menu Menu
Hervé Le Tellier: Poikkeama
Käännöskirjallisuus, Le Tellier Hervé, Ranska, WSOY 08/05/2023 2 kommenttia
Torrey Peters: Detransition, Baby Edellinen Tessa Hadley: Free Love Seuraava

Victor on kirjoittanut viimeisen sanan lyhyeen kirjaan, joka kertoo keväisestä lennosta, poikkeamasta, eriytymisestä. Hän harkitsi antavansa kirjalle nimen Jos talviyönä kaksisataaneljäkymmentäkolme matkustajaa – mutta Anne pudisti päätään. Sitten hän halusi nuo sanat kirjan motoksi – ja Anne huokaisi. Kirjan nimestä tulee lopulta lyhyt, yksi ainoa sana. Valitettavasti Poikkeama oli jo käytössä. Victor ei yritä selittää. Hän vain kertoo. Hän säilytti yksitoista henkilöhahmoa, ja aavistaa, että sekin on liikaa. Hänen kustannustoimittajansa rukoili: Victor, armoa, tämä on liian mutkikasta, lukijat eivät pysy kärryillä, ota pois, karsi, keskity olennaiseen. Mutta Victor piti päänsä. Hän aloitti romaanin Mickey Spillanen tyylisellä pastissilla ja kertoi henkilöhahmosta, josta kukaan ei tiedä paljon mitään. Oi ei, tämä ei ole tarpeeksi kirjallista avauslukuun, Clémence oli valitellut, milloin lakkaat pelleilemästä? Mutta Victor pelleilee enemmän kuin koskaan.

Hervé Le Tellier: Poikkeama

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Ranskalainen Hervé Le Tellier sai vuonna 2020 Goncourt-palkinnon romaanistaan L’anomalie ja nyt teos on julkaistu Lotta Toivasen suomentamana nimellä Poikkeama. Tässä satiirisessa ja kerronnaltaan kekseliäässä dystopiaromaanissa pohditaan, miten ihmiskunta reagoi mahdottoman edessä. Air Francen lento Pariisista New Yorkiin joutuu poikkeuksellisen pahaan myrskyyn, josta kone kuin ihmeen kaupalla selviää. Koneen miehistö ja matkustajat selviävät säikähdyksellä ja jatkavat elämäänsä normaalisti. Kolme kuukautta myöhemmin täsmälleen sama kone samalla miehistöllä ja samoilla matkustajilla sukeltaa ulos vastaavasta myrskystä ja pyytää lupaa laskeutua New Yorkin kentälle. Heidät ohjataankin Hornetien saattamana puolustusvoimain salaiseen lentotukikohtaan, jonka hangaariin hämmentyneet matkustajat majoitetaan odottamaan jatkotutkimuksia. Koko kone matkustajineen on tarkka kopio kolme kuukautta aiemmin laskeutuneesta koneesta ja nyt samoista ihmisistä on olemassa maaliskuun versio ja kesäkuun versio. Romaanin toinen ja kolmas osa tarjoavat jännittävää psykologista aivojumppaa, kun näiden henkilöiden kaksi eri versiota tapaavat toisensa.

Kolmessa kuukaudessa ihmiselle ehtii tapahtua kaikenlaista. On tullut eroja ja löytynyt uusia kumppaneita. On noustu maineeseen ja syösty turmioon. Koneen lentäjä on sairastunut vakavaan haimasyöpään ja eräs juristi on tullut raskaaksi. Millaista heidän kesäkuun versioidensa on kohdata tilanne? Onko sairastuminen vääjäämätöntä ja miten jakaa aviomies ja lapsi oman kaksoisolentonsa kanssa? Nigerialainen muusikko Slimboy on onnistunut tekemään suuren läpimurron, josta hänen kesäkuun versionsa hämmästyy. Kirjailija Victor Miesel on kirjoittanut romaanin nimeltä Poikkeama ja tehnyt sitten itsemurhan. Hänen kesäkuun versionsa pääsee siis nauttimaan yllättävästä suosiostaan ja saa tuntea miltä tuntuu nousta kuolleista. Entä mitä tapahtuu, kun sadistinen palkkamurhaaja tapaa kopion itsestään?

Selittämätöntä selittämään kutsutaan kaikki mahdolliset asiantuntijat. Joukossa on myös todennäköisyysmatemaatikko Adrian Miller, joka on kollegansa kanssa luonut Yhdysvaltain puolustusministeriölle skenaarioita ja protokollia siitä, miten reagoida kaikkiin mahdollisiin lentoliikenteen uhkiin. Matemaatikoilta on pyydetty myös toimintaohje tapahtumalle, joka ei ole mikään muista mahdollisista tapahtumista. Adrian ja hänen kollegansa pitivät pyyntöä typeränä ja antoivat tuolle protokollalle nimen 42, joka herättänee kelloja kaikissa, jotka ovat lukeneet Douglas Adamsin kirjan Linnunradan käsikirja liftareille. Nyt, kesken lupaavien treffien, Adrianin salainen puhelin soi ja käskee käynnistämään protokollan numero 42. Adrianin ei auta muu kuin esittää, että homma on hallussa.

