Kaikki oli siis valmista.”Oletko valmis?””Olen.”Tilasin äidille taksin, tilasin sen Ateenan-asunnostani, tuhansien kilometrien päästä hänen väsyneestä ruumiistaan ja katkonaisesta hengityksestään.Hetkeä myöhemmin taksinkuljettaja ilmoitti olevansa talon edustalla. Äiti meni ulos.”Nyt minä lähden.”Hän jätti taakseen vuosikausia elettyä elämää sekä vaatteita ja tavaroita, joita oli ostellut, jotta asunto, kuten hän sanoi, ei olisi niin kalsea.Kuvittelin sataviisikymmentäkahdeksansenttisen äitini karkaamassa talosta […]

Tämä kirja on viimeinen yritys koota rippeet. Yhdistelen siinä muistoja, kesken jääneitä tunnustuksia ja dokumentoituja tapahtumaketjuja. Se on läheisteni hiljaisuuden hedelmä. Halusin kertoa siitä, mitä perheeni joutui monien muiden tavoin käymään läpi täydellisessä yksinäisyydessä. Mutta miten sanoitan heidän tarinansa ilman että tulen riistäneeksi sen heiltä pois? Miten puhun heidän puolestaan ilman että omat näkemykseni ja […]

Loiko tiikerin sama joka loi karitsan? Suhtaudun kysymykseen pakkomielteisesti. Se liippaa niin läheltä sitä kaikkein perimmäistä kysymystä, jossa analysoinnin rationaalinen prosessi loppuu ja esiin rajaantuu se hetki, kun ainoa vaihtoehto on antaa periksi – ja ehkä ottaa ajatus uuteen käsittelyyn, mutta nyt eri muodossa, sellaisessa henkisessä muodossa, johon kaikki eivät ole valmiita tarttumaan. Onko minut […]

Shanghai was her world. The only nature she knew were its willows and man-made lakes, the only sky its milky-orange canopy. She’d been raised to the beats of its drills and swings of its cranes, to the glow of its neon lights and the density of its crowds. Here China converged, and toward China the […]

Kuten kaikki yhteiskunnan normien rikkojat, tunnistimme kaltaisemme pariskunnat oitis. Heidän ja meidän välillä vaihdettiin merkitseviä katseita. Kaipasimme peilauspintaa. Ulkona liikkuessamme meiltä ei päässyt unohtumaan, että elimme yhteiskunnan katseen alla, minkä minä otin haasteena koettaa muuttaa sovinnaissääntöjä. Annie Ernaux: Nuori mies Joku taannoin ihmetteli, onko todella olemassa kirjoja, joita voi oikeasti lukea kokonaan ”yhdeltä istumalta” vai […]

Ken olisi uskonut, että yksi hävinnyt, yksi hengestään päässyt Otto Vokl, ehkä itse päivänsä päättänyt, kenties pois lähtenyt, olisi voinut käynnistää näin jättimäisen härdellin? Sittenkin tiedämme eittämättä sisimmässämme, että meidän jok’ikinen tekomme, puheemme on velvoitettu, ettei ole mitään ei-mietittyä, sillä millä hyvänsä on välittömästi oikeutus, merkitys, kuin eläisimme fiktion keskellä, jonkun Potockin, Poen, Christien (mieleen […]

En pelännyt aborttia lainkaan. Se tuntui, jos nyt ei helpolta, niin ainakin mahdolliselta, eikä vaatinut erityistä urheutta. Se oli arkinen vastoinkäyminen. Oli vain kuljettava polkua, jota iso liuta naisia oli kulkenut jo ennen minua. Olin teini-iästä lähtien kuullut aborttitarinoita, lukenut niitä romaaneista, napannut kulmakunnan juoruista ja supinoista. Olin muodostanut hataran mielikuvan abortintekokeinoista, sukkapuikoista, persiljanvarresta, saippuaveden […]

Menin kävelylle ja tarkkailin ihmisiä. Ajattelin, että asun tässä kaupungissa niin kuin hekin, nuo ihmiset jotka olin nähnyt Pariisin kaduilla kauppakasseineen muutama kuukausi sitten, joita olin kadehtinut ja joiden elämää kuvitellut. Nyt olin yksi heistä, ja ulkoapäin olisi voinut luulla, että olin aina ollut osa tätä elämää, että olin aina ollut täällä, tässä kaupungissa, nyt […]

