye raportoi tutulla tarkkuudella tilaisuuden järjestäjien ja kirjailijakollegoiden sanomiset ja tekemiset. Autofiktiossa kaikki on potentiaalista materiaalia.

Ääriviivat piirsi nimensä mukaisesti päähenkilöstään ja kertojastaan Fayesta vain häilyvän luonnoksen. Lähes kaikki mitä opimme Fayesta, syntyi peilikuvana kaikesta siitä mitä hän itse näki ja oppi kohtaamistaan ihmisistä. Siirtymä toimii samalla periaatteella. Faye havainnoi tarkasti ympäristöään ja kuuntelee kohtaamiensa ihmisten tarinoita. Jotain tiedämme hänenkin tilanteestaan. Hän on eronnut miehestään ja muuttanut kahden poikansa kanssa Lontooseen. Raha on tiukilla, joten hän ostaa mahdollisimman halvan asunnon mahdollisimman kivalta alueelta, kuten hänen ystävänsä neuvoo tekemään. Asunto vaatii remontin, mutta sen teettäminen osoittautuu painajaiseksi. Alakerran naapurit provosoituvat pienestäkin metelistä ja syytävät Fayen niskaan solvauksia ja uhkauksia. Pojat ovat remontin ajan evakossa isänsä luona ja soittelevat välillä äidille huolestuttavia puheluita riideltyään, jäätyään oven ulkopuolelle tai yksin kotiin isän ollessa aina jossain. Faye käy välillä treffeillä ja yrittää jatkaa elämäänsä uudessa tilanteessa. Eletään selvästi siirtymävaihetta monella tapaa.

Tuntuu kuin Faye lipuisi elämän läpi passiivisena tarkkailijana, antaen asioiden vain tapahtua ympärillään, antautuen kohtalolle. Kohtalosta kirjassa puhutaan paljon ja alussa Faye jopa tilaa epämääräiseltä astrologilta tähtikartan omasta lähitulevaisuudestaan. Hänestä huokuva voimattomuus pilkahtelee kirjassa vähän väliä. Kirjallisuustapahtumassa hän alistuu sateesta litimärkänä kuuntelemaan mieskollegoidensa paasausta ja myöhemmin illalla antaa tilaisuuden moderaattorin tunkea kielen suuhunsa sen enempää vastustamatta tai innostumatta. Pitämällään kirjoittajakurssilla hän antaa yhden osallistujan ottaa ohjat ja kuuntelee passiivisena sivusta kun tämä esittää hänen sijaistaan. Faye tekee piinallisen tarkkoja havaintoja muista ihmisistä, muttei juurikaan avaa tilanteiden herättämiä tunteita itsessään. Tämä lakonisuus on osa Cuskin kerronnan taikaa, jota on vaikea selittää. Se pitää itse kokea.

Monissa kirjan kuvaamissa tilanteissa on jännitteinen ja uhkaava tunnelma. Ihmiset ovat kuin painekattiloita, jotka enimmän aikaa pidättelevät itseään sosiaalisissa tilanteissa, mutta välillä paineen alla purskahtelevat odottamattomasti ja täysin pidäkkeettömästi. Väkivallan uhkaa on ilmassa, vaikka mitään kovin järisyttävää ei tapahdukaan. Kirjan lopussa Faye vierailee serkkunsa luona, joka on myös eronnut ja asuu uuden puolisonsa kanssa uusperheen monimutkaista arkea. Parisuhteiden, perheiden ja vanhemmuuden miinakentillä räjähtelee pitkin katastrofaalista iltaa. Illallisen yllä roikkuu apeuden, katkeruuden ja itsepetoksen synkkä pilvi ja tässä kohtaa Faye tekee yllättävän aktiivisen valinnan päättäessään aamun valjetessa poistua vähin äänin pois paikalta. Minä taas jään aktiivisesti odottamaan trilogian päätösosan suomennosta ja pidättelen itseäni tarttumasta alkuperäistekstiin. Kaisa Katteluksen suomennos ansaitsee sen tuskallisen odotuksen.

Rachel Cusk: Siirtymä
Transit (2016),
suom. Kaisa Kattelus
S & S 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Sivutiellä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Rachel Cusk: Siirtymä

#helsinkilit2019 Ääriviivat autofiktio Rachel Cusk S&S Siirtymä


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up