Miltä näytti tämä Laure, joka piti puutarhalounaista, pelkäsi punamuurahaisia, rakasteli unissaan mieheksi muuttuneen lemmikkieläimensä kanssa, käytti korallinväristä huulipunaa ja oli saanut kirjaansa omistuskirjoituksen Patrick Modianolta? Laurentilla oli vastassaan arvoituksellinen nainen. Kuin höyrystyneen lasin takaa nähty epätarkka siluetti, kasvot sellaiset unissa kohdatut, joiden piirteet sumenevat heti kun niitä yrittää palauttaa mieleen.

Tässäpä taas herkullinen välipalakirja, tällä kertaa ranskalaisittain nautittuna. Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen on charmantti ja omaperäinen romanttinen mysteeri ja komedia. Eräänä iltana Pariisissa nuorelta naiselta varastetaan käsilaukku. Seuraavana aamuna kirjakauppias Laurent Letellier löytää hylätyn käsilaukun. Laukun omistajasta ei löydy henkilötietoja, mutta laukun muu sisältö – mm. punainen muistikirja, Patrick Modianon signeerattu romaani, hieroglyfiavaimenperä, muutama valokuva, hajuvesipullo, pesulan kuitti ja muoviset nopat – saa Laurentin kiinnostumaan mysteerinaisesta ja aloittamaan oman salapoliisioperaation naisen löytämiseksi.

Kirja etenee lyhyissä tuokioissa, välillä Laurentin ja välillä mysteerinaisen, Lauren, näkökulmasta. Nobelkirjailija Patrick Modiano on myös saanut pienen mutta ratkaisevan roolin tarinassa. Modianon tuotantoa tuntevalle tämä cameorooli on herkullinen lisämauste ja Laurentin kohtaaminen kirjailijan kanssa yksi kirjan huippukohtia. Jäin miettimään mikä kirjailijan suhde Modianoon on, kun koko kirja piti vielä lopettaa Patrick Modianon välimerkkiongelmaan. Oliko siinä aistittavissa ripaus katkeraa piikittelyä, mene ja tiedä.

Kirjan loppuratkaisu on tietenkin ennalta-arvattava, mutta silti vääjäämättä onnelliseen lopputulemaan etenevää etsintää oli hauska seurata. No, onnelliset loput vain kuuluvat tämän tyyppisiin tarinoihin. Se, että romanttisen tarinan päähenkilönä oli kirjakauppias, tuntui vähän kliseiseltä, mutta ehkä se johtui siitä, että edellinen välipalakirjani oli Tuulisen saaren kirjakauppias, jossa seurataan myös kirjakauppiasmiehen romanttista hapuilua. Vaikea sanoa kummasta kirjakauppiaasta pidin enemmän: ehkä A. J. Fikryssa oli hiukan enemmän särmää ja kehityskelpoisuutta Laurentiin verrattuna, mutta toisaalta Laurentin elämään pääsi tutustumaan vain pienen ajanjakson verran. Sympaattisia herroja molemmat.

Punaisen muistikirjan nainen muistutti minua paljon toisesta melko tuoreesta ranskalaiskirjasta, Jean-Paul Didierlaurentin Lukija aamujunassa, jonka luin juuri ennen blogini perustamista. Siinä oli huomattavan paljon samankaltaisia elementtejä: kirjallisuusteema, mysteerinaisen etsiminen olemattomien vihjeiden perusteella, hieman eksyksissä oleva mies etsimässä onneaan. Lukija aamujunassa oli tunnelmaltaan ehkä surumielisempi ja käänteiltään omalaatuisempi kuin Punaisen muistikirjan nainen. Molemmat ovat ehdottomasti laadukasta viihdettä ranskalaistunnelmasta ja romantiikasta pitäville. Loppujen lopuksi minulle Lukija aamujunassa veti pidemmän korren.

Antoine Laurein: Punaisen muistikirjan nainenAntoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen
La femme au carnet rouge (2014), suom. Lotta Toivanen.
WSOY 2015.

Pariisin katuja mysteerinaisen perässä ovat kulkeneet myös mm.:
Hemulin kirjahylly
Lukuneuvoja
Lukutoukan kulttuuriblogi
Ullan luetut kirjat
Kirjakaapin avain

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.