Kolme päivää kului kuin maininkien hitaasti keinuttamassa laivassa. Kerrand pysytteli huoneessaan, minä menin omaani vasta myöhään yöllä, jotta hän olisi jo varmasti nukkumassa. Kävelin joka ilta satamaan. Valmistauduttiin mustekalojen pyyntiin. Kalastajat viivyttelivät soppakeittiössä, pukivat huolellisesti varusteitaan jottei tuuli pääsisi puhaltamaan vatsaan tai niskaan, lähtivät sitten laiturille, nousivat kahteenkymmeneenneljään veneeseen ja sytyttivät lamput, joita roikkui vaijereissa keulasta perään, ne houkuttelisivat noita nilviäisiä avomerellä. Suut pysyivät vaiti, kädet olivat jatkuvassa liikkeessä, sokeina sumussa. Kävelin laiturin päässä olevalle pagodille ulapalta kantautuvassa merituulessa, joka sai ihon tuntumaan rasvaiselta, suolasi posket ja kielen, suuhun tuli raudan maku, ja pian tuhannet lamput alkoivat loistaa, silloin kalastajat irrottivat köydet ja heidän valopyydyksensä suuntasivat kohti avomerta, se oli hidas ja uljas kulkue, meren linnunrata.
Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella
Elisa Shua Dusapinin esikoisromaani Sokcho talvella sijoittuu Sokchon satamakaupungin talvisen autioon maisemaan Etelä- ja Pohjois-Korean rajan tuntumassa. Romaanin minäkertoja on nuori nainen, joka työskentelee vaatimattomassa pensionaatissa. Eräänä päivänä majataloon saapuu ranskalainen sarjakuvataiteilija Yan Kerrand, joka saa naisen pohtimaan omia haaveitaan ja identiteettiään. Ranskalaisen isän ja korealaisen äidin tytär kokee olevansa jollain tapaa ulkopuolinen omassa maassaan ja kehossaan. Sarjakuvataiteilijan vierailu herättää hänessä sekä toivoa että pelkoa, sillä hän pelkää tuntevansa liikaa ja menettävänsä samalla jotakin tärkeää.
Päähenkilön suhde äitiinsä tuo esiin sukupolvien välisen kuilun ja korealaisen kulttuurin murroksen. Perinteitä kunnioittava äiti toivoisi tyttären avioituvan ja omistautuvan perheen perustamiseen. Hän kommentoi jatkuvasti tyttären painoa ja toivoisi tämän panostavan enemmän ulkonäköönsä. Äiti ihailee tyttären mallipoikaystävää, joka on valmis leikkauksella parantelemaan asemiaan työmarkkinoilla. Ilmeisesti plastiikkakirurgia on Etelä-Koreassa ihan tavanomainen tapa kohentaa asemiaan työ- ja avioliittomarkkinoilla. Myös yksi hostellin vieraista on juuri toipumassa laajasta kauneuskirurgisesta toimenpiteestä. Romaanin kertoja on kyllästynyt poikaystäväänsä ja on tyytyväinen kun tämä lähtee työkeikalle Souliin. Sillä välin on hyvää aikaa toimia oppaana ja tulkkina sarjakuvataiteilijalle, jonka olemus ja tapa tehdä taidetta vetävät puoleensa.
Dusapinin tiivis kerronta on runollista ja aistivoimaista ja luo tarinaan melankolisen ja arvoituksellisen tunnelman. Kirjassa kuvataan paljon korealaista ruokaa, johon päähenkilöllä on selvästi kompleksinen suhde. Ruoka ja kehollisuus on jollain tapaa läsnä koko ajan. Päähenkilöllä on myös vatsavaivoja ja arpi vatsassaan, mutta jää epäselväksi mihin tämä liittyy. Kerronta jättää muutenkin paljon tulkinnanvaraa ja varsinkin kirjan loppu jää pitkäksi aikaa mietityttämään.
Sokcho talvella on hyvin visuaalinen, elokuvallinenkin romaani, mutta kovin selkeää juonta siitä on turha kaivaa esiin. Äänikirjana tämä lyhyistä tunnelmapaloista koostuva romaani ei toiminut niin hyvin. En pitänyt Fanni Noroilan monotonisesta kolmen sanan nuottia toistavasta lukutavasta ja päädyin lukemaan loppupuoliskon e-kirjana. Pienoisromaanin lukee nopeasti, äänikirja on pituudeltaan vain 2 tuntia 22 minuuttia ja painetussa kirjassa sivuja on 148. Ranskalais-korealainen Elisa Shua Dusapin on yksi toukokuisen Helsinki Litin kiinnostavista vieraista. Lauantaina 13.5. hänen kanssaan Bio Rexin lavalla keskustelee Selja Ahava.
Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35 – Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua (Ensimmäinen kesätyöni oli hotellisiivoojana.)
Elisa Shua Dusapin:
Sokcho talvella
Hiver à Sokcho (2016),
suom. Antti Partanen
Siltala 2023
Äänikirjan lukija: Fanni Noroila
Muissa blogeissa:
Kartanon kruunaamaton lukija
Mitä luimme kerran
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
#helsinkilit2023 äänikirja Elisa Shua Dusapin esikoisromaani Etelä-Korea helmet2023 helmethaaste matkailu ruokakulttuuri Sokcho talvella
Kiitos Helmet-vinkistä, minulla sama kokemus nuoruudessa, hotellisiivoojana Tukholmassa. Taidan seurata esimerkkiä aikanaan, kun tulee saataville. Tällä on varauksia kirjastossa aika runsaasti edessäni.
Oletko lukenut Nita Prosen Huonesiivoojan? Minä en, mutta se sopii myös loistavasti tähän meidän työhistoriaan 😄 Sokcho talvella on kyllä kiehtovatunnelmainen kirja, ehkä kannattaa odottaa sitä.