Lentokoneessa näin elämäni ensimmäisen värillisen muovipussin. Lentoemäntä kysyi, matkustimmeko ensimmäistä kertaa, ojensi sitten pussin minulle ja ohjeisti käyttämään sitä, jos minua alkaisi oksettaa. Koko loppumatkan kyselin itseltäni, joko minua oksetti, ja olin huolissani kun kone alkoi jo laskeutua eikä niin ollut vieläkään tapahtunut. Meille tarjottiin lounasta muovirasioista, mutta meillä oli omat byrekit eväänä. Säästimme lounasrasiat myöhemmäksi siltä varalta, että meille tulisi nälkä, mutta myös siksi, ettemme olleet koskaan ennen nähneet muovisia haarukoita, veitsiä ja lautasia ja halusimme viedä ne kotiin juhlatilanteissa käytettäväksi. ”Ovatpa nämä nättejä”, mummi kommentoi. ”Ei tällaista tehty ennen sotaa. En muista tällaista materiaalia.”
– Lea Ypi: Vapaa: Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa
Lea Ypin muistelmateos Vapaa: Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa kiinnitti huomion suomennoksen ilmestyessä vuonna 2023, mutta se jäi silloin muun lukemisen jalkoihin. Nyt huomasin kirjan lähikirjaston suositteluhyllyssä ja nappasin sen mukaani. Samalla sain kätevästi iskettyä kaksi kärpästä: Helmet-haasteen kohdan 50 ja lisättyä uuden maan kirjalliseen maailmanvalloitukseen. Albanialaisen kirjailijan teosta en muista aiemmin lukeneeni. Lea Ypin muistelmateos Vapaa on hätkähdyttävä selonteko Euroopan viimeisen stalinistisen linnakkeen luhistumisesta ja nuoren naisen kasvusta sen keskellä. Lea asuu sosialistisessa Albaniassa vanhempiensa, isoäitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Koulussa hänelle opetetaan, kuinka etuoikeutettu hän on syntyessään tähän maahan. Lean täytyy olla kiitollinen puolueen johdolle siitä, että hän saa elää rauhallista ja vapaata elämää, jossa on niin monia mahdollisuuksia. Lapsuuden viattomuus muuttuu järkytykseksi, kun kommunistisen hallinnon kaaduttua vuonna 1990 Lea tajuaa, että se ”vapaus”, jota koulussa oli opetettu arvostamaan, ei ollut lainkaan sellaista, mitä muu maailma – tai edes hänen oma perheensä – vapaudella tarkoitti.
Vapaa on mestarillinen sekoitus henkilökohtaista ja poliittista, ja ennen kaikkea se on omaperäinen ja paikoin jopa hulvaton kuvaus Albanian pitkästä siirtymästä kohti liberaalia ja ”demokraattista” maata. Koska kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin minä, oli erityisen hämmästyttävää lukea miten erilaisissa maailmoissa olemme kasvaneet. Kun minä jauhoin Hubba Bubbaa, pieni Lea kävi ystäviensä kanssa vaihtokauppaa värikkäillä purkkapapereilla. Harva heistä oli nähnyt saati saanut maistaa niiden sisältöä, mutta tuoksun jämät nostivat papereiden arvoa. Kun minä inhosin pienenä hiilihappojuomia, Lean äiti onnistui suurella vaivalla hankkimaan tyhjän kokistölkin, joka sijoitettiin olohuoneen pöydälle pitsiliinan päälle koristeeksi. Kun tölkki katosi ja samanlainen nähtiin komeilemassa naapurin pianon päällä, naapurusten välille syttyi iso riita. Vasta paljon myöhemmin, päästessään käymään Kreikassa, Lea ymmärsi, että Albaniassa himoittu pöytäkoriste oli vain säilytystölkki maailman suosituimmalle juomalle.
Ypi kirjoittaa lapsuuden kokemuksistaan huumorilla, sillä tilanteiden huvittavuutta on mahdoton välttääkään. Hän kertoo, miten muitakaan länsimaisia tavaroita ja tapoja ei osattu aina tulkita oikein, kun niitä alkoi valua heidän ulottuvilleen. Kreikan-reissulla lentokoneessa Lea ja isoäiti ihastuivat nähdessään ensimmäistä kertaa muoviset aterimet ja säilyttivät ne juhlatilaisuuksia varten. Lean äiti taas pukeutui ranskalaisten vieraiden saapuessa kirppikseltä löytämäänsä silkkiseen yöpaitaan, koska luuli sitä muodikkaaksi länsimaiseksi merkkivaatteeksi. Kirjan ensimmäinen osa saa vähän väliä hörähtämään naurusta, kun maailmaa seurataan pikku-Lean näkökulmasta. Hän on viehättävä lapsi, joka ottaa kaiken hyvin kirjaimellisesti. Hän rakastaa perheensä lisäksi maan isää Enver-setää ja on harmissaan, kun vanhemmat eivät suostu ripustamaan Enver-sedän kuvaa seinälle.
Siinä missä kirjan ensimmäinen osa naurattaa absurdeilla tilanteillaan, toinen osa vetää vakavaksi, kun laput vähitellen putoavat Lean silmiltä. Lea kasvaa maailmassa, jossa valtio määrittää elämän ja sen rajat – missä kaikki on sidottu viralliseen ideologiaan, ja missä yksilön vapaus on usein vain haave. Koska hän ei tuntenut muuta maailmaa, hän oli onnellisesti indoktrinoitu lapsi. Sitten hän koki järkytyksen, kun hallinto kaatui ja hän sai tietää perheensä salaisuuksista ja maansa pimeistä puolista. Hänen tuntemansa maailma meni täysin päälaelleen, kun hän sai tietää, että jopa hänen vanhempansa, joita hän oli pitänyt sosialisteina, olivat itse asiassa vallankumouksellisia, jotka olivat piilottaneet todellisen minänsä selviytyäkseen. Viimein hän ymmärsi, miksi hänen perheensä ei halunnut julkisesti tukea maan johtajaa tai miksi isoisä oli vuosia ”yliopistossa”. Vanhemmat olivat puhuneet lapsen kuulleen koodikielellä yliopistoista, vaikka tarkoittivat vankiloita.
Lea on todistamassa uuden aikakauden alkua, ja oppii vauhdilla kansalaisyhteiskunnasta, verotuksesta, korruptiosta ja pyramidihuijauksista. Sosialistisen hallinnon romahtaminen ja uudet vapaudet toivat paljon toivoa monille, mutta pian suuret odotukset kuitenkin korvautuivat pettymyksellä, joka johtui lisääntyvistä taloudellisista vaikeuksista, sisällissodan uhasta ja ympärillä olevasta tekopyhyydestä. Vuoden 1997 konfliktin jälkeen Lea lähti opiskelemaan Italiaan, mutta taustaansa hän ei koskaan unohtanut. Nykyään Ypi on filosofi ja politiikantutkimuksen professori London School of Economicsissa. Kirjassaan hän avaa, miksi kaiken kokemansa jälkeen hän suhtautuu länteen ja kapitalismiin yhä kriittisesti. Se on yksi tämän muistelmateoksen arvoista: se ei maalaa mustavalkoista kuvaa idästä ja lännestä, vaan piirtää esiin kaikki sävyt ja nyanssit.
Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 50 – Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.
Lea Ypi:
Vapaa: Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa
Free: A Child and a Country at the End of History (2021),
suom. Riina Vuokko
Atena 2023
Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Donna Mobilen kirjat
Jorman lukunurkka
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Mitä luimme kerran
Albania helmet2025 helmethaaste kasvutarina kommunismi Lea Ypi muistelmat sosialismi stalinismi Vapaa yhteiskuntakritiikki
Tämä on yhä ”sitten joskus”-lukusuunnitelmissa, kuulostaa kiinnostavalta ja tätä on suositeltu myös pari vuotta sitten käymälläni poliittisen filosofian kurssilla…
Liityn siis suosittelijoiden joukkoon! Jos sattuu sopivasti eteen, kannattaa tarttua. Ilmeisesti Ypi on kirjoittamassa parhaillaan lisää isoäidistään Ninistä, joka on yksi tämän kirjan kiinnostavimpia henkilöitä. Toivottavasti tuleva kirjakin suomennetaan.