Lentokoneessa näin elämäni ensimmäisen värillisen muovipussin. Lentoemäntä kysyi, matkustimmeko ensimmäistä kertaa, ojensi sitten pussin minulle ja ohjeisti käyttämään sitä, jos minua alkaisi oksettaa. Koko loppumatkan kyselin itseltäni, joko minua oksetti, ja olin huolissani kun kone alkoi jo laskeutua eikä niin ollut vieläkään tapahtunut. Meille tarjottiin lounasta muovirasioista, mutta meillä oli omat byrekit eväänä. Säästimme lounasrasiat […]

En tiedä kasvien nimiä siellä, mistä olen kotoisin (Antigua). Tunnistan hibiskuksen, mutta en tiedä erään valkoisen liljan nimeä, joka kukkii heinäkuussa, avautuu illalla, hajustaa ilman lähes ällöttävän makeaksi ja sulkeutuu aamulla. Siellä kasvaa valkonupukaksi kutsuttu pensas, joka oli tärkeä ainesosa äidin ja hänen ystäviensä aborttia varten keittämissä juomissa, mutta en tiedä sen oikeaa nimeä; minun […]

Välillä äiti teki minulle lettuja ja ripotteli päälle sokeria. En pystynyt syömään mitään muuta, kun hän oli poissa; letut tarkoittivat, että hän oli lähdössä ja jäisin illaksi yksin, ja minusta tuntui pahalta heti kun haistoin letut, näin ne keittiössä ja käsitin mitä tapahtuisi. Äiti paistoi ne mummun valurautapannulla ennen töihin lähtöä, ja aluksi tuntui oudolta, […]

En pelännyt aborttia lainkaan. Se tuntui, jos nyt ei helpolta, niin ainakin mahdolliselta, eikä vaatinut erityistä urheutta. Se oli arkinen vastoinkäyminen. Oli vain kuljettava polkua, jota iso liuta naisia oli kulkenut jo ennen minua. Olin teini-iästä lähtien kuullut aborttitarinoita, lukenut niitä romaaneista, napannut kulmakunnan juoruista ja supinoista. Olin muodostanut hataran mielikuvan abortintekokeinoista, sukkapuikoista, persiljanvarresta, saippuaveden […]

Kun aloitin collegen Yhdysvalloissa, olin lukenut kaikki lapsuudenkotini kirjat. Kouluni valkoinen dekaani esitteli minut sanomalla, että olin kuusitoistavuotias länsiafrikkalainen, joka oli jo lukenut Dickensiä, Tolstoita ja Dostojevskiä, ikään kuin tässä olisi ollut jotakin yllättävää tai erityistä. Olin lukenut noita kirjoja vain siksi, että ne olivat olleet käden ulottuvilla, eikä tiettyyn eurooppalaiseen kirjallisuuskaanoniin liittyvä kunnioitus merkinnyt […]

Viime vuosina olen rakastunut yhä syvemmin Iris Murdochin (1919-1999) teoksiin ja nyt teki mieli tutustua tarkemmin myös hänen elämäänsä. Tiesin, että Murdoch sairasti viimeisinä vuosinaan Alzheimeria, ja hänen romaanejaan lukiessa olen usein miettinyt, millaista mahtaa olla, kun tuollaisella äärimmäisen älykkäällä sanataiturilla katoaa yhteys muistoihin ja sanoihin. The Iris Trilogy kokoaa yhteen Murdochin aviomiehen John Bayleyn […]

Perheen elämä muistuttaa enemmänkin topografista karttaa kuin romaania, ja biografia on sen läpikäymien geologisten ajanjaksojen summa. Itsestään kirjoittaminen merkitsee sen muistamista, että on syntynyt raivosta, että on ollut paksu katkeamaton laavavirta ennen kuin sen pinta on kovettunut ja halkeillut ja päästänyt esiin jonkinlaista rakkautta, tai anteeksiannon hyödytön voima on tullut hiomaan ja tasoittamaan painautumia. Itsestään […]

Onpa se ruma, sanon ällistyneenä ja katson pientä nyyttiä jonka olen saanut syliini. Hänen kasvonsa ovat päärynän muotoiset, ja ohimoissa on pihtien jättämät syvät jäljet. Hänellä ei ole yhtään hiusta päässä. Ylilääkäri nauraa: teistä vain tuntuu siltä, koska ette ole ikinä nähnyt vastasyntynyttä, hän sanoo. Ne eivät ole koskaan kauniita, mutta yleensä äidit ovat toista […]

