menu Menu
Jean Genet: Kukkien Madonna | Klassikkohaaste 16
Genet Jean, Käännöskirjallisuus, Ranska, Weilin+Göös 31/01/2023 12 kommenttia
Muriel Spark: The Driver's Seat Edellinen Kirjabloggaajien klassikkohaaste 16 - Kooste Seuraava

Minä luen edelleenkin roskaromaaneitani. Ne tyydyttävät minun rakkauteni herrasmiehiksi pukeutuneita roistoja kohtaan. Samoin mieltymykseni petkutukseen ja väärennykseen, joka voisi hyvinkin saada minut painattamaan käyntikortteihini tekstin: “Jean Genet, Tillancourtin varakreivi.” Noiden paksujen kirjojen tiheästi painetuilla sivuilla tapahtuu ihmeitä. Niistä pistää esiin suorien liljojen tavoin nuoria miehiä, jotka ovat, osaksi minun ansiostani, samalla kertaa sekä prinssejä että kerjäläisiä. Jos minä teen itsestäni Divinen, niin heistä minä teen hänen rakastajansa: Madonnan, Mignonin, Gabrielin, Alberton, jätkät jotka viheltävät hampaittensa välistä ja joiden päässä, jos katsoo tarkasti, voisi nähdä sädekehänä kuninkaallisen kruunun. Minä en voi estää heitä olemasta kaihomielisiä kuin halpojen romaanien harmaat sivut, yhtä harmaat kuin Venetsian tai Lontoon taivas, sivut joita halkovat vankien pirrokset ja raivokkaat merkit: profiilit joiden silmät on nähty edestäpäin, vertavuotavat sydämet. Minä luen näitä järjenvastaisia tekstejä, mutta järkeni ei piittaa kirjasta jonka sivuilta kimppuuni lennähtävät lauseet kuin myrkytetyt, sulkakoristeiset nuolet. Käsi joka ne ampuu piirtää, nauliten ne jonnekin, epämääräisen kuvan Jeanista joka tunnistaa itsensä, ja uskaltamatta liikahtaakaan, odottaa vain sitä lausetta joka tähtää suoraan hänen sydämeensä ja jättää hänet haukkomaan henkeään. Minä rakastan mielettömästi, niin kuin rakastan vankilaa, tuota tiuhaa ladontaa, tiivistä kuin roskakasa, joka on täynnä verisiä tekoja, yhtä verisiä kuin alusvaatteet tai kuolleiden kissojen sikiöt, enkä minä tiedä muuttuvatko niissä tiukasti seisovat kullit tiukoiksi ritareiksi vaiko ritarit pystysuoriksi kulleiksi.

Jean Genet: Kukkien Madonna

Tämän kerran klassikkohaasteeseen valikoitui romaani, joka löytyi Moskovan kirjastojen tuhottavien kirjojen listalta. Ranskalaisen Jean Genet’n esikoisromaani Kukkien Madonna on kukkoileva, röyhkeä romaani, jonka Genet kirjoitti vuonna 1944 vankilassa ruskealle käärepaperille. Genet oli nuoruudessaan kiertolainen ja pikkurikollinen, joka päätyi toistuvasti vankilaan. Hän kuitenkin onnistui tekemään vaikutuksen kirjoittajan lahjoillaan ja sai puolelleen Ranskan kulttuurielämän eliitin. Esikoisromaanin julkaisun jälkeen mm. Jean Cocteau, Jean-Paul Sartre ja Pablo Picasso vetosivat Ranskan silloiseen presidenttiin, joka armahti Genet’n. Teoksissaan Genet kuvaa rikollisten, homoseksuaalien, poikaprostituoitujen, sutenöörien ja syrjäytyneiden maailmaa, jonka hän niin hyvin tunsi. Romaania voisi kutsua myös autofiktiiviseksi.