Toukokuun 1968 tapahtumista Aïcha ei ymmärtänyt yhtään mitään. Hän tentti koko kevään yhtä ahkerasti kuin ennenkin ja vietti lukuisia öitä ja päiviä sairaalassa, josta hän otti vastaan kaikki tarjotut päivystysvuorot. Toki hän jotain ilmapiirissä aisti, jonkinlaisen muutoksen ja kuohunnan. Joskus jostain tyrkytettiin lentolehtistä, jonka hän otti ujosti hymyillen vastaan ja heitti hetken päästä kotitalonsa edessä […]

Victor on kirjoittanut viimeisen sanan lyhyeen kirjaan, joka kertoo keväisestä lennosta, poikkeamasta, eriytymisestä. Hän harkitsi antavansa kirjalle nimen Jos talviyönä kaksisataaneljäkymmentäkolme matkustajaa – mutta Anne pudisti päätään. Sitten hän halusi nuo sanat kirjan motoksi – ja Anne huokaisi. Kirjan nimestä tulee lopulta lyhyt, yksi ainoa sana. Valitettavasti Poikkeama oli jo käytössä. Victor ei yritä selittää. […]

Kolme päivää kului kuin maininkien hitaasti keinuttamassa laivassa. Kerrand pysytteli huoneessaan, minä menin omaani vasta myöhään yöllä, jotta hän olisi jo varmasti nukkumassa. Kävelin joka ilta satamaan. Valmistauduttiin mustekalojen pyyntiin. Kalastajat viivyttelivät soppakeittiössä, pukivat huolellisesti varusteitaan jottei tuuli pääsisi puhaltamaan vatsaan tai niskaan, lähtivät sitten laiturille, nousivat kahteenkymmeneenneljään veneeseen ja sytyttivät lamput, joita roikkui vaijereissa […]

Si je n’étais pas allée à Paris le mardi 22 juin mais le vendredi 18 comme prévu. Si mon frère n’avait pas été en panne de garage. Si les Mercier n’avaient pas cédé à mon désir d’acheter leur maison. Si nous n’avions pas eu les clés à l’avance. Si ma mère n’avait pas appelé mon […]

Minä luen edelleenkin roskaromaaneitani. Ne tyydyttävät minun rakkauteni herrasmiehiksi pukeutuneita roistoja kohtaan. Samoin mieltymykseni petkutukseen ja väärennykseen, joka voisi hyvinkin saada minut painattamaan käyntikortteihini tekstin: ”Jean Genet, Tillancourtin varakreivi.” Noiden paksujen kirjojen tiheästi painetuilla sivuilla tapahtuu ihmeitä. Niistä pistää esiin suorien liljojen tavoin nuoria miehiä, jotka ovat, osaksi minun ansiostani, samalla kertaa sekä prinssejä että […]

Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa tunteenpurkausta, mutta kirjoitan vain ja ainoastaan päästääkseni pintaan tunteita, joita keho ei kykene ilmaisemaan.Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa poliittista manifestia, ja hion oitis jokaista lausettani kuin veitsenterää.Koska nyt minä sen tiedän: se mitä kirjallisuudeksi kutsutaan, on rakennettu vastoin äitini kaltaisten ihmisten elämää ja kehoa. […]

Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch, Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä. Elämäntarinasi on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi toisensa perään musersivat sinut. Sinun kehosi tarina on tarina näistä nimistä, jotka yksi kerrallaan tuhosivat sen. Sinun kehosi tarina on syytös, joka kohdistuu poliittiseen historiankirjoitukseen. Édouard Louis: Kuka tappoi isäni Édouard Louis on tullut […]

I’m sure Michk’ heard the quick tap of the woman’s fingers on her keyboard. ’I have the name of a Miss Marie Chapier. Shall I call her?’’I don’t know…’’Is she your daughter?’’No.’’Do you want me to call her?’’Yes, please. Tell her I didn’t want to … truffle her, but it’s because I’m losing something, something […]

Mathilde tiesi kyllä, että aviomies moittisi häntä. Amine ei pitänyt hänen kasvatustavoistaan, siitä miten ymmärtäväisesti hän suhtautui lasten huoliin ja murheisiin. Mies valitti, että Mathilde teki heistä heikkoja marisijoita, etenkin pojastaan. ”Ei miestä noin kasvateta, ei hän noin opi kestämään elämää.” Mathildea pelotti syrjäisessä talossa, hän kaipasi ensimmäisiä Marokon-vuosiaan, jolloin he olivat asuneet Meknèsin medinassa […]

