Kävelen kauemmas niemelle kuin yleensä. Ehkä tuuli on puhaltanut pois muutaman kinoksen vesirajasta sen päässä silloin kun pahiten myrskysi. Marja on Elefine Pleymin antamassa taljapussissa. Asetan sen suorempaan selkääni, jotta nahkahihnat eivät hankaa lantiotani. Hanki tuntuu kiinteältä ja sileältä jalkojen alla. Suorastaan liukkaalta. Jos tuuli yltyy, joudun kääntymään, jotten lennähdä mereen, mutta on valoisa päivä […]

Kuusen oksat tiputtavat pisaroita päällemme ja haistan märän maan. Tämä on samanlaisten petäjien koti kuin mitä oli äidin puu. Siinä missä puut ympärillämme ovat vankkoja, me olemme huojuvia ja hauraita. Tämä metsä on imenyt meiltä voimat. Jos ei olisi jokea, luulisin, että olemme joutuneet metsänpeittoon, mutta etäällä virta kohisee lakkaamatta. Hanneskaan ei enää tarvo päättäväisesti. […]

Eräänä iltana lääkäri oli taas leivintuvan ovella, kun Maria astui ovesta, ja he jäivät rappusten juureen seisomaan. Lääkäri alkoi kertoa kasveista ja kukista, jotka vuorollaan kasvoivat, kukkivat ja lakastuivat läheisessä lehdossa, ja niin Maria sai kuulla, miten lääkäri oli antanut monille niistä nimiä, itse keksimiään ja sellaisia, joita oli suomeksi jo kauan käytetty. Kokeillakseen lääkärin […]

Kirjaluotsi täyttää tänään 10 vuotta. Kun aloitin blogin huhtikuussa 2015, en osannut aavistaa, millainen matka olisi edessä. Vuosien varrella blogista on tullut paitsi kirjallinen päiväkirjani, myös paikka, jossa lukemani kirjat asettuvat osaksi jotain suurempaa – ajankuvaa, kirjallisia virtauksia ja omaa elämänkaartani. Kymmenen vuoden aikana olen lukenut 1330 kirjaa. Se tarkoittaa lähes kirjaa viikossa, mikä on […]

Mutta kaiken sen onnen viereen, jota ropisi Stasian päälle kuin kultaisia konfetteja, avautui sillä hetkellä pieni ovi. Se oli ovi ajan ja kohtalon, kaikkien lainmukaisuuksien tuolla puolen. Haamujen maailma heräsi hetkeksi, kuu muuttui kalpean vihreäksi, lumi ja jääpuikot puutarhassa lakkasivat hohtamasta ja samppanjassa räjähtelivät pienet hiukkaset. Kaikki meni sekaisin, maailma sai hikan sekunnin murto-osan ajaksi. […]

Täällä ei ole metsää. Jätimme metsän Näytämöön. Täältä metsä on tuullut pois, jättänyt vain pajukoita suojaisimpiin poukamiin. Joudumme lämmittämään turpeella tai ostamaan polttopuuta ihmisiltä, jotka kuljettavat sitä Vesisaareen. Lapset poimivat ajopuita. Poika, joka raahaa perässään sileäksi huuhtoutunutta runkoa, muistuttaa Heikkiä ja saa sydämeni kivistämään. Metsä täällä olemme me, ajattelen nähdessäni ihmisten virtaavan hierualle ja veneille […]

Kun vuorilla sataa, joki nousee, ja siksi majat ja talot on rakennettu rinteisiin. Se saa aikaan vaikutelman, että Río Blanco hallitsee maisemaa, elää elämäänsä alhaalla, paisuen ja kutistuen, ja talot seuraavat sitä etäältä. Andres ja Marie Møllerin talo sijaitsee yhden mäen länsipuolella niin, että vasta ilta-aurinko osuu sen seiniin. Siis niinä harvoina hetkinä, kun taivas […]

Tunnustelen ikivanhan tomun peittämää käytävää. Etenen pimeässä, kokeilen kattoa kädellä, yritän aistia kivensärmät ennen kuin ne osuvat otsaan. Kasvoilla käy vinka. Jossain on aukko, ehkä vain pieni, mutta silti toinen mahdollisuus.Pimeä haurastuu hämäräksi, hämärä ohenee sumuksi, ja sen takaa huokuu metsän vihreä valo. Nousen sitä kohti kuin sukelluksista, ja sammalmättäiden välistä erkanen vapaan taivaan alle.Kumarrun […]

