It turned out that it was Ramsay Coker who was in charge over at the Sphinx. In Freda’s opinion, Ramsay Coker was a first-class twit. His head was always in the clouds. ‘I’m writing a novel,’ he told her, as if that was something to crow about, as if there weren’t enough novels in the world already. He was incapable of organizing a tombola, let alone a nightclub. The Sphinx would run just as well without him. Gerrit the barman and the Glaswegian manager were always scheming together about something or other in their incomprehensible accents. They were robbing the Cokers blind, skimming off the top, but Ramsay seemed oblivious to what was going on right beneath his nose.

Kate Atkinson: Shrines of Gaiety

Kate Atkinsonin uusi romaani on minulle aina odotettu tapaus. Uusin romaani Shrines of Gaiety ilmestyi vasta syyskuun lopussa, enkä viikkoa kauempaa malttanut odottaa, ennen kuin piti jo ottaa uutukainen kuunteluun. Atkinson kirjoittaa sekä loistavia dekkareita että kerronnallisesti koukuttavia historiallisia romaaneja. Shrines of Gaiety on jotain siltä väliltä, vähän samaan tapaan kuin muutama vuosi sitten ilmestynyt vakoojatarina Transcription. Vakoilua ja dekkarimaisuutta löytyy myös tästä historiallisesta romaanista, joka sijoittuu Lontooseen vuonna 1926. Sohon yöelämän kuningatar, lukuisia suosittuja yökerhoja pyörittävä Nellie Coker vapautuu vankilasta ja palaa hallitsemaan valtakuntaansa. Hänen klubeillaan viihtyvät niin kaupungin kerma, tavallinen kansa kuin alamaailman edustajatkin. Suosio tuo kuitenkin mukanaan myös vihollisia ja Nellie joutuu torjumaan uhkia niin ulkoa kuin sisältä säilyttääkseen valtakuntansa ja turvatakseen loistavan tulevaisuuden kuudelle lapselleen.

Romaanin henkilögalleria on laaja, mutta kaikki piirtyvät omina persooninaan esiin ja tuovat lisäarvoa tarinalle. Cokerin klaanista vahvimmin nousevat Nellien lisäksi vanhin poika ja äitinsä manttelinperijä Niven, kirjailijuudesta haaveileva ja aina ongelmiin ajautuva Ramsay sekä vanhin tytär Edith, joka on rakastunut väärään mieheen. Nuoremmat siskot Betty, Shirley ja Kitty jäävät etäisemmiksi. Lontoon poliisi vannoo kaatavansa Cokerin laittoman toiminnan ja tekee usein ratsioita yökerhoihin. Osalla poliiseista on kuitenkin pelissä likaisempia kortteja. Uudella rikosylikomisario Frobisherilla on myös omat epäilyksensä talon sisäisestä korruptiosta. Frobisher on kuitenkin eniten huolissaan nuorten tyttöjen katoamisista ja murhista, joiden uskoo jotenkin liittyvän yökerhobisnekseen. Hän palkkaa Yorkista saapuneen entisen kirjastonhoitajan Gwendolen Kellingin soluttautumaan Cokerin klubille ja raportoimaan hänelle epäilyttävästä toiminnasta. Gwendolen tarttuu oitis mahdollisuuteen, sillä hän on tullut etsimään ystävänsä puolesta kahta alaikäistä tyttöä, jotka ovat yhdessä karanneet Lontooseen. Freda ja Florence haaveilevat tähteydestä teatterin lavoilla, mutta saavat tyytyä aivan toisenlaisiin tanssitytön hommiin.

Henkilöistä kiinnyin eniten Gwendoleniin ja Fredaan, jotka molemmat ovat sinisilmäisyydessään haavoittuvia mutta määrätietoisuudessaan ja mutkattomuudessaan voittamattomia. Entinen kirjastonhoitaja Gwendolen tarttuu yhtä innoissaan poliisin tarjoamaan vakoilupestiin kuin yökerhokuningattaren tarjoamaan työhön klubin pyörittäjänä. Tie kirjastonhoitajasta Lontoon yöelämän peluriksi käy tältä naiselta yhtä luontevasti kuin kirjojen hyllyttäminen. Käytännön ihmisenä hän ei edes hätkähdä pientä ammuskelua baarissa ja saa sukat sekaisin useammaltakin mieheltä lain molemmin puolin. Freda taas tuntuu nousevan jaloilleen mistä tahansa alhosta sinnikkyytensä ja rohkeutensa avulla.

Atkinson on usein kirjoissaan kokeillut erilaisia kerrontatapoja ja leikitellyt etenkin kerronnan aikarakenteella. Tässä uusimmassa romaanissa Atkinson kuljettaa juonta eri henkilöiden näkökulmista ja ajallisesti “askel eteen ja kaksi taakse” -rytmillä. Eli välillä mennään hieman asioiden edelle ja palataan sitten taustoittamaan miten tuohon tilanteeseen päädyttiin. Toimiva, mutta etenkin äänikirjamuodossa tarkkaavaisuutta vaativa aikaratkaisu. Muutenkin tapahtumissa on välillä vaikea pysyä perässä, kun kaikki vakoilevat kaikkia ristiin rastiin. Mehukas juonirakennelma tästä kaikesta kyllä syntyy ja romaani pitää varsinkin loppua kohden loistavasti otteessaan. Nasevan humoristinen vire kerronnassa ilahduttaa myös.

Kirjan jälkisanoissa Atkinson kertoo, että Nellie Coker perustuu löyhästi Sohon todelliseen yöelämän kuningattareen Kate Meyrickiin, joka 20-luvulla perusti lukuisia yökerhoja Lontooseen ja istui viisi kertaa vankilassa luparikkomusten vuoksi. Kuuluisin yökerhoista oli The 43 Club, jossa viihtyi myös kirjailija Evelyn Waugh. Hänen romaanissaan Brideshead Revisited erästä Old Hundredth Clubia pyörittää Ma Mayfield, joka on saanut inspiraationsa Meyrickista. Waugh oli osa bright young things -nimellä kutsuttua boheemien nuorten aristokraattien porukkaa, joka juhli railakkaasti 20-luvun Lontoossa ja järjesti näyttäviä ja yliampuvia naamiaisjuhlia. Atkinson on lainannut romaaniinsa esimerkiksi kuvauksen melko naurettavan kuuloisista vauvajuhlista, joissa aikuiset juhlijat pukeutuvat vauvoiksi ja lastenhoitajiksi ja juovat äidinmaidoksi kutsuttuja drinkkejä vauvojen mukeista. Siinäpä vinkki Halloween-juhlia suunnittelevalle!

Kate Atkinson:
Shrines of Gaiety
Penguin Audio 2022
Äänikirjan lukija: Jason Watkins

Sinua voisi myös kiinnostaa

Kate Atkinson: Normal Rules Don’t Apply

Michelle Gable: The Bookseller’s Secret

Nancy Mitford: The Pursuit of Love

Evelyn Waugh: Brideshead Revisited | Klassikkohaaste 12

Kate Atkinson: Liian kirkas taivas

Kate Atkinson: Transcription

Kate Atkinson: Hävityksen jumala

Seuraa Kirjaluotsia

1920-luku äänikirja englanninkielinen historiallinen romaani Kate Atkinson korruptio Lontoo Shrines of Gaiety Soho yöelämä