That was the moment, before I even stepped onto the train, when I realized the most important thing that was happening to me. They were takin my natural feelings away, so quietly that it could have occurred without my noticing. I understood in a flash that I must keep my mind safe, whatever came next. I believe now that it was not only enormous luck that brought me this understanding the very first day, but also my habit of living closely with my own mind, alone with it while I practiced. It was the landscape in which I had always lived, toiling over its rocks and hills to find the perfect place for my music, climbing up long rows of notes in order to commit them to memory. I also believe that few of the men around me realized early enough that they would have to guard their minds, first and foremost, and not their bodies, which would be impossible to protect anyway. The man beside me, stumbling on his shredded feet, in his socks, and the man who held his other arm, were both dead forty-eight hours later.

Ensin seuraa matkailuvinkki. Olimme pari viikkoa sitten Tukholmassa, jossa pojan kanssa tutustuimme vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Science Fiction -kirjakauppaan. Aivan mahtava paikka, joka on täynnä kirjallisuutta, sarjakuvia, leffoja, pelejä ja oheiskrääsää scifin ja fantasian ystäville. Sieltä tarttui mukaan tämä Elizabeth Kostovan uusin romaani The Shadow Land, vaikka sillä ei kyllä ole mitään tekemistä scifin tai fantasian kanssa. Olisiko päätynyt kirjakaupan valikoimaan siitä syystä, että Kostovan esikoinen The Historian kertoi Draculan legendasta historiantutkijan silmin. En muuten millään saa palautettua mieleeni olenko lukenut sitä. Kovin tutulta se ainakin kuulostaa ja Kostovan nimi soitti kelloja ja sai poimimaan tämän kirjan hyllystä. Mystistä..

Elizabeth Kostova on yhdysvaltalaiskirjailija, jolla on lämmin suhde Bulgariaan. Hän kertoo kirjan jälkisanoissa vierailleensa Bulgariassa ensimmäisen kerran vuonna 1989 ja tunteensa jo silloin kuin tulleensa kotiin. Maasta tulikin myöhemmin hänen uusi kotinsa, kun hän meni naimisiin bulgarialaisen miehen kanssa. Kostova kertoo unelmoineensa Bulgariasta ja sen ristiriitaisesta historiasta kertovan kirjan kirjoittamisesta pitkään ja tuo unelma on nyt toteutunut tämän uuden romaanin myötä. Ehkä omaa kokemustaan nostalgisoiden Kostova on valinnut romaaninsa päähenkilöksi nuoren amerikkalaisnaisen, joka saapuu ensimmäistä kertaa Bulgariaan ja rakastuu sen kauneuteen, ihmisiin ja pinnan alla kytevään traagisuuteen.

Alexandra on matkustanut Sofiaan aikeenaan opettaa englantia ja lievittää surua ja tuskaa, joka on pesiytynyt häneen isoveljen kadottua perheen vaellusretkellä. Alexandra ei ole vielä päässyt edes majapaikkaansa, kun kohtalo tempaisee hänet keskelle mysteeriä, joka ulottaa lonkeronsa tämän vieraan maan synkkään historiaan. Taksijonossa Alexandra auttaa iäkästä pariskuntaa ja myöhemmin taksissa huomaa, että on epähuomiossa ottanut yhden heidän laukuistaan. Laukun sisältä löytyy taidokkaasti kaiverrettu puinen laatikko, jossa on nimi Stoyan Lazarov. Laatikon sisältä paljastuu vainajan tuhkat. Yhdessä taksinkuljettajansa Asparuhin alias Bobbyn kanssa Alexandra ryhtyy jäljittämään perhettä palauttaakseen tuhkat sureville omaisille. Pian alkaa vaikuttaa siltä, että Lazarovin perhe on sekin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Singotessaan vihjeiden perässä paikasta toiseen Alexandra ja Bobby tutustuvat pala kerrallaan Stoyan Lazarovin, taitavan viulistin, elämään, jota varjostivat kommunistisen diktatuurin vainot ja synkät salaisuudet. Mitä syvemmälle Lazarovin tarinaan he sukeltavat, sen selvemmäksi käy, että tieto voi vaarantaa myös heidän henkensä.

The Shadow Land noudattaa historiallisille mysteeriromaaneille tyypillistä kaavaa, jossa vuorotellaan kahdessa aikatasossa – nykypäivässä, jossa etsitään vihjeitä historian tapahtumista sekä menneisyydessä, jonka salaisuuksia paljastetaan vähä vähältä. Kuten usein tällaisissa kahden aikatason romaaneissa tapahtuu, myös tässä historiallinen aikataso osoittautui kiinnostavammaksi ja hallitummaksi kokonaisuudeksi. Nykyajassa koko kirjan lähtökohta tuntuu epäuskottavalta. Miksi juuri maahan tullut Alexandra ei vie uurnaa poliisille vaan päättää itsepintaisesti palauttaa sen itse omistajilleen? Ja miksi hän mieluummin luottaa täysin vieraaseen taksikuskiin, joka noin vain hylkää työnsä kolutakseen puoli maata turistin ja tuhkauurnan kanssa? Kaiken lisäksi taksikuski on sattumoisin myös palkittu runoilija, kansalaisaktivisti ja entinen poliisi. Kätevää. Myös nyky-Bulgarian kuvauksessa sorrutaan aikamoiseen romantisointiin. Toki mainitaan korruptio, kerjäläiset ja kulkukoirat, mutta pääosin ihastellaan pittoreskeja postikorttimaisemia. (Inho)realistisempaa kuvausta nyky-Bulgariasta löytyy Garth Greenwellin mainiosta romaanista Kaikki mikä sinulle kuuluu.

Jos pääsee yli nykytason epäuskottavuuksista ja kerronnan kömpelyyksistä, Stoyan Lazarovin elämäntarina vie mukanaan. Kommunistisen diktatuurin aikainen sorto ja mielivaltaisin perustein tuomittujen vankien pakkotyöleirit ovat edelleen vaiettuja asioita entisen itäblokin maissa. Kozova avaa kirjassaan tuon ajan synkkää maailmankuvaa erityisesti yhden miehen kokemusten kautta. Viulutaiteilija Lazaroville musiikki on sekä tuomitseva että pelastava asia. Itse asiassa taide eri muodoissaan on keskeisessä roolissa tässä tarinassa. Muusikon lisäksi henkilökavalkadista löytyy kuvataiteilijoita ja runoilijoita. Jokaiselle heistä taide merkitsee sekä väylää ilmaista kipeitä asioita että paeta niitä taiteen ylevöittävään ja lohdulliseen maailmaan. Taiteen eheyttävä ja normeja rikkova voima on ollut esillä monissa romaaneissa, joista tässä yhteydessä mainittakoon kommunistiseen Kiinaan ja kulttuurivallankumoukseen sijoittuva Madeleine Thienin Do Not Say We Have Nothing.

Juonellisesti The Shadow Land pitää otteensa yllättävän hyvin loppumetreille saakka, vaikka Alexandran ja Bobbyn toivoton suhaaminen paikasta toiseen välillä puuduttaakin. Joitakin juonenkäänteitä aavistelin etukäteen, mutta yllätyksiäkin säilyi loppuun saakka. Kozova kuitenkin sortuu ylikerrontaan eikä mielestäni usko riittävästi lukijan älykkyyteen. Vaikka yleensä nautinkin pitkistä romaaneista, tämä romaani olisi kyllä kaivannut tiivistämistä. Monia kohtia olisi voinut karsia pois juonen tai henkilökuvauksen kärsimättä. Kirja olisi voinut myös loppua tyylikkäämmin, jos pari viimeistä lukua olisi jätetty pois. Ihan kaikkia langanpätkiä ei tarvitsisi solmia lukijan puolesta.

Yhdysvallat-lukuhaaste:
Yhdysvallat-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 2 – Musiikki osana kirjaa.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35 – Entisen itäblokin maasta kertova kirja.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa valinta oli selvä: tämä kirja suorastaan vaatii kuunneltavaksi Vivaldia, joka oli Stoyan Lazarovin ihailun kohde. Haastekohdan valinta olikin sitten kiperämpi pulma, kun kaikki ilmeisimmät kohdat on jo käytetty. Valinta saattaa kuulostaa alkuun yllättävältä, sillä sijoitan Vivaldin Neljä vuodenaikaa kohtaan 28 – Syntymäpaikkakuntaasi tai muuhun sinulle läheiseen paikkaan liittyvää musiikkia. En ole toki syntynyt Vivaldin nurkilla Italiassa, vaan Kuhmossa, jonka jokakesäisillä kamarimusiikkifestivaaleilla Vivaldia on soitettu lukuisia kertoja. Kuuntelemani äänitys on Pekka Kuusiston ja Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin taltiointi vuodelta 1999. Kaikki haasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Elizabeth Kostova: The Shadow LandElizabeth Kostova: The Shadow Land
Ballantine Books 2017
Omasta hyllystä


Seuraa Kirjaluotsia:

BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
FACEBOOK
GOODREADS

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.