Yhdeksi selitykseksi ilmiölle asiantuntijat ehdottavat simulaatioteoriaa. Simulaatioteoria on ajatus siitä, että koko maailmankaikkeus on jonkun ihmistä älykkäämmän olennon luoma simulaatio eli ihmiset eläisivät osana tietokoneen luomaa todellisuutta. Kopioitunut lentokone olisi häiriö ohjelmassa tai testi, miten ihmiskunta selviää tällaisesta odottamattomasta tilanteesta. Simulaatioteoriaa käsittelee myös Emily St. Mandelin romaani Sea of Tranquility. Millaista sitten olisi tavata täydellinen kopio itsestään? Kirjan henkilöt suhtautuvat tilanteeseen yllättävän pragmaattisesti ja löytävät käytännön ratkaisuja ongelmaan. Valtioiden ja ihmiskunnan tasolla ratkaisut uhkaan ovatkin sitten radikaalimpia.

Romaani on julkaistu alun perin vuonna 2020 ja Le Tellier on sijoittanut tapahtumat lähitulevaisuuteen, joka on jo meidän menneisyyttämme, eli vuoteen 2021. Koska Yhdysvalloissa oli presidentinvaalit vuonna 2020, eikä Le Tellier ole voinut olla varma, kuka vuonna 2021 vallan kahvassa on, kirjassa Yhdysvaltain presidenttiin viitataan nimettömänä ja tunnistettavuutta vältellen. Sen sijaan Xi Jinping ja Emmanuel Macron mainitaan nimiltä. Kiinan johto suhtautuu ongelmaan tutunoloisesti: peitellen, vältellen, vääristäen ja kulisseissa kovin ottein.

Kirjaa lukiessa tulee monesti mieleen Italo Calvinon klassikko Jos talviyönä matkamies ja onkin varsin tyydyttävää, kun kirjan loppupuolella kyseiseen postmoderniin klassikkoon viitataan kuin nyökkäyksenä tarkalle lukijalle. Samalla tuntuu melkein aavemaiselta, kun kirjailija vaikuttaa aavistavan jokaisen ajattelemani ajatuksen lukuprosessin aikana. Ensimmäistä lukua lukiessani ihmettelen, miten tällainen kökkö palkkatappajatarina on saanut arvostetun palkinnon. Sitten tuskastun, kun jokainen luku esitteleekin täysin uuden henkilön ja ensimmäinen henkilö unohtuu kokonaan pitkäksi aikaa. Aluksi kaikki tuntuu kovin sekavalta ja silti kirjassa on erikoisen vahva imu, joka suorastaan pakottaa jatkamaan. Tuossa yllä olevassa lainauksessa kirjailija Victor Miesel / Hervé Le Tellier sitten paljastaakin, kuinka jyvällä on ollut näistä lukijan ennakkoasenteista. Kirjan loppuun päästyäni olo on suorastaan riemukas. Miten virkistävää lukea jotain tällaista! En yhtään pane pahakseni, että kirjailija veti minua kuin pässiä narussa.

Le Tellier on kirjailijuuden ohella matemaatikko ja kielitieteilijä ja toimii myös puheenjohtajana potentiaalisen kirjallisuuden seurassa eli OuLiPossa, joka tunnetaan kokeellisesta otteesta kirjallisuuteen. Sen tunnetuimpia jäseniä ovat edellä mainittu Calvino sekä George Perec, jonka vuonna 1969 julkaistu romaani La Disparition on juuri julkaistu suomeksi Ville Keynäsin suomentamana nimellä Häviäminen. Perecin teos on kirjoitettu kokonaan ilman ranskan yleisintä vokaalia eli a-kirjainta, Keynäsin suomennoksesta taas puuttuu suomen yleisin vokaali eli e. Odotan innolla, miten tämä kokeellisen kirjallisuuden klassikko taipuu suomen kieleen. Poikkeamaa lukiessa kasvoikin jo nälkä kokeellisen kirjallisuuden pariin.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11 – Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi.

Hervé Le Tellier:
Poikkeama
L’anomalie (2020),
suom. Lotta Toivanen
WSOY 2023

BookBeatin 45 päivän maksuton kokeiluetu uusille käyttäjille!

Kirjaluotsin lukijana pääset kokeilemaan BookBeatin laajaa äänikirjavalikoimaa jopa 45 päivää maksutta. Kokeilujakson aikana saat käyttää BookBeatia 30 tuntia maksutta. Tutustu yli 900 000 e- ja äänikirjaan ja valitse suosikkisi. Voit lopettaa tilauksesi milloin tahansa. Etu on voimassa kaikille uusille BookBeat-käyttäjille.

* Hyödynnä tarjous (KAMPANJAKOODI: kirjaluotsi)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

dystopia Goncourt helmet2023 helmethaaste Hervé Le Tellier kokeellinen kerronta Poikkeama Ranska


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Lukusuositus tälle. Luettu lainattuna, voisin ostaa omaksikin.

    PS. Kynä vierähtänyt pikkaisen yleisimpien vokaalien kohdalla.

    1. Poikkeama on todellakin poikkeuksellisen hieno teos! Tässähän ei ole kyseessä lipogrammi, joten ei ole tarpeen vältellä vokaaleja tai muitakaan kirjaimia. Le Tellierin kerronnan kokeellisuus on toisenlaista.

keyboard_arrow_up