Kartanon kulmilla äkkään nokkosryppään. Leivän mutustelun jälkeen minuun iskee halu pidellä sylillistä yrttejä, vaikka ne olisivat äksyjä. En tiedä, mitä päässäni oikein liikkuu, mutta revin kahmaloittain nokkosia, ja ne polttavat kuin tulenlieskat. Eivät niinkään ihoani, kun sormeni ahertavat, sukeltavat vihreään, hamuavat lapsuutta, viattomuuden väriä. Poltteessa piilee jotain syvempää, alta puskevaa synkkyyttä. Se pyrkii läpäisemään vuodenkiertojen […]

Kuvailin tapahtumia kahdelle edessäni olevalle poliisille – naiselle ja miehelle – mies istui tietokoneen ääressä, nainen seisoi hänen vieressään. Oli kulunut vajaa vuorokausi siitä kun olin kohdannut Redan. Kuulustelu oli juuri alkanut, en tiennyt lainkaan mitä tuleman piti. En osannut vielä aavistaa, miten vihaisin itseäni sen vuoksi että olin tullut poliisiasemalle. Katuminenkaan ei voinut minua […]

Je me réveille les pieds dans l’eau, la tête sur des galets.Où suis-je? Où est l’empilement de pierres? Plus rien ne siffle à mes oreilles, mais le ciel est strié de vols d’oiseaux. Des mouettes, des goélands, es martins-pêcheurs, des bruants! Cette profusion d’oiseaux remplit mon coeur de joie. Leur cris, leurs pépiements font vibrer […]

He palasivat. He arvostivat paikan syrjäisyyttä, sieltä he löytäisivät minut vuorenvarmasti eikä heidän tarvinnut pelätä, että välituntivalvoja yllättäisi heidät. He odottivat minua siellä joka päivä. Joka päivä minä palasin, ikään kuin meillä olisi ollut tapaaminen, sanaton sopimus. En mennyt sinne uhmatakseni heitä. Rohkeus tai mikään urheus ei ajanut minua siihen käytävään, jonka valkoinen seinämaali hilseili, […]

Kävimme pienellä reissulla Ranskan Rivieralla ja nyt onkin aika pikaluotsata läpi matkalukemistoni. Kotoa mukaan lähti ranskalainen klassikko, Françoise Saganin Tervetuloa, ikävä vuodelta 1954. Menomatkalla lentokentältä ostin Leïla Slimanin romaanin Adèle, joka julkaistaan suomeksi syksyllä. Tämä oli englanninkielinen käännös, koska tässä vaiheessa vielä ajattelin, etten pysty lukemaan romaania ranskaksi. Toulonin hotellissamme oli aulassa myytävänä kirjoja ja niitä […]

Algeria kutsuu heitä rotiksi. Pettureiksi. Koiriksi. Terroristeiksi. Luopioiksi. Roistoiksi. Saastoiksi. Ranska ei kutsu heitä juuri miksikään. Ranska ompelee suunsa kiinni piirittämällä vastaanottoleirit piikkilanka-aidoin. Kenties on parempi, ettei heitä kutsuta miksikään. Ei yksikään ehdotettu nimitys sovi viittaamaan heihin. Ne vain lipuvat heidän ylitseen kykenemättä määrittelemään heitä. Paluumuuttajat? Moni heistä ei ole koskaan nähnyt maata, johon he […]

Eräs vanha mies kävi joka päivä. Hän osti postimerkin tai kysyi postinumeroa… Mitättömiä pikkuasioita. Hän vaihtoi pari sanaa. Hymyili lempeästi. Hän oli osa Jeannen tarinaa. Jeanne piti hymyistä. Paljon enemmän kuin kasvoista. Myös paljon enemmän kuin katseista. Hymyt kertovat paljon siitä mitä ihmisen sisällä piilee. Jeanne piti eniten ujoista, vereslihalla olevista, haavoittuneen oloisista, pelokkaista, vapisevista, […]

