menu Menu
Kate Atkinson: Transcription
Atkinson Kate, Iso-Britannia, Transworld Publishers, Ulkomainen kaunokirjallisuus 24/01/2019 0 kommenttia
Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste Edellinen Sabine Forsblom: Betinka Seuraava

After twenty minutes of waiting as instructed – in an unforgiving wind – a Bedford bus pulled up in front of Juliet. It was a single-decker and on its side it announced ’Highland Tours’ and Juliet thought, crumbs – were they going to Scotland and shouldn’t someone have told her so she could have packed a suitcase?

The driver opened the door and shouted over to her, ’MI5, love? Hop in.’ So much for secrecy, she thought.

The bus proceeded to stop several times to pick up more people: a couple of youngish men in bowler hats, but mostly girls – girls who looked as though they had just stepped out of a charm school, or indeed St James’s Secretarial College.

Kate Atkinson: Transcription

Kate Atkinson on yksi lempikirjailijoitani. Erityisesti hänen historialliset romaaninsa Elämä elämältä ja Hävityksen jumala ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen, mutta pidän myös Atkinsonin kirjallisesti kunnianhimoisista dekkareista. Uusi Brodie-dekkari on tulossa englanniksi myöhemmin tänä keväänä. Atkinsonin uusin julkaistu romaani Transcription on jotain näiden kahden genren välistä. Jännityskirjamaisesti etenevä vakoilutarina toisen maailmansodan aikaisesta Lontoosta muistuttaa tunnelmaltaan ja teemoiltaan Michael Ondaatjen romaania Warlight sekä Ian McEwanin romaania Sweet Tooth. Siinä onkin oiva kolmikko, jos Englannin turvallisuuspalvelun toiminta ja vakoilun maailma kiinnostaa. Mitään James Bond -menoa ei ole odotettavissa, vaan näissä kaikissa romaaneissa keskitytään erityisesti naisten rooliin vakoilutehtävissä sodan – ja McEwanin tapauksessa kylmän sodan – aikana.

Romaanin päähenkilö Juliet Armstrong värvätään vuonna 1940 Englannin turvallisuuspalveluun, joka tunnetaan myös nimellä MI5. Juliet päätyy aluksi monien muiden nuorten naisten tapaan arkistohommiin, mutta pian hänet poimitaan tärkeämpiin tehtäviin. Hänet sijoitetaan operaatioon, jonka tarkoituksena on haalia tietoa fasismia kannattavilta maanpettureilta. Käytännössä Juliet kirjaa ylös nauhoitettuja keskusteluja asunnossa, jonka naapurihuoneistossa salaisen palvelun agentti Godfrey Toby tapaa valeroolinsa turvin Hitlerin kannattajia eli niin sanotun viidennen kolonnan jäseniä, jotka luulevat Tobya Gestapon agentiksi. Pian Juliet pääsee myös itse agentin rooliin. Toisessa aikatasossa 50-luvulla Juliet on töissä BBC:n kouluradiossa ja alkaa törmäillä menneisyyden haamuihin. Romaanin aloittaa ja lopettaa vielä kolmaskin aikataso, vuosi 1981, josta käsin kuolemaa tekevä Juliet katsoo taakse historiaan.

Aiemmissa romaaneissaan Atkinson on leikitellyt kerronnalla ja varsinkin Hävityksen jumala sisälsi kerronnallisen keikauksen, joka sai haukkomaan henkeä. Transcription sisältää myös yllättäviä käännöksiä ja näkökulman vaihtoja, mutta Hävityksen jumalan kaltaista emotionaalista pommia ei tule vastaan. Vakoilutarinaan tietysti kuuluu jatkuva epäilys siitä, kuka puhuu totta ja kenen laskuun kukakin toimii. Kuten Juliet itse toteaa: And then there was Juliet Armstrong, of course, who some days seemed like the most fictitious of them all, despite being the ‘real’ Juliet. But then what constituted real? Wasn’t everything, even this life itself, just a game of deception? Atkinson kuvaa kiehtovasti hulluuden partaalle ajavaa kaksois- ja kolmoisagenttien maailmaa, jossa kenenkään ei voi luottaa.

Transcription on hurmaavalla tavalla klassinen vakoojatarina. Siinä on vanhan ajan tuntua, karikatyyrimäisiä henkilöitä ja kaiken jännityksen keskellä lakonista brittihuumoria. Pilke silmäkulmassa tekee sen, että kokonaistunnelma jää kevyemmän puolelle, vaikka kaikkea traagista tapahtuukin. Näkymätön muste, mattoon kääritty ruumis ja muut kliseet ovat varmasti tarkoitushakuisia ja toimivat tässä tarinassa mainiosti. Kirjan loppusanoissa Atkinson kertoo, että osaan henkilöistä ja tapahtumista löytyy vastine todellisuudesta, joten ihan hatusta näitä ei ole vedetty. Hauska yhteensattuma, että loppusanoissa Atkinson ylistää Penelope Fitzgeraldin romaania Human Voices, joka kertoo BBC:n toiminnasta Lontoon pommitusten aikaan. Tutustuin juuri tätä ennen minulle ennestään tuntemattomaan Fitzgeraldiin kuuntelemalla äänikirjana hänen mainion romaaninsa The Bookshop. Human Voices menee ehdottomasti myös lukulistalle. Atkinson on lisännyt kirjansa loppuun lähdeluettelon, josta löytyy muutakin kiinnostavaa.

Transcription on takuuvarmaa Atkinsonia ja pitää otteessaan yön pikkutunneille. Suomentaja Kaisa Kattelus on tehnyt loistotyötä Atkinsonin edellisten romaanien kanssa. Toivottavasti tämäkin romaani, kuin myös uusi Brodie-dekkari, saadaan mahdollisimman pian nautittavaksi myös suomen kielellä.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 12 – Kirja liittyy Isoon-Britanniaan.

Kate Atkinson: Transcription
Transworld Publishers 2018
Kirjastolaina

Kate Atkinson: Transcription

Englanti Kate Atkinson toinen maailmansota Transcription vakoilu


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up