Cuando São llegó a Madrid, André tenia poco más de un año. Era un niño precioso, con unos inmensos ojos oscuros y una enorme cantidad de pelo rizado. Pero, sobre todo, era un niño alegre como un cachorro, siempre correteando y tratando de hablar sin parar y moviendo el cuerpecito apenas se oía una música. […]

Vai nämä niitä ”kattavia kysymyksiä” sitten olivat. Tunnetteko itsenne a) suomalaiseksi b) ruotsalaiseksi?(Molemmiksi, en kummaksikaan, jumalauta.)Mihin yhteiskuntaluokkaan ruotsalainen hoitoperheenne kuului a) yläluokkaan b) keskiluokkaan c) työväenluokkaan d) maanviljelijöihin?(Mikä niistä? Ja mistä minä tietäisin. Oli Agnes ja Einar ja Margit ja koira ja nukke, mihin luokkaan nukke kuului?)Oliko yhteiskunnallinen tasonne Ruotsissa suomalaista a) korkeampi b) alhaisempi […]

This is the only reality: the atoms of each of us come together for a brief while here and now, the pump and flicker of our hearts dancing our bodies and our brains on the surface of our broken planet in this moment. Everything everywhere is already real, the beating of the squirrel’s heart and […]

These jewels, the Armani, a taste for the extravagant, Perrier instead of tap water — our valiant attempt to bring our wild vision of heaven as Earth to our everyday lives. Roses to the thorns. Even the less fortunate of us try — they care about having lush hair, impeccable shoes. More so. The Prada Mahda, […]

Kun vuorilla sataa, joki nousee, ja siksi majat ja talot on rakennettu rinteisiin. Se saa aikaan vaikutelman, että Río Blanco hallitsee maisemaa, elää elämäänsä alhaalla, paisuen ja kutistuen, ja talot seuraavat sitä etäältä. Andres ja Marie Møllerin talo sijaitsee yhden mäen länsipuolella niin, että vasta ilta-aurinko osuu sen seiniin. Siis niinä harvoina hetkinä, kun taivas […]

Ennen kuin erosimme, äiti sanoi: ”Sinä palaat, tiedän sen, mutta älä anna minun odottaa loputtomiin. Kai kirjoitat minulle usein?””Kirjoitan sinulle joka päivä”, sanoin ja näin hänen hymyilevän liioittelulleni. Myöhemmin samana päivänä nousin koneeseen, joka lensi Addis Abeban kautta Lontooseen, enkä jälkeenpäin muistanut matkasta juuri mitään. Kaikki oli niin outoa ja vierasta – lentokoneen matkustamo, alla […]

’Raef. Listen to me. You go have to be a big boy and try to understand.’He nodded, although his interest was already drifting to the very pinkest of shells in the pile the others had collected.’Soon Mammy going in England.’ It was as though she said it every day, like saying it’s time for supper. […]

Enemmän kuin puu, kuin nauris, kuin tupakka, siirtokuntaa pitivät yllä huhut, tekaistut toiveet ja tarinat. Syystuulten intaannuttamina ne kulkivat häämöinä ja kangasteluina joen pintaa pitkin. Isotammen meri oli tyhjä, taivas sitäkin tyhjempi. Komentaja herr Kling kysyi jo upseereiltaan, olisiko koko Uusi Ruotsi haudattava vähin äänin niin kuin lapsen lemmikikseen ottama linnunpoikanen, joka on talven tullen […]

Tulitikun raapaisuääni. Kynttilän arkaileva syttyminen.Seinäkellon laiska raksutus.Tähtien pilkuttamat hanget.Kuutamon maidonvalkeus, jota sysimusta kuusikko ankarana siivilöi.Aitan varjo kaatumassa lumeen polkemani polun päälle.Yksinäinen satelliitti soikealla radallaan kiertämässä vaarojen yllä.Ei Loukkuvaaran kylmilleen jätetyssä kodissa niin pimeää ollut, vaikka siltä tuntui. Haikeaa kyllä. Ja hiljaista; suljin radion sillä sekunnilla, kun lapsuudesta tutut punalakkiset joululaulut alkoivat hyppelehtiä alas piirongin päältä […]

Being here, and making history with this movie that we should have had a long time ago, was a product of more than my own personal struggles; it was also the culmination of everything my parents had fought for. Our stories are one and the same, our destinies forever intertwined and defined by our sweat, […]

Perheen elämä muistuttaa enemmänkin topografista karttaa kuin romaania, ja biografia on sen läpikäymien geologisten ajanjaksojen summa. Itsestään kirjoittaminen merkitsee sen muistamista, että on syntynyt raivosta, että on ollut paksu katkeamaton laavavirta ennen kuin sen pinta on kovettunut ja halkeillut ja päästänyt esiin jonkinlaista rakkautta, tai anteeksiannon hyödytön voima on tullut hiomaan ja tasoittamaan painautumia. Itsestään […]

Kohti Nukkuvan jättiläisen olkapäätä tytöt juoksivat. Alina hoilotti: awalaga awalaga atsiee fuu fuu ka. Desire löi tahtia, käveli sitten käsillään ja katseli maailmaa väärinpäin. Alina heitti kärrynpyöriä, pitkät vaaleat jalat kulkivat ilman halki kuin tuulimyllyn siivet. Sitten hän kaarsi selkänsä käsien ja jalkojen varassa sillaksi, jonka alitse Desire mateli suokaimaanina. Aikansa leikittyään he istahtivat lepäämään. […]

Nukuin kolme päivää ja kolme yötä dividivipuiden kaitojen, lehdettömien rankojen alla. Minua pakotti kaikkialta, olin rasituksesta ja väsymyksestä murskana. Kävin vajalla juomassa kanisterin hanasta vettä ja palasin varjoon makaamaan. Nukuin kaiket päivät, silloinkin kun olin hereillä. Valo oli ainoa keino tietää, kuinka kauan aikaa Salveiron lähdöstä oli kulunut. Yöllä näin hänestä unta. Visitación herätti minut, […]

Mauro was the one who put it in her head that Bogotá was just another pueblo masquerading as a metropolis and there was more to discover. In their mountains and hungry valleys, they were all descendants of massacred Indigenous Peoples, their violated foremothers. They could hate the conquistadores for what they stole, but they couldn’t […]

Pete soitti äidilleen kertoakseen, ettei pääsisi tulemaan sunnuntaina, koske menisi tapaamaan sairasta ystävää. Hän vakuutti tulevansa seuraavalla viikolla ajallaan. Äiti käski hänen lopettaa murehtiminen, olo oli kuulemma ollut parempi ja hänen istuttamansa keltainen ruusu kukki. Äiti lupasi lähettää hänelle kuvan, jos onnistuisi päättelemään, miten puhelimen kamera toimii. Pete pakkasi viikonloppulaukun. Hän ei aikonut viipyä matkalla […]

Kartanon kulmilla äkkään nokkosryppään. Leivän mutustelun jälkeen minuun iskee halu pidellä sylillistä yrttejä, vaikka ne olisivat äksyjä. En tiedä, mitä päässäni oikein liikkuu, mutta revin kahmaloittain nokkosia, ja ne polttavat kuin tulenlieskat. Eivät niinkään ihoani, kun sormeni ahertavat, sukeltavat vihreään, hamuavat lapsuutta, viattomuuden väriä. Poltteessa piilee jotain syvempää, alta puskevaa synkkyyttä. Se pyrkii läpäisemään vuodenkiertojen […]

Nyt haluan kirjoittaa Nanan riippuvuudesta sisältäpäin. Niin minä haluan sen tuntea, ikään kuin se olisi oma riippuvuuteni. Tein päiväkirjaani yksityiskohtaisia muistiinpanoja hänen viimeisistä vuosistaan. Kirjoitin kuin antropologi, jolla on vain yksi tutkimuskohde, Nana. Voin kertoa, miltä hänen ihonsa näytti (kelmeältä), miltä hänen tukkansa näytti (kampaamattomalta, leikkaamattomalta). Voin kertoa, että hän, joka oli muutenkin aina ollut […]

The only thing that parents can really give their children are little knowledges: this is how you cut your own nails, this is the temperature of a real hug, this is how you untangle knots in your hair, this is how I love you. And what children give their parents, in return, is something less […]

He started tuning our cellos. The deep tones rang like a human voice, singing its darkest secrets, startling me. The floor shifted as a boat passed, rocked by the waves. I gazed upon him, another man I had known as a boy, his perfect profile impenetrable, but his hands—what tenderness and pain flowed from those […]

Olin ilmassa eikä ylläni ollut muuta kuin sininen taivas, maata en voinut nähdä lainkaan, ei ollut koulua eikä opettajia eikä vodia huutavaa miestä, ei pahaa leipää eikä vetoisia lattioita. En painanut mitään eikä koneenikaan painanut ja ajattelin, että voisin lentää Jannen luo New Yorkiin, väistää soihtunaisen piikkikruunun, laskeutua jollekin kadulle ja ihmiset hurraisivat ja heittäisivät […]

Hän. Se oli isä, jota ei saanut kutsua nimeltä. Nyt kun Hazel Jones oli elokuvateatterissa paikannäyttäjänä, hänellä oli tapana matkia puheessaan tiettyjä Hollywood-näyttelijöitä. Hazel Jonesina hän saattoi vihjailla kaikkea sellaista, mitä Zackin äiti ei olisi halunnut vihjailla. Oli mami, jolla oli ollut eri nimi silloin kun asuttiin kanavan lähellä vanhassa maalaistalossa Poor Farm Roadilla, ja […]

They were night people, one step away from ghosts, and strangers to each other. Some had husbands, as she guessed by their wedding rings, and many had children, who, contrary to the rules, telephoned in the night to report some crisis. The mothers, knowing that phone calls were forbidden, lurked in corners, to listen. Many […]

From the terrace he had an open view of the place where he and Udayan had been raised. Lower rooftops of tin or tile, with squash vines trailing over them. The tops of walls, dotted white, splattered with excrement from crows. Two oblong ponds on the other side of the lane. The lowland, looking to […]

Teimme uunin edessä kaiken mahdollisen: läksyt, pyykkien viikkauksen, pukeutumisen ja työt tehtaalta tuomiemme vaatesäkkien parissa. Emme pysyneet tehtaan edellyttämässä tahdissa, joten monena iltana äiti lähetti minut kotiin ja jäi itse töihin niin pitkäksi aikaa kuin pystyi. Aina kun se oli mahdollista, äiti kantoi vaatteita kotiin muovisäkeissä. Vaikka olisin valvonut kuinka myöhään tekemässä kotitehtäviä, äiti meni […]

Helene Weckerin esikoiskirja The Golem and the Djinni valikoitui luettavakseni Goodreadsin suosituksesta. Kirja on fantasiaa, mutta sen voisi hyvin sanoa kuvaavan sitä, minkälaista on elää siirtolaisena, vähemmistön edustajana ja selvästi enemmistöstä poikkeavana. Tarina tapahtuu New Yorkissa vuonna 1899. Siirtolaisia tulvivan New Yorkin kirjavaan joukkoon ilmaantuu kaksi omaa luokkaansa olevaa hahmoa. Toinen on golem,  juutalaisessa tarustossa esiintyvä saviolento, jonka […]