menu Menu
Leïla Slimani: Katsokaa kun tanssimme
Käännöskirjallisuus, Marokko, Ranska, Slimani Leïla, WSOY 15/05/2023 2 kommenttia
Natalie Haynes: Stone Blind: Medusa's Story Edellinen Torrey Peters: Detransition, Baby Seuraava

Toukokuun 1968 tapahtumista Aïcha ei ymmärtänyt yhtään mitään. Hän tentti koko kevään yhtä ahkerasti kuin ennenkin ja vietti lukuisia öitä ja päiviä sairaalassa, josta hän otti vastaan kaikki tarjotut päivystysvuorot. Toki hän jotain ilmapiirissä aisti, jonkinlaisen muutoksen ja kuohunnan. Joskus jostain tyrkytettiin lentolehtistä, jonka hän otti ujosti hymyillen vastaan ja heitti hetken päästä kotitalonsa edessä roskikseen. Lähinnä hänestä tuntui, että yliopistossa oltiin järjestämässä suuria juhlia, jonkinlaisia hekumallisia iltamia, joihin hän ei voisi kuvitellakaan osallistuvansa. Davidin porukka vei hänet filosofisen tiedekunnan rakennukselle, jonka vierelle oli kokoontunut tuhansittain opiskelijoita nurmikoille. Joku nuorimies huusi megafoniin ja yritti saada kaikkia nousemaan kapinaan. Aïchasta tuntui käsittämättömältä, että joku tohti niin vapautuneesti kertoa asiansa julkisesti, kun taas Aïchaa itseään oli aina opetettu olemaan varuillaan. Hän vilkuili opiskelijatyttöjä, joilla oli lyhyet hameet, pitkät sukat ja puseron alla vapaasti liikkuvat rinnat. Yksi Davidin tutuista kertoi, että nuorisoporukoita lähti välillä Katmanduun asti uppoutumaan oopiumipilveen. Sellaiseen Aïcha ei osallistuisi, ei koskaan. Megafoni kulki kädestä käteen, ja Aïchaa alkoi kyllästyttää. Ääneen sitä ei uskaltanut sanoa, mutta hänestä Davidin toverit olivat joskus jopa naurettavuuteen asti ylidramaattisia hysteerikkoja. Suuret puheet ja käsitteet tuntuivat kolisevan tyhjyyttään. Miten he jaksoivatkin lietsoutua sillä tavalla? Mistä heidän haihattelunsa oikein juonsi juurensa? Ja ennen kaikkea: miksei heitä pelottanut yhtään? Aïcha muisti isänsä usein käyttämän arabiankielisen sanonnan: “Jos Jumala päättää rangaista muurahaista, Hän antaa sille siivet.” Aïcha oli muurahainen, ahkera uurastaja. Eikä hänellä ollut aikomustakaan lähteä lentoon.

Leïla Slimani: Katsokaa kun tanssimme

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Leïla Slimanin Katsokaa kun tanssimme on jatko-osa romaanille Toisten maa. Trilogia kertoo marokkolais-ranskalaisen perheen kolmesta sukupolvesta osittain Slimanin oman suvun tarinaan perustuen. Tässä toisessa osassa seurataan kirjailijan omien vanhempien ikäpolvea 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa. Kirjan alussa on henkilögalleria, jonka avulla on helppo palauttaa muistiin ensimmäisen osan keskeiset henkilöt ja tapahtumat. Ensimmäisen osan pääpari olivat marokkolainen Amine ja ranskalainen Mathilde, jotka tapasivat toisensa maailmansodan aikaan Ranskassa ja asettuivat Aminen kotitilalle Marokon Meknèsiin. Ensimmäisen osan esittelemien haasteiden jälkeen Amine on onnistunut tekemään kovasti töitä palauttaakseen tilansa kannattavaksi ja rikastunut, mutta prosessin aikana hän on eksynyt kaiken vaurauden keskelle. Mathilde on edelleen jumissa kahden eri kulttuurin välissä, vapauden ja sorron ristivedossa omaa olemisen tapaansa hakien. Hän yrittää nauttia uima-altaastaan, jonka aviomies on viimein hänelle suonut. Heidän lapsensa ovat kasvaneet aikuisiksi ja nousevat tämän toisen osan keskushenkilöiksi.

