Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Mutta kaiken sen onnen viereen, jota ropisi Stasian päälle kuin kultaisia konfetteja, avautui sillä hetkellä pieni ovi. Se oli ovi ajan ja kohtalon, kaikkien lainmukaisuuksien tuolla puolen. Haamujen maailma heräsi hetkeksi, kuu muuttui kalpean vihreäksi, lumi ja jääpuikot puutarhassa lakkasivat hohtamasta ja samppanjassa räjähtelivät pienet hiukkaset. Kaikki meni sekaisin, maailma sai hikan sekunnin murto-osan ajaksi. Kaikki kieppui ja voihki, mutta kukaan ei huomannut sitä. Se oli vain väärä ovi, joka tempaistiin auki tuskin havaittavaksi hetkeksi ja kolautettiin taas kiinni, mutta se hetki riitti siihen, että jokin musta luikerteli ulos. Ehkei se ollut edes musta, ehkä se oli väritön ja tuskin havaittava, hento – mutta se oli julma ja hyytävä ja janosi perikatoa. Se oli petos, joka syntyi sillä hetkellä.
Ja jokin nimetön sai alkunsa, se vapautettiin, päästettiin maailmaan tuomaan hulluutta kaikille, valtaamaan aivot ja turruttamaan sielut. Sieppaamaan elämän mukanaan, kyltymättömänä ja suurena.
Ovi tempaistiin auki ja joku astui sisään.
Vähän ennen puoltayötä, vähän ennen kuin samppanjapullot poksahtelivat, vähän ennen kuin raketteja ammuttiin taivaalle ja kaksi vastikään ystävystynyttä naista istui vielä korituoleissa suihkukaivon äärellä kertomassa toisilleen elämästään, talon valtasi kova kuiskutus ja ihmetys. Kuultiin kahahduksia, ihmiset supattivat jotain toistensa korviin ja astuivat syrjään, sillä Pienen Suuren miehen oli ilmoitettu saapuvan. Tšekistien päällikkö, maan mahtavin mies: juhlien isännän esimies ja henkilökohtainen ystävä liittyisi nyt hienoon seurueeseen ja juhlistaisi heidän kanssaan alkavaa vuotta 1928. Mikä kunnia!
– Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle) – Osa 1
Vuosi vaihtuu pian, mutta toivottavasti ei aivan noin dramaattisissa tunnelmissa kuin yllä olevassa lainauksessa. Nino Haratishvilin romaani Kahdeksas elämä (Brilkalle) on eeppinen matka Georgian historiaan läpi punaisen vuosisadan. Massiivinen teos on Suomessa päätetty julkaista kahdessa osassa ja toinen osa julkaistaan huhtikuussa 2025. Haratishvili on syntynyt Georgiassa ja asuu nykyään Saksassa. Hän kirjoittaa molemmilla kielillä, mutta tämä kyseinen teos on alun perin julkaistu saksaksi vuonna 2014 ja sen on suomentanut Raija Nylander. Toisen osan käännöstyö oli kesken, kun Nylander syksyllä yllättäen menehtyi sairauskohtaukseen. Komean uran tehneen kääntäjän työ jää elämään ja tämän viimeiseksi jääneen suurtyön toisen osan viimeistelee kääntäjä Anne Kilpi. On varmasti ollut aikamoinen urakka lennosta perehtyä tähän vuosikymmeniä historiaa ja värikkäitä suvun vaiheita kattavaan teokseen.
Kahdeksas elämä (Brilkalle) kertoo erään georgialaisperheen tarinan 1900-luvun alusta tähän päivään. Fiktiivisen perheen elämä kietoutuu yhteen todellisten historian tapahtumien ja henkilöiden kanssa ja lukija pääsee kurkistamaan levottoman punaisen vuosisadan tapahtumiin kuuden sukupolven kautta. Sukusaaga käynnistyy 1900-luvun alussa Venäjän keisarikunnassa, jonka laitamilla Georgian maaseudulla suklaatehtailija valmistaa salaisella reseptillään ihmeellistä suklaajuomaa, joka saa aikaan hurmioitumista mutta myös tuhoa. Suklaatehtailijan tytär Stasia (Anastasia) perii salaisen reseptin isältään ja vie sen mukanaan Pietariin, jossa hänen tuore aviomiehensä on saanut työn Venäjän vallankumouksen ytimessä. Koko teos on tavallaan pitkä kirje, jota Stasian lapsenlapsenlapsi Niza kirjoittaa sata vuotta myöhemmin Berliinissä 12-vuotiaalle sisarentyttärelleen Brilkalle. Kertoja puhuttelee Brilkaa suoraan, paljastaen ja selittäen perheen värikkäät, monimutkaiset vaiheet. Hänen on kerrottava Brilkalle perheen koko tarina, mitään kaunistelematta ja mitään peittelemättä. Hänen sanomansa tytölle on: Murtaudu tämän tarinan läpi ja jätä se taaksesi.