Steller käskee miehiä soutamaan ääneti, mutta hänen pyyntönsä ei ole tarpeen. Vasta vesillä hän käsittää, kuinka valtavista olennoista on kyse. Pinnan alla häilyvät kolmekymmenjalkaiset varjot – mitä uskomattomia, suurenmoisia petoja! He laskevat viisikymmentä selkää ja soutajat käyvät levottomiksi. Ei tarvita kuin yksi töytäys, ja he syleilevät kylmiä aaltoja, eivätkä he suostu soutamaan lähemmäs, mutta eläimet […]

He was waiting for me by the Coromandel screen. I hesitated – it suddenly occurred to me what people might say: I was a white woman alone in another mans house, and not just any man, but a Chinaman. He looked across the length of the hall at me, and then, without uttering a word, […]

That’s right; I am queer, from queer folk, queer stock. The very queerest. Here we are, stuck on an island, a hollow, a swamp, the desert, no sooner settled than banished again. You bet I’m queer. I’m no landlord nor lawyer, no duke nor lord of the looms. I’m no cap doffer, no knee bender, […]

”Ja ehkä huomenissa”, sanoo hänen aviomiehensä samalla kun kallistaa kulhoaan lusikoidakseen keiton viimeiset pisarat, ”voisimme lähteä ratsastamaan joen varteen. Kauempana lännessä näköala on mitä miellyttävin. Käsken säätämään satulaanne – panin tullessa merkille, että se oli vinossa. Luulen, että myös tammanne kaviot kaipaavat huomiota, kun olemme tehneet retkemme, ja…” Lucrezian tuijottaessa miestään tämän sanojen merkitys hajoaa […]

”Johan nyt helvetti!” Anastázie puuskahti. ”Eikö me juuri tuosta samasta väitteestä aloitettu viikko sitten? Eihän tuo idioottimainen tarina etene mihinkään!” Anastázie oli löytänyt verkosta implanttiinsa sopivan (ja ennen kaikkea ilmaisen) käännösohjelman, joka ei täyttänyt hänen päänuppiaan kolmen minuutin välein mainoksilla, joten hänen saksansa oli lähes moitteetonta silloin, kun satelliittiyhteys ei pätkinyt, ja kunhan hän malttoi […]

Tarkastelin pääruoaksi tarjottavaa kalaa.”Luulen että voisimme päällystää keitetyn kampelan punaisella ja valkoisella majoneesilla pursotettuna raidallisiksi ja sitten reunoille hiukan persiljaa ja hakattuja keltuaisia. Tein kerran niin kun Picasso oli syömässä. Neiti Stein ilahtuu aina väreistä.”Margit nyökkäsi. Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon. Kirjoitetut sanat olivat hänelle helpompia. Luulen että hän osittain […]

It turned out that it was Ramsay Coker who was in charge over at the Sphinx. In Freda’s opinion, Ramsay Coker was a first-class twit. His head was always in the clouds. ’I’m writing a novel,’ he told her, as if that was something to crow about, as if there weren’t enough novels in the […]

An obsession, a mania, Lib supposed it could be called. A sickness of the mind. Hysteria, as that awful doctor had named it? Anna reminded Lib of a princess under a spell in a fairy tale. What could restore the girl to ordinary life? Not a prince. A magical herb from the world’s end? Some […]

Kerro minulle merestä, Lia sanoi jälkeenpäin. Miten voitte tietää, että menette sinne minne pitääkin?Olof ynähti.Nukutko sinä?Meri, Olof mutisi. Pitääkö meidän aina puhua merestä?Niin mutta miten te osaatte palata kotiin? Merihän ei ole enää sama kuin lähtiessänne.Paikat oppii tunnistamaan ja pikku hiljaa alkaa nähdä erilaisten kallioiden ja rantojen eroja, vaikka ne ensin näyttivät samanlaisilta.Olof vaikeni.Kerro nyt […]

Following the meal, the group usually moved to the small Tapestry Room to discuss the latest news: the bombing of Pearl Harbor, Virginia Woolf’s suicide, Nancy’s brother-in-law who was missing in action. After thoroughly covering the topics of the day, they’d turn to savagely reviewing books and friends. The nights ended with Eddy and Helen […]

Sinun suudelmasi pamppaili kämmenselälläni hullun rohkeana ja täysin suojattomana, kuin pikkulinnun sydän. Sitten kellon viisarit ilmoittivat että oli iltapäivä ja ihmisiä alkoi lapata sisään. Ovi avautui ja sulkeutui ja avautui ja sulkeutui, ja kaikilla oli nälkä ja jano ja tarve kuunnella radiota. Äiti heräsi kuin unesta ja minä samoin, onko ruoka valmista, mitä peitot tekevät […]