Sartre on sanonut Kukkien Madonnasta, että Genet on kirjoittanut sen täyteen fantasioita, joilla hän itse voi hekumoida vankilassa. Kieltämättä siltä tämä romaani monin paikoin vaikuttaa ja tunnen olevani aivan väärää kohderyhmää tälle “eeppiselle masturbointiromaanille”. Samalla romaanin kerronta imaisee villiin pyörteeseen enkä osaakaan enää laskea kirjaa käsistäni. Romaanin kertoja Jean istuu tuomiota vankikopissaan, jonka seinät hän on tapetoinut kuumien murhaajien ja varkaiden kuvilla. Näiden kuvien äärellä hän fabuloi eläväisen tarinan Pariisin alamaailmasta ja syrjäkujilta. Henkilöillä on vastinparinsa elävässä elämässä ja samalla Genet on itse jokainen tarinansa henkilöistä.

Tarinan sydän on drag queen Divine (Culafroy), joka kirjan alussa on kuollut tuberkuloosiin ja jonka hautajaisiin saapuvat kaikki tyttöpojat ja kukkopojat, tädit, hintit ja tantit. Niin kertoja alkaa piirtää kuvaa Divinen elämästä. Divine asuu ullakkoasunnossa vastapäätä Montmartren hautausmaata. Hän jakaa asunnon vaihtelevien rakastajien kanssa, joista yksi tärkeimmistä on sutenööri nimeltään Pikkujalka-Mignon. Eräänä päivänä Mignon tuo asuntoon kolmannen pyörän, nuoren roiston ja murhaajan, joka tunnetaan nimellä Kukkien Madonna. Alkaa repivä mutta ekstaattinen yhteiselo, joka on täynnä seksiä, mustasukkaisuutta ja petoksia. Myöhemmin Kukkien Madonnan kohtalo on tulla pidätetyksi ja tuomituksi kuolemaan murhasta, jonka hän oli tehnyt ollessaan vasta 16-vuotias. Genet’n erikoisuus on, että hän kirjoittaa murhaajista, varkaista, prostituoiduista ja sutenööreistä ihaillen ja arvostaen, ylistäen heidän lähes pyhimysmäistä kauneuttaan.

Tajunnanvirtaisesti ja runollisesti pulppuava kerronta tempoilee, rimpuilee ja vie lukijaa kuin pässiä narussa. Suomennos on vuodelta 1988 ja on vaikea sanoa johtuuko kerronnan epäselvyydet suomennoksesta vai alkuperäistekstin surrealistisuudesta. Kielikuvat ja lauserakenteet ovat konstikkaita ja henkilöistä puhutaan niin monilla nimillä, että punainen lanka uhkaa kadota (jos sellaista tässä kirjassa edes on). Genet’n kerronnassa kiehtoo tapa, jolla hän puhkoo reikiä itsensä, kertomansa tarinan ja lukijan välille. Hän saattaa yhtäkkiä ikään kuin ottaa tarinansa henkilön ruumiin valtaansa ja viipyä hetken hänen nahoissaan. Välillä hän puhuttelee suoraan lukijaa ja antaa ymmärtää, että tarinaa kuljetetaan hänen ehdoillaan (Tuo kaikki kuului Divinen lapsuuteen. Oli vielä paljon muitakin asioita joista puhumme myöhemmin. Nyt pitäisi palata häneen itseensä.) tai sitten hän antaa ohjat lukijalle (Annan teidän vapaasti kuvitella mitä he sanoivat toisilleen. Valitkaa sanat jotka teitä viehättävät.) Genet itse tuntuu viehättyvän ronskista puheesta ja lukuisat akti- ja masturbointikuvaukset puuduttivat tätä lukijaa, joka ei ehkä syty ihan samoista jutuista kuin Jean Genet. Kukkien Madonna on yksi niitä kirjoja, joka samaan aikaan vetää puoleensa ja hylkii luotaan. Ei ehkä aivan minun kirjani, mutta taas olen sivistänyt itseäni yhden ranskalaisen klassikon verran. Lopuksi suosittelen tutustumaan bloggaajaystävä Tuomas Aitonurmen tuoreeseen esseekokoelmaan Ruumiin ylittävä ääni, jonka yhdessä esseessä käsitellään ansiokkaasti Jean Genet’n teosta Varkaan päiväkirja.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 9 – Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä.

Jean Genet:
Kukkien Madonna
Notre-Dame-des-Fleurs (1944),
suom. Sirkka Suomi
Weilin+Göös 1988

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#klassikkohaaste #klassikkohaaste16 #moskovanlista helmet2023 helmethaaste homoseksuaalisuus Jean Genet klassikkohaaste vankila


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Olipa hyvä saada tietää, minkälainen tämä klassikko on. Genet on jäänyt minulta lukematta.