Georgialaisen suklaanvalmistajasuvun kohtalot kietoutuvat 1900-luvun kuohuvaan Venäjään ja neuvostoaikaan – lokakuun vallankumous, maailmansodat ja Stalinin ajan sorto luovat taustan tälle monikerroksiselle tarinalle. Lukija kohtaa Stasian, joka unelmoi baletista, ja hänen sisarensa Christinen, joka rakastaa ylellistä elämää. Keskeisiä henkilöitä ovat myös Christinen poika Kostja sekä tytär Kitty. Heidän tarinoissaan soi mahdottomien rakkauksien kaiho, pettymysten ja menetysten tuoma syvä murhe ja ihmisyyden säröt. Silti kaiken synkkyyden keskellä kytevät toivon sirpaleet, tanssin keveys ja musiikin lohduttavat sävelet. Tämä on kertomus siitä, kuinka onnellisuudesta kamppaillaan, vaikka elämä tuntuu jatkuvasti häviävän taistelun armotonta politiikkaa vastaan. Etenkin naisten kohtalot on kuvattu poikkeuksellisen herkästi ja kauniisti. Suru kulkee heidän rinnallaan uskollisena seuralaisena, kun unelmat murskautuvat raiskauksien, epäonnistuneiden avioliittojen ja sortavan järjestelmän puristuksessa.
Haratishvili leikkii historiallisilla faktoilla nerokkaasti. Hän sekoittaa faktoja ja fiktiota niin taitavasti, että lukija uskoo kaikkien näiden ihmisten todella eläneen. Perheen historia kietoutuu kipeästi ja tuskallisesti yhteen Georgian ja Venäjän suurten veristen tapahtumien kanssa. Mukana ovat muun muassa Leningradin piiritys sekä historian tunnetuin georgialainen, Stalin, sortotoimineen. Vieläkin kohtalokkaammin perheen historiaan vaikuttaa toinen Georgian verinen diktaattori, Lavrenti Berija. Näitä historian henkilöitä ei kirjassa nimetä lainkaan, vaan heihin viitataan lempi- tai liikanimillä. Onneksi minulla on perheessä 15-vuotias historian asiantuntija, joka osasi heti nimetä Pienen Suuren miehen Lavrenti Berijaksi ja kertoa hänestä sellaistakin faktaa, jota kirjasta ei käy ilmi. Vaikka hän ei itse innostunut lukemaan näin massiivista romaania, saimme monta kiinnostavaa keskustelua aikaan kirjan historiallisista käänteistä.
Tarinan kieli on rikasta ja ilmeikästä, ja sen kukkiva, kirjallinen sävy tempaa mukaansa – luin pitkiä aikoja tauotta ja lähes henkeä pidätellen. Koska suomennos julkaistaan kahdessa osassa, tarina jää aivan kesken. Henkilöt jätetään vuoteen 1956 ja kronologisesti etenevän romaanin toinen osa kattaa ajan tuosta hetkestä nykypäivään. Tuntui suorastaan väkivaltaiselta jättää lukija roikkumaan tyhjän päälle. Ymmärrän toisaalta ratkaisun, sillä jo tässä ensimmäisessä osassa on 516 sivua. Koska itse en kaihda tiiliskiviä, olisin mieluusti jatkanut tarinaa saman tien. Kirjan pituus on aina suhteellista. Tämä on niin vauhdikas ja sujuvasti kirjoitettu romaani, että sivut kääntyvät vinhaa vauhtia ja luin kirjan reilussa viikossa. Pelkona on, etten enää huhtikuussa toisen osan ilmestyttyä muista kaikkia henkilöitä ja juonenkäänteitä. Ehkä pelko on kuitenkin turha. Vaikka kaikkea ei muistaisikaan, Haratishvilin upottava kerronta varmasti nappaa nopeasti mukaansa. Jos et kuitenkaan ole vielä tätä ensimmäistä osaa lukenut, suosittelen ajoittamaan sen lukemisen lähemmäs toisen osan julkaisua. Odottavan aika on pitkä..
Nino Haratishvili:
Kahdeksas elämä (Brilkalle) – Osa 1
Das achte Leben (Für Brilka) (2014),
suom. Raija Nylander
Aula & Co 2024
* Osta kirja Finlandia Kirjasta
Muissa blogeissa:
Kirjan jos toisenkin
Georgia historiallinen romaani Kahdeksas elämä (Brilkalle) Neuvostoliitto Nino Haratishvili Stalin sukusaaga Venäjä