Jos äiti oisi ehtiny elää ja jos se oisi joutunu näkemään, kuinka oma penikkansa valihtee mustilaisen, se oisi kuollu siihen paikkaan. Se ei voinu sietää niitä, jos nyt ei voinu oikein muitakaan. Sillon harvakseltaan kun nuo tulivat kerjuulle, se laitto raakasti oven säppiin ja teki sen joka ikinen kerta. Meijän navetan ikkuna oli kuin tarkotuksella […]

Menin varovasti lähemmäs ja kurkistin pylvään takaa kun näytti siltä että ihmiset seinässä kaatuvat päälleni mutta kirkkoväärti nauroi remakasti pelolleni ja sanoi että etkös ole moista ennen nähnyt ja etkös tiedä kuvia olevan olemassa. Kun uskalsin katsoa seinälle ymmärsin etteivät ne olleet oikeita ihmisiä vaan ihmisestä piirrettyjä kuvaamuksia. En tiennyt että ihmisen voi tehdä viivoiksi […]

No, I’d open a refuge for mothers. A retreat. Concrete 1970s brutalism, an anti-domestic architecture without flounces. Something low with big windows and wide corridors, carpets to deaden sound. There will be five or six rooms off the corridor, each with a wall of glass and sliding doors looking on to a cold, grey beach. […]

Doctor Lynn peered into the abdominal cavity, which was pulpy with dark juice. She dictated: Liver swollen, signs of internal bleeding. Kidney inflamed and oozing. Colon ulcerated.  I followed her scalpel with my own, taking samples.  She murmured, We could always blame the stars. I beg your pardon, Doctor? That’s what influenza means: influenza delle stelle–the influence of […]

In India, individual shame did not exist. Humiliation spread, as easily as oil on wax paper, to the entire family, even to distant cousins, uncles, aunts, nieces and nephews. The rumormongers made sure of that. Blame lay heavily in my chest. Had I not deserted my marriage, Radha would not have suffered so much, and […]

Bigga-Marja ja Piera alkoivat käydä keskustelua saameksi. Olavi hautautui mukiinsa. Hän huokaisi ja hieroi silmiään. Olisi vain ajan kysymys, milloin Inkeri pääsisi Koskelan kanssa juttusille. Olavi tiesi, että Koskela oli järkevä ja älykäs mies, mutta saattoiko hän olla varma, että tämä ei mainitsisi hänen nimeään? Koskela saattaisi möläyttää jotain pientä, merkityksetöntä, mutta sellaista, mistä Inkeri […]

This is how the ambush begins: with the slow rise of a monarch’s shadow from a tall mountain peak. With the emperor’s faint image caught in the whir and snap of a camera, reflected in the glint of a lens to ricochet against fog and hill. As Kidane’s army, new recruits and seasoned fighters, prepares […]

Vaikka aamun aavistaa jo taivaan itäisellä syrjällä, vielä on yö ja se on minun. Minä saavuin ja lähdin ensimmäisenä. Aaro nukkuu kuusimajassa vielä hetken ja hankkiutuu sitten kärrytietä maantielle. Hän ei tunne Vehkasalosta muita reittejä, hänelle tämä on mikä tahansa metsä, mutta minä voin valita miten kuljen. Vähän ennen suolampea lintujen lauluun ja tuuleen punoutuu […]

He ohittivat aapoja, joiden keskellä rimmet vaanivat varomatonta kulkijaa, kävelivät läpi palsasoiden, joiden kumpujen kätkemä jää oli syntynyt jo Kristuksen eläessä. Paikka paikoin he erottivat tien reunassa kohdan, jonka pintaa ei peittänyt jäkälä vaan tuore sora. Ensimmäisillä kerroilla Irene ihmetteli, mitä niistä paikoista oli kaivettu, mutta ymmärsi, kun kysyi Siiriltä. Sellaisen soraikon alla lepäsivät tienteossa […]

Maren knows Mamma has nightmares too. But she doubts her mother wakes with salt on her tongue, the sea mottling her breath. Sometimes Maren wonders whether she brought this life upon them all with her wishing for time alone with Diinna and Mamma. For though Kiberg is close, and Alta not so far, no man […]

Kirjoitan uneni muistiin. Mitä enemmän kirjoitan, sitä nopeammin sanat tulevat, ja alan tuntea Alekkan tuoksun: märkää hiekkaa, jotain väkevää ja pippurista. Ja sitten kirjoitan muutaman lauseen kuvia, joita mieleen nousee samaan tahtiin kuin Alekka heiluttaisi risuluutaa, vaaralta puhaltaisi pellon yli metsäinen tuuli, hämärä ja säkenöivä. Ilahdun niistä niin, että minun täytyy nousta seisomaan, kävellä talon […]

