menu Menu
Claudie Gallay: Tyrskyt
Gallay Claudie, Käännöskirjallisuus, Ranska, WSOY 22/02/2019 2 kommenttia
Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2018 Edellinen Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli Seuraava

Siipi hipaisi ikkunaa. Lintu ravisteli itseään, se oli hetkeksi juopunut oman pelkonsa rajuudesta. Minun valoniko niitä houkutteli? Pelkkä piste, joka hädin tuskin valaisi, mutta tässä paksussa sumussa se varmaan näytti niistä lyhdyltä.

Valot tappoivat lintuja sadoittain. Kuin isoja hyönteisiä. Ne murskautuivat. Sammutin valon. Katsoin ulos ikkunasta.

Théo oli sanonut: Menisitte sinne yhdeksi yöksi, venekyydillä.

Sinne: majakkaan.

Painoin kasvoni ikkunaan. Majakka oli pimeyden syövereissä, se uhmasi aaltoja ja yötä.

Lintujen käytös muuttui sumuisella säällä. Myrskysäälläkin se muuttui. Niin kuin ihmistenkin käytös.

Oliko Théo sammuttanut majakan silloin haaksirikkoyönä? Majakan valo tulee lyhdystä, joka sykkii samalla voimalla kuin sydän. Raskasta, kiivasta sykettä.

Tuo lamppu, kuin lukemattomista halogeeneista koottu valokiila, jota kohti merenkulkijat väsymättä kääntävät katseensa.

Claudie Gallay: Tyrskyt

Ranskalaisen Claudie Gallayn romaani Tyrskyt on julkaistu aiemmin suomeksi Avaimen kustantamana vuonna 2010 ja nyt WSOY julkaisee sen uudelleen. Näin hieno romaani ansaitseekin toisen tulemisen. Maaliskuussa on tulossa myös täysin uusi suomennos Gallayn uusimmasta romaanista Odottamaton kauneus (La beauté des jours, 2017). Molempien suomentaja on Titia Schuurman. Tyrskyt sai ensimmäisen kerran ilmestyessään tyrskyisät suosionosoitukset lukijoilta ja blogeissa sitä on silloin paljon luettu ja ihasteltu. Minulla tämä helmi oli vielä lukematta, joten nyt olen tuoreeltaan suolaisten pärskeiden päällystämä. Tämän romaanin ainutlaatuisesta tunnelmasta ei todellakaan haluaisi päästää irti.

Tyrskyt sijoittuu pieneen La Haguen merenrantakylään Normandian kärjessä. Kirjan kertoja – nainen, jonka nimeä emme saa tietää – on ornitologi ja tutkii alueen merilintukantoja. Hän asuu Kyntevä-nimisessä talossa, jossa majailee myös kuvataiteilija Raphael sisarensa Morganen kanssa. Kylän hahmogalleriaan kuuluu kirjava joukko toinen toistaan kiehtovampia persoonallisuuksia, jotka kaikki tuntuvat kaipaavan tai haikailevan jotain. On muistisairas Muori joka kaipaa ukkoaan Theoa, joka taas kaipaa rakastaan Nania, joka taas kaipaa meren viemää perhettään. On myös Max, joka aikoo voittaa Morganen sydämen peittämällä tämän perhosmereen, ja on Morgane, joka kaipaa jonnekin aivan muualle. On baarinpitäjä Lili, joka kaipaa taakkaa pois harteiltaan. On Herra Anselme, joka kaipaa runoilija Jacques Prevertia ja ketä tahansa joka suostuu kuuntelemaan hänen tarinoitaan kuulusta runoilijasta. Ja on Lambert, joka kaipaa pikkuveljeään Paulia ja joka aikoo selvittää sammuiko majakan valo sinä kohtalokkaana yönä, kun hänen perheensä hukkui myrskyssä. Ja on kertoja, joka kaipaa menetettyä rakastaan ja helpotusta kirvelevälle surulleen.

Tässä romaanissa huudetaan kaipuuta myrskyssä, mutta meri ei aina tuo kaivattuja takaisin. Onneksi kaksi kaipaavaa voivat löytää lohdun toisistaan. Tyrskyt huuhtoo lukijan lopulta syövereistään puhdistuneena, mutta suolaisia pisaroita sydämeen pirskoteltuna. Gallay kirjoittaa näennäisen yksinkertaisia, mutta tunteiden aallonharjalla ratsastavia lauseita, jotka verhoutuvat mysteeriin ja raottavat salojaan pala palalta. Tyrskyt on kirpeänsuloinen ja haikeuteen haipuva romaani, jonka omintakeisia henkilöhahmoja ja myrskyisiä rantoja jää kaipaamaan.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 18 – Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Claudie Gallay: Tyrskyt
Les Déferlantes (2008),
suom. Titia Schuurman
WSOY 2019
Arvostelukappale

Claudie Gallay: Tyrskyt

Claudie Gallay helmethaaste Ranska Tyrskyt WSOY


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä ensikosketus Gallayn tuotantoon jätti aivan erityisen lukujälken, ja tuleva meni oitis varaukseen. Kirjailijan lyhytlauseinen kerronta toimi loistavasti. Persoonakaarti oli piiruntarkasti piirretty ja luonto, meri ja tyrskyt loivat niille mahtavat kulissit. Upea teos:)

    1. Ihanaa, että pidit myös tästä! Meillä tuntuu usein kirjamaku sointuvan yhteen 🙂
      Malttamattomana odotan Gallayn uusinta, pianhan se kai ilmestyy.

keyboard_arrow_up