Neljän vuoden lääketieteen opintojen jälkeen Strasbourgissa Aïcha Belhaj palaa kesällä 1968 Marokkoon vanhempiensa tilalle. Siinä missä Ranskassa vallitsi muutoshenki, hän saapuu kotimaahansa täysin erilaiseen maailmaan. Hän ymmärtää, ettei tule olemaan helppoa lyödä läpi lääkärinä maassa, jota hallitsee autoritaarinen kuningas ja jossa vain miehet ovat lääkäreitä. Samalla hänen veljensä Selim pakenee isänsä asettamia paineita ja äitinsä tukahduttavaa rakkautta rantakylän hippiyhteisöön. Vapaan rakkauden ja huumehuuruisen hengailun keskellä hänessä itää suunnitelma, joka vie hänet kauas perheestään. Kirjassa seurataan myös Aminen siskon Selman elämää, josta ei draamaa puutu.

Tämä romaani peilautui kiinnostavalla tavalla juuri lukemaani Tessa Hadleyn romaaniin Free Love (Vapaa rakkaus), jossa eletään samaa kulttuurivallankumouksen ja radikalismin aikakautta, mutta eri kontekstissa. Brittiläisen konservatistisen ja keskiluokkaisen kotirouvan emansipaatio on kovin erilaista verrattuna kolonialismin ja diktatuurin alla eläneiden vapauden kaipuuseen. Slimanin purevat kommentit Marokon poliittisesta sorrosta itsenäistymisen jälkeen paljastavat, kuinka kauhistuttavia nuo vuodet olivat. Kirjan tapahtumat sijoittuvat levottomaan aikaan huhtikuusta 1968 syyskuuhun 1972, jolloin kuningas Hassan II ilmoittaa maareformin käynnistämisestä. Kirjan henkilöitä koskettavat myös monet muut historialliset tapahtumat Marokossa, kuten Hassan II:n salamurhayritys Skhiratin palatsissa vuonna 1971 ja hippiyhteisön pesiytyminen Essaouiraan. Romaanin vahvuus piilee historiallisen taustan kuvauksessa, mutta perhetarina on myös hyvin kerrottu. Sampsa Peltosen eläväistä ja sujuvaa suomennosta on ilo lukea. Pidin tästä toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä ja odotan mielenkiinnolla millaisen päätöksen tämä sukutarina saa.

Leïla Slimani:
Katsokaa kun tanssimme
Regardez-nous danser (2022),
suom. Sampsa Peltonen
WSOY 2023

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat

BookBeatin 45 päivän maksuton kokeiluetu uusille käyttäjille!

Kirjaluotsin lukijana pääset kokeilemaan BookBeatin laajaa äänikirjavalikoimaa jopa 45 päivää maksutta. Kokeilujakson aikana saat käyttää BookBeatia 30 tuntia maksutta. Tutustu yli 900 000 e- ja äänikirjaan ja valitse suosikkisi. Voit lopettaa tilauksesi milloin tahansa. Etu on voimassa kaikille uusille BookBeat-käyttäjille.

* Hyödynnä tarjous (KAMPANJAKOODI: kirjaluotsi)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

1960-luku 1970-luku itsenäistyminen Katsokaa kun tanssimme kolonialismi Leïla Slimani Marokko Ranska sukutarina Toisten maa


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Anglosaksisen tulvan keskellä on aina ilahduttavaa löytää kirjoja muista maailmoista.
    Odotan innolla kolmatta osaa.

keyboard_arrow_up