Siipi hipaisi ikkunaa. Lintu ravisteli itseään, se oli hetkeksi juopunut oman pelkonsa rajuudesta. Minun valoniko niitä houkutteli? Pelkkä piste, joka hädin tuskin valaisi, mutta tässä paksussa sumussa se varmaan näytti niistä lyhdyltä. Valot tappoivat lintuja sadoittain. Kuin isoja hyönteisiä. Ne murskautuivat. Sammutin valon. Katsoin ulos ikkunasta. Théo oli sanonut: Menisitte sinne yhdeksi yöksi, venekyydillä. Sinne: […]

Viha, jota hän tunsi Pradellea kohtaan, oli muuttunut vihaksi häntä itseään kohtaan, hän inhosi itseään, kun ei voinut lakata pelkäämästä Pradellea. Pradellen pelkkä nimi sai hänen sydämensä tykyttämään. Eikö painajainen päättyisi koskaan? Melkein kokonaiseen vuoteen hän ei ollut muistellut Pradellea, vaikka oli silti ajatellut häntä koko ajan. Häntä oli mahdotonta unohtaa. Albertin ei tarvinnut kuin […]

Toisinaan Paul huolestuu Louisen pitkiksi venyvistä työpäivistä. ”En halua, että hän joku päivä syyttää meitä hyväksikäytöstä.” Myriam lupaa ottaa asian puheeksi. Hän, joka on niin ehdoton ja suoraselkäinen, soimaa itseään siitä, ettei ole tehnyt sitä aiemmin. Hän puhuu pian Louiselle, panee asiat järjestykseen. Hän on kiusaantunut mutta samalla salaa iloinen siitä, että Louise ottaa kontolleen […]

Me emme enää liiemmin nähneet toisiamme, te ja minä, mutta sitten yhtenä iltana te aloititte uudelleen. Törmäsitte meihin porrastasanteella ja kutsuitte meidät elokuviin luoksenne. O tempora, o mores, tryffeleiden tilalla oli nyt sushia, eikä Julia ollut pukeutunut Givenchyyn, mutta piditte kovasti Pretty Womanista, ja tytöt pitivät siitä yhdessä teidän kanssanne. Sai alkunsa uusi elokuvakerho: joka […]

Hiljaisuus tuntui ahdistavammalta kuin laukausten äänet. Hiljaisuus tiesi teräasein liikkuvia hyökkääjiä ja öisiä tunkeilijoita. Pelko oli pesiytynyt selkäytimeeni, jämähtänyt sinne. Välillä tutisin kuin märkä, kylmettynyt koira. Pysyttelin kotona. En uskaltanut enää liikkua kotikujalla. Joskus ylitin kadun nopeasti ja kävin lainaamassa uuden kirjan rouva Economopoulosilta. Sen jälkeen palasin kiireen vilkkaa kotibunkkeriini. Sängyssä uppouduin tarinoihin ja etsin […]

Tässä tarinassa on sokea kohta, joka on myös koko tarinan lähtökohta: Barthesin lounas Mitterandin luona. Se on se merkittävä kohtaus, jota ei näytetä. Mutta se tapahtui kyllä… Jacques Bayard ja Simon Herzog eivät koskaan saa tietää, eivät koskaan kuule, mitä sinä päivänä tapahtui, mitä silloin sanottiin. Hyvä jos saavat nähdä vieraslistan. Mutta minä, minä ehkä […]

Tänä iltana minä, Josephine Linc. Steelson, olen Amerikka. Nousen kohta bussiin samalla lailla kuin minulla oli tapana aina seitsemältä aamulla, ylpeänä ja selkä suorana. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähden pois Louisianasta, enkä tykkää siitä yhtään. Mutta ne, jotka katsovat minua säälien ja näkevät minussa vain kotinsa menettäneen vanhuksen joka joutuu päättämään päivänsä tilapäisessä hätämajoituksessa, eivät ymmärrä […]

Miltä näytti tämä Laure, joka piti puutarhalounaista, pelkäsi punamuurahaisia, rakasteli unissaan mieheksi muuttuneen lemmikkieläimensä kanssa, käytti korallinväristä huulipunaa ja oli saanut kirjaansa omistuskirjoituksen Patrick Modianolta? Laurentilla oli vastassaan arvoituksellinen nainen. Kuin höyrystyneen lasin takaa nähty epätarkka siluetti, kasvot sellaiset unissa kohdatut, joiden piirteet sumenevat heti kun niitä yrittää palauttaa mieleen. Tässäpä taas herkullinen välipalakirja, tällä […]