Jos pidin silmäni kiinni, ruokalan äänet kuulostivat suorastaan miellyttäviltä. Haarukoiden kilinä lautasilla, kaadetun veden lorina, lasien tömähdykset puupöytää vasten, suiden maiskutukset, askelten kopina lattialla, äänten sorina ja lintujen laulu ja koirien haukunta, avoimista ikkunoista kantautuva traktorin pärinä. Se vaikutti kaikin puolin seuralliselta; ihmisen tarpeessa syödä henkensä pitimiksi on jotakin hellyttävää. Mutta kun avasin silmät ja […]

Olin ilmassa eikä ylläni ollut muuta kuin sininen taivas, maata en voinut nähdä lainkaan, ei ollut koulua eikä opettajia eikä vodia huutavaa miestä, ei pahaa leipää eikä vetoisia lattioita. En painanut mitään eikä koneenikaan painanut ja ajattelin, että voisin lentää Jannen luo New Yorkiin, väistää soihtunaisen piikkikruunun, laskeutua jollekin kadulle ja ihmiset hurraisivat ja heittäisivät […]

Suurta eksperimenttiä edeltävänä yönä en nuku ollenkaan. On sovittu että sukelluskelloa aletaan siirtää laskemispaikalle jo ennen auringonnousua enkä osaa nukahtaa edes keskiyön tunneiksi koska odotan siirtomiesten tulemista. Herra Halley on jättänyt minulle listan asioista jotka täytyy muistaa ja ympyröinyt kohdat mitkä on erityisen tarkkaan varottavia kun suurta Magnum-kelloa kuljetetaan telakan aitauksesta laivaan. Siksi se on […]

Jokaisen elämää voi mitata sillä, kauanko pyörähdys kestää. Lasinpuhaltajan pyörähdys alkaa pilliin tarttumisesta ja päättyy, kun valmis lasi viedään uuniin, alkaa taas alusta. Kauppiaan elämässä leikataan yhä uudelleen laukkamakkarasta palasia ja kansakoulun opettajan ympyrä alkaa syksyllä uusista oppilaista ja päättyy kevään suvivirteen. Vain kartanossa elämä on pysähtynyt jatkuvaksi sunnuntaipäiväksi. Helmi pysähtyy ja tuijottaa levyllä olevaa […]

That was the moment, before I even stepped onto the train, when I realized the most important thing that was happening to me. They were takin my natural feelings away, so quietly that it could have occurred without my noticing. I understood in a flash that I must keep my mind safe, whatever came next. […]

Kun Viaporia lähestyi päivänvalossa, jo kaukaa mereltä tulijaa tervehti saaren päällä leijaileva pölypilvi. Tuulella ja sateellakaan pöly ei laskeutunut ennen kuin vasta iltamyöhällä, töiden päätyttyä siltä päivältä. Pilvessä velloi saarille laivattua täyttömaata ja räjäytysten savua, se oli loputtomien ruokanuotioiden käryä ja partaisissa suupielissä roikkuvien piipunnysien katkua. Siihen yhtyivät myös sepänpajojen huurut ja veneiden tervauksen ja […]

Siniseen samettiin on pakattu kahdeksan pientä nukkea. Ne ovat tavattoman aidon näköisiä, pieniä ja siroja. Niin täydellisiä, ettei ihmiskäsi ole voinut niitä tehdä. Nella tuntee itsensä jättiläiseksi poimiessaan yhden niistä varovasti, niin kuin se voisi särkyä kosketuksesta. Hänen kämmenellään on Johannes, jolla on leveillä harteillaan tummansininen viitta ja jonka toinen käsi on puristunut nyrkkiin. Toinen […]

Olive fell asleep beside it at four in the morning. The next day, she stood before the painting as the sun cracked low along the sky beyond her window. She never knew she was capable of such work. She had made, for the first time, a picture of such movement and excess and fecundity that […]

Nyt kun hän seisoi katselemassa kupolia, jonka he olivat rakentaneet neljän jättimäisen pylvään varaan, hän näki sen tuhannetta kertaa, mutta aivan kuin kerta olisi ollut ensimmäinen. Ja hän tunsi samoin kuin lapsena koivujen alla. Kupoli oli sulautunut yllä olevaan taivaaseen. Hän putosi polvilleen välittämättä siitä, kuka häntä ehkä katseli. Hän meni makaamaan matolle silmät kiinni […]