    1. Luulenpa, että omalta osaltani jätän Genet’n lukemisen tähän. Ilmeisesti samoja teemoja pyörittelee kaikissa kirjoissaan. Kerronnallisesti kiehtovaa, mutta tämä yksi kurkistus taisi riittää minulle.

  2. Lähtökohtasi Genet’n lukemiselle on todella kunnioitettava: että löysit sen Moskovan kirjastojen tuhottavien kirjojen listalta! Lukemalla voi vastustaa diktatuurin välineitä, kirjarovioita mm. Ihailtavaa myös tuo sinnikkyytesi lukea noinkin “epämukava” teos ja tiivistää siitä hieno arvio. Aloitin muutama vuosi sitten yhden Genet’n teoksen, mutta jäi sitten kesken.

    1. Suututti niin tuo tuhottavien kirjojen lista, että päätin lukea ja nostaa esiin sieltä mahdollisimman monta teosta. Listalla oli jo monta lukemaani teosta ja kirjailijaa ja monia valmiiksi lukulistalla olevia. Löysin sieltä myös kiinnostavia, itselleni ennestään vieraita teoksia. Hyvä vinkkilista siis! Tähän mennessä kaikki ovat olleet erinomaisia tai ainakin lukemisen arvoisia. Genet ei ihan ollut ”oma kuppi teetä”, mutta tulipa tutustuttua tähänkin klassikkoon. Jatkan vielä vuoden mittaan Moskovan listan parissa. Löytyy blogista osoitteella https://kirjaluotsi.fi/tag/moskovanlista/.

  3. Niin, tuohon aikaanhan myös “hintit ja tantit” ja ties ketkä muut on nähty rikollisina siinä missä varkaat ja murhaajatkin. Siinä suhteessa kiehtovaa, että joku on tätä villiä, omanlaistaan alakulttuuria kuvannut jo tuohon aikaan. Sen sijaan oikeiden rikollisten kuten varkaiden ja murhaajien ylistäminen kuulostaa hyvin kiusalliselta.

    Vaivaa olet selvästi ihan kielen vuoksi nähnyt, sillä minua jo tuo sitaatti alkoi uuvuttaa. 😀

    1. Kieltämättä pää oli aika pyörällä tuon tekstin kanssa. Vaikea sanoa, johtuuko suomennoksesta, vai onko alkuperäinen kenties vieläkin mutkikkaampi lauserakenteiltaan. Lukiessa tuntui siltä, että Genet nauttii siitä vallan tunteesta, kun saa höykyttää lukijaparkaa 😅

  4. Tjooh, joskus vuosia sitten olen lukenut Querellen, ja periaatteessa on ollut mielessä että tämänkin voisi joskus lukea, häiritsevyys on kiinnostavaa…

    1. Querelle taitaa olla pitkälti samaa sisältöä, mutta merellisissä maisemissa 😅 Minua hieman kiinnostaa miten Genet’n kirjoitus on kehittynyt tästä esikoisesta, mutta en tiedä kiinnostaako tarpeeksi..

    1. No ei tämä kieltämättä ihan minunkaan kirja ollut, mutta välillä on kiinnostavaa lukea jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Klassikkohaaste on oiva tapa haastaa itseään myös tässä suhteessa.

  5. No niin, kuulostaa… eeppiseltä 😀 Kiinnostava klassikkovalinta sinulla kerta kaikkiaan. Tavallaan tämän voisi uteliaisuudesta lukea (vaikka juuri tuohon Helmet-haasteeseen), mutta toisaalta saattaa olla liian puuduttavaa minullekin. Onkohan tämä kuinka paksu romaani, pitääpä tutkia 😛

    1. No melko eeppistä menoa oli kyllä 😅 Tässä painoksessa oli 288 sivua eli ei mitenkään massiivinen kirja sivumäärältään. Vähän hidas lukea kyllä, kun sai joitain pätkiä lukea moneen kertaan ymmärtääkseen. Välillä taas teksti imaisi mukaansa ja kirja eteni vauhdikkaasti. Vähän sellainen oikutteleva teos monella tapaa.

keyboard_arrow_up