Mietin, oliko mahdollista olla äidillinen hahmo, joka ei alista muita tarpeidensa, egonsa ja ahdistuksensa panttivangiksi. Olla voimakas nainen keskellä perheen ja ystävien muodostamaa verkostoa mutta silti nainen, joka ei salaa haavoittuvuuttaan tai temppuile saadakseen muilta huomiota ja empatiaa. En ole varma, olenko koskaan tavannut sellaista naishahmoa. Minä en ainakaan ole hän. Kuinka voimme rohkaista, suojella […]

Tässä puisto nyt on, toisena kesäiltana, ja täällä minä jälleen kävelen. Katu takanani ja eletty elämä kasvoillani katson harson läpi suoraan vanhoihin muistoihin ja huomaan, ettei niillä ole enää valtaa minuun. Näen puiston sellaisena kuin se on – mustana, ruskeana, nuorena; kulkureita ja narkomaaneja ja surkeita kitaristeja kuhisevana paikkana – ja tunnen itseni sellaiseksi kuin […]

Before I can start writing a novel, I have to know how it ends. I have to know where I’m going, otherwise I spend my days walking in circles. Not everyone is like this. I’ve heard writers say that they write in order to discover how the story ends, and if they knew the ending […]

On niin surullista että en voi näyttää runoa kenellekään ja että minun on aina odotettava, kunnes kohtaan jonkun herra Kroghin kaltaisen ihmisen. Olen näyttänyt runojani Ninalle, ja hänen mielestään ne kaikki ovat hyviä. Olen näyttänyt isälleni sen runon jonka kirjoitin firman ullakolla, ja hän sanoi että se oli amatööriruno ja että runojen kirjoittaminen oli minulle […]

Äiti opetti minut soutamaan venettä ja uimaan. Hän syntyi Etelä-Afrikassa, kasvoi Port Elizabethin ”tuulisessa kaupungissa” ja kaipasi päivittäin merta niinä neljänä vuosikymmenenä, joina hän asui Pohjois-Lontoossa. Äiti tapasi sanoa, että Doris Lessingin toinen romaani Parempien ihmisten lapsi kuvasi rikostutkimuksen tarkkuudella hänen omia kasvuvuosiaan Etelä-Afrikan valkoisen, kolonialistisen kulttuurin steriilissä ja tietämättömässä ilmapiirissä. Vanhemmalla iällä äiti oli […]

Boud and I both avoided the company of the Grown-Ups at this time as much as we could. At Swinbrook, we lived in the DFD except for meal-times. We divided it down the middle, and Boud decorated her side with Fascist insignia of all kinds – the Italian ’fasces’, a bundle of sticks bound with […]

Kun äiti ei saanut elämältä haluamaansa, sitä mitä hän omasta mielestään tarvitsi ja tunsi tarvitsevansa, hän katosi oman murheellisuutensa pilven alle. Tämän pilven alla hän tunsi olevansa avuton, hauras, myötätunnon tarpeessa. Kun hän sai kuulla, että hänen hellittämätön melankoliansa oli painostavaa niille, jotka joutuivat sen todistajiksi, hän yllättyi. Hänen suustaan ja silmistään paistoi vihainen loukkaantuneisuus, […]

Puutarha kukoisti. Buddy keihästi poikien kanssa kalaa ja pyydysti hummereita ja simpukoita. Meistä tuli osa meitä ympäröivää kylää, merenlahtea ja viidakkoa; jokainen päivä tuntui täydeltä, jokainen päivä oli rauhallinen. Aamut alkoivat kylän satojen kukkojen kiekunalla ja Teodoran kanojen kaakatuksella. Pojat söivät puuroa pöydän ääressä, ja minä ja Buddy joimme maitokahvia puutarhassa, aitauksessa joka oli pystytetty […]

Tuossa vaiheessa mieleeni ei tullut, että erityiskohtelulla olisi jotain tekemistä ihonvärin kanssa. Uskoin, että sillä oli jotain tekemistä Trevorin kanssa. En ajatellut, että ’Trevor ei saa selkäänsä, koska Trevor on valkoinen.’ Ajattelin, että ’Trevor ei saa selkäänsä, koska Trevor on Trevor.’ Trevor ei voi mennä ulos kadulle. Trevor ei voi kävellä kadulla ilman seuralaista. Näin […]

[…] Nuoruuden aura kuinuusi kampaus – julkea,raaka, musertava. Hiuspantapitää ruskean tukan poissa kasvoilta,huulet ovat vähän raollaan.Voi miten hän tahtoo. Miten läpitunkevakatse, silmät syvälläkulmien alla niin kuin äidillä,niin kuin heidän isällään: tummat,kuuliaiset, ahmivat. Kasvotusten hänen kasvojensa kanssaajatukset jähmettyneinä yhteenaallonharjallajoka viilenee kylmänvalkeaksi, kiertyyja vajoaa takaisin kuohuvaan vihreään.Kun aloin katsella Janea hän olipaljon vanhempi kuin minä.Kasvot näyttävät vierailtarakeiselle […]

Dad lost his job at the gypsum mine after getting in an argument with the foreman, and when Christmas came that year, we had no money at all. On Christmas Eve, Dad took each of us kids out into the desert night one by one. I had a blanket wrapped around me, and when it […]

I am not aware at this moment that I have lost my innocence. I will realize it many years later. One day I will look back and understand that just as there was a moment in my life when I realized where my power lay, there was also a specific moment when I stopped believing […]

Huhtikuun lopulla äiti joutuu sairaalaan. Auroran sairaalan osastolta hän kirjoittaa pojille jo muutaman päivän kuluttua: ”Rakkaat äidin omunaiset! Mitäs teille oikein kuuluu? Onko ollut ’vänkää vai dorkaa’? Onko tikit Eeron ranteesta poistettu? Tekikö kipeätä? Pantiinko haavan päälle vielä side?”Sairaanakin Stadin friidu tietää, miten kundeja lähestytään. Slangi pitää osata ja sitä pitää käyttää. ”Vänkää vai dorkaa?” […]

Vuosi sitten täytin neljäkymmentä ja päätin sen kunniaksi polkaista käyntiin blogini ensimmäisen oman lukuhaasteen. Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteessa luettiin laajalla skaalalla elämäkerrallisia teoksia. Luin haasteeseen yhteensä 23 kirjaa. Nyt kun katson kirjalistaani, sieltä puuttuu kokonaan kirjakauppojen elämäkertahyllyjä yleensä dominoivat julkkis-, urheilija- ja poliitikkoelämäkerrat, siis ne miesten kasvot mustalla taustalla. Lukemani kirjojen sankarit ovat toisenlaisia. Vain […]

Tuesday, 8 July 2008 The phrase ’rollercoaster of emotion’ gets a lot of airtime in obs and gynae but I’ve never seen the big dipper hurtle round its loop quite as fast as today. Called to the Early Pregnancy Unit by one of the SHOs to confirm a miscarriage at eight weeks – he’s new […]

If the fashion in which I applied to and signed on for the Mongol Derby was characteristically thoughtless, the event itself would, perversely, leave me deep in thought. Grasses and a blue-domed sky. Bodies and wind and rain and pain. Wide, open prairies, and 25 ponies saying, ’Who are you?’ and ’Who are we?’ By […]

Across the fields in the half-light I could just make out something moving in the distance, a flash of white against the darkening trees. It was a barn owl, flying low through the dusk, following the path of the river, heading straight for the Mill, heading straight for us. I walked back down the long […]

Pian sen jälkeen isäni toi minulle Macintosh-tietokoneen. Hän nosti laatikon takapenkiltä, vei sen huoneeseeni ja laittoi lattialle. ”Katsotaanpa”, hän sanoi. ”Miten tämä mahdetaan avata?” Ikään kuin hän ei olisi tiennyt. Aloin epäillä, oliko hän sittenkään keksinyt kyseistä tietokonetta. Huoneeni kiiltävällä puulattialla oli ainoastaan parvisänky. Ikkunasta heijastuva auringonvalo muodosti suunnikkaanmuotoisia valokeiloja, joissa pölyhiukkaset kieppuivat villisti. Isä […]

All the way home on the train I thought of Dad and the terrible mistake I had made. I’d thought that to heal my great hurt, I should flee to the wild. It was what people did. The nature books I’d read told me so. So many of them had been quests inspired by grief […]

Nearly every person you will read about is deeply flawed. Some have tried to murder other people, and a few were successful. Some have abused their children, physically or emotionally. Many abused (and still abuse) drugs. But I love these people, even those to whom I avoid speaking for my own sanity. And if I […]

Years before, I had had a lover who was a welder. As a gift he once welded me the single most beautiful object that I own. It is a palm-sized box made of Plexiglas, with several stacked layers of blue-greenish broken glass sealed inside. The box, he explained to me, is the love. It is […]

From my father I had learnt that books were to be either adored or exiled. Books that were of God – books written by the Mormon prophets or the Founding Fathers – were not to be studied so much as cherished, like a thing perfect in itself. I had been